Rantailta Salmensuussa
Vuosi on jälleen vierähtänyt siitä kun viimeksi vietimme rantailtaa Ailin ja Viimon luona Salmensuussa. Sateita on saatu aivan päivittäin, mutta kun 20. päivä kääntyi iltaan, oli ilma mitä parhain. Järven pinta lepäsi aivan tyynenä, kun saavuimme salmen vastarannalle. Viimo oli uskollisesti vastassa. Väkeä saapui paikalle yli viisikymmentä. Oli tullut kirkonkylältäkin vieraita. Aluksi joimme makoisat kahvit ja väki rupatteli tärkeimmät kuulumiset. Onhan sitä pitkän ajan päästä tapaaminen aina mieluisaa. Perunamäärän arvaaminen ja pitkän riu’un pituuden määrittely käynnistyivät myös heti.Suomen lippu nostettiin salkoon juhlallisesti seisomaan nousten. Väki asettui istumaan pirtin taakse asetelluille pitkille penkeille. Näköala järvelle oli kuin kirkon alttari konsanaan ja ohjelma alkoi. Aluksi Aili ja Viimo lauloivat yhteen sointuvilla äänillään "Sua lähde kaunis katselen" ja "On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntai". Aili luki psalmin 104. Nousimme kunnioittamaan hetken hiljaisuudella Vieno Huujärven muistoa. Hän oli ollut jokavuotinen kävijä rantaillassa. Lauloimme yhdessä virren "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Sorsaemo poikasineen ui rantavedessä hiljalleen, ihan kuin olisivat kuunnelleet virren sävelmää. Vappu Tupala lausui Viljo Kojon mietteitä luonnosta, joka sopi hyvin tähän tilaisuuteen. Lauloimme yhdessä muutamia toivottuja virsiä ja rovasti Hannes Torkki puhui. Jälleen oli laulun aika, ja sen jälkeen kirkkoherra Timo Iskala puhui Jumalan suuresta rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Aili luki Anna-Maija Raittilan suomennoksen rukouksesta "Päivän jälkeen hiljetessä". Lauloimme vielä iltavirren ja tämän jälkeen saivat arvan ostajat voittonsa ja arvauksessa onnistuneet palkkionsa.
Ilta oli kulunut hyvin juhlallisesti ja oli kotiin lähdön aika. Talon väki oli laittanut ranta-alueensa hyvin kauniiksi juhlakuntoon, josta suuresta vaivannäöstä lausumme sydämelliset kiitokset. Uskomme, että saamme taas ensi vuonna tulla uusin äänin suloisin laulamaan ja viettämään yhdessä perinteistä juhlailtaa. Itselläni lapsuusajan muistot Päijänteen rantamilta niin sykähdyttävät mieltä. Kirkkokaan ei ole sen juhlallisempi paikka hiljentyä. Martti Korpilahti ei ole turhaan laulussaan sanonut:
"Oi päivät seutuvilla Päijänteen, oi tuttu kellon kilke koivuhaasta. Niin kirkas tunne nousee sydämeen, kuin muisto jostain kaukaa onnen maasta. Tään kansan kanssa kuulun yhtehen. Sen tunnen nytkin juuri tällä kertaa. On täällä hyvä olla ihmisen, en synnyinseudulleni tiedä vertaa."
KMK
Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
8/2000 elokuu