Kesävoita

Isäni Kalle Koskinen oli kauppiaana, ehkä vuosiluku oli silloin 1924. 0TK:lainen Korpilahden osuuskauppa toimi silloin meidän talossa, josta isäni oli antanut huoneet vuokralle tarkoitusta varten. Elämä maaseudulla siihen aikaan oli monelle tiukkaa ja toimeentuloa piti yrittää monella tapaa. Ylisjärven takana (nykyisen Niittuniemen tien varressa mökin jäännökset näkyvät vielä) asui Lagerströmin Riikka. Hänellä oli hoidossaan lehmä, joka kesällä antoi maitoa, mistä Riikka tarkasti keräsi kermat talteen ja kirnusi voiksi. Voi sitten tuotiin kauppaan ja vaihdettiin tärkeisiin tuotteisiin, kuten kahviin, sokeriin ym.
Putkilahden kansakoulun opettajana oli samaan aikaan Olli Nevalainen, ja hän asioi myös samaisessa kaupassa. Eräänä päivänä opettaja Nevalainen tuli ostoksille. Hän osti jotain muutakin, mutta halusi ostaa sitten voitakin. Kaupassa ei sillä kertaa ollut voita sen enempää kuin edellisenä päivänä tuotu Riikan voi, jota oli reilu yhden kilon paketti. Hieman vaivautuneena isä esitteli Riikan voita ja päiväili, kun ei nyt sattunut olemaan paremmin valinnan varaa. Opettaja sentään siihen aikaan oli niin arvostettu henkilö, että isä epäili Riikan voin laatua. Olisiko se tarpeeksi laadukasta opettajalle? Nevalainen ei voita vaivautunut maistelemaan, katsoi vain pakettia ja sanoi: "Siinähän on sopiva pala, minä otan kaikki." Isä kun epäili voin laatua, koitti pienentää opettajalle koituvaa vahinkoa ja ehdotteli, jos opettajalle riittäisi tällä kertaa vain puoli kiloa, kun ei nyt sattunut enempää olemaan. Jäisi toisillekin, kunnes saadaan lisää tavaraa.
Se sopi kyllä Nevalaiselle. Hän osti vain puoli kiloa. Parin päivän kuluttua opettaja oli jälleen asioimassa kaupassa. Ensimmäiseksi hän kysäisi, vieläkös oli myymättä se loppu voi, mitä silloin toissapäivänä jäi. Oli niin maukasta voita, että tuli lapsuusajat ja kotipaikat mieleen. Nevalainen oli kotoisin pohjoiskarjalasta, jossa pienillä tiloilla ja tölleissä vähien lehmien maitoa kerättiin ja voiksi kirnuttiin. Ehtyneen ja vähämaitoisen lehmän maito oli kyllä rasvaista, mutta usein kitkerää, ja siitä tehty voi oli todella "maukasta". Näin Riikan voi tuli arvoonsa, eikä saanut moitteita, kuten isä oli pelännyt.

 

Reino Koskinen

Etusivulle...

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
1/2001 tammikuu


Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Ei yksi lapsen rakollinen vellissä haittaa
mitään haittaa, sanoi emäntä kun
lapsi käsivarrellä velliä sekoitti ja
lapsi huomaamatta velliin laski.