Putkilahden murre tutkimuksen kohteena

Suomen kieltä on alunperin aloitettu kehittelemään eri murteiden pohjalta. Satojen vuosien aikana kirjakieli eli yleiskieli on levinnyt kaikkialle suomea puhuvien keskuuteen. Kuitenkin jokaiselle suomalaiselle ominta ja ymmärrettävintä "äidinkieltä" on kunkin oman kotiseudun puhetapa, murre. Murteita on lukuisia, jo pienten välimatkojen päässä puhetapa voi muuttua erilaiseksi. Siihen vaikuttavat useat eri tekijät.
Murteet ruokkivat edelleenkin kirjakieltämme antaen sille vivahteikkuutta ja sisäistäen kieltämme elettyyn aikaan ja kulttuuriimme. Kirjakieli on kaavamaisempaa ja köyhempää ilmaisultaan kuin murre. Murteessa kuuluu maan ja lämpimän mullan ääni; siinä on luonto koko ajan lähellä. Murre "sanoo" syvemmin, sillä on aina erityistä omakohtaista merkitystä sanojalleen kuin myös kuulijalleen.

Putkilahtelaisilla on oma, ainutlaatuinen murre.

Putkilahden kylähistoriapiiri on saanut mielenkiintoisen lähetyksen. Se sisältää arvokkaan tutkimustyön. Veikko Perttula ja Mirjam Vihavainen ansaitsevat löydöstään lämpimät kiitokset, sillä ilman heidän aktiivisuuttaan kyseinen tutkimustyö olisi jäänyt monelle tuntemattomaksi.

Tutkimus on: PASTERNACK, WALJA Korpilahden pitäjän Putkilahden murteen nominien taivutuspäätteet, niiden edustus muissa murteissa sekä niiden historia. Laud. 1936. VII + 112 s. Lauseopillisia havaintoja Korpilahden Putkilahden kielimurteesta. 42 s., yhteensid. edellisen kanssa. HY. SKL.

Alkusanoissaan Walja Pasternack kirjoittaa seuraavasti: "Oleskellessani kesällä v. 1935 Korpilahdella Putkilahden kylässä keräten ainesta cumlaudeaineskokoelmaani varten merkitsin samalla muistiin murteen nominien taivutuspäätteiden suhdetta valaisevia esimerkkejä, jotka olen tässä työssäni esittänyt.
Muiden murteiden taivutuspäätteiden edustuksen olen saanut eri murteita käsittelevistä teoksista ja murteita luetellessani olen näihin teoksiin viitannut ilmaisemalla teosten tekijän nimen. Murteet olen L. Kettusen "Suomen murteiden" mukaan jakanut lounais-, hämäläis-, savolais- sekä etelä-, keski- ja pohjoispohjalaisiin murteisiin. Paikallismurteiden nimittämisessä olen käyttänyt eri tekijöiden käyttämiä nimityksiä. Tämä sekä paikallismurteiden alueet näkyvät kartasta. Murre-esimerkeissä olen myös käyttänyt eri teoksissa esiintyvää merkintä-tapaa. Muuten prof. Rapolan luennot taivutusopista ovat olleet työni perustana. Kaikki käyttämäni esimerkit vanhasta kirjakielestä olen ottanut näistä luennoista, samoin sukukielten esimerkit, joihin joskus sitäpaitsi olen lisännyt muutamia esimerkkejä, jotka olen ottanut sukukieliä käsittelevistä teoksista."

Tutkimustyönsä johdannoksi Pasternack on esittänyt muutamia äänneopillisia havaintoja Putkilahden murteesta. Hän käsittelee mm. konsonantteja mainiten muutamia tapauksia, jotka eroavat kirjakielestä.
Tässä pieni esimerkki: "t
Useampitavuisten sanojen partitiivi-muodoissa alkuperäisen lyhyen sivukorollisen tavun jäljessä on -t- usein säilyneenä. Esim. elämätä, ohjelmata, asijata, parempata, urakkata.
Sanan loppu -t on yleensä säilyneenä. Esim. he tulevat, menevät, suat, laulat, suuret puut, talot, tuletkos, ota suappaat poes."
Siteeraan pikkuisen myös vokaalien tutkimuksen puolelta:
"Ensi tavussa: a (>oa) >ua, ä (>eä) >iä, esim. muata, myöte, uarre, vua, uatto, uamulla, kuapissa, suarnata, menen muata."
Tutkimusta lukiessa on mukavaa löytää vielä käytössä olevia putkilahtelaisia murresanoja. Vielä yllättävämpää on tavata joku tuttu nimikin tekstistä. Tutkimushan on tehty jo vuosina 1935-36.
Paikallissijoja käsitellessään tutkija mainitsee mm. näin: "Esim. olen piikana Mikkolassa. Kuka nyt selevänä pysyy. Suut mustana ne tul' mustikasta. Ole vähä eempänä."
Mikkola on putkilahtelaisia taloja. Myös muitakin taloja ja paikkoja tutkimuksessa mainitaan mm. Rantamäki, Kettuvuori, Virtasalmi, Niemi, Kaunisto, Autio, Mattila, Nikkilä, Lehtola, Salmela ym. Henkilöiden nimiä löytyy mm. Manninen, Hovinen, Peuha, Hannes, Jaakko, Helmi, Marketta, Tarkki, Yrjö, Hilkka jne. Putkilahtelaisille nämä nimet tällaisinaan kertovat kenestä on kysymys.
Oleskellesssaan kahtena kesänä Putkilahdessa Walja Pasternack merkitsi muistiin myös lauseopillisia havaintoja Putkilahden kielimurteesta. Oppaina havaintoja tehdessään sekä malleina niitä järjestäessään hän käytti E.N. Setälän ja S. Latvalan kansankielen tutkimuksia.
Pääasiallisena keruumenetelmänään hän käytti keskusteluja Putkilahden asukkaiden kanssa. Pasternackilla ei ollut kylällä ketään erityistä kielimestaria, vaan hän tyytyi tarkkailemaan sekä vanhojen että nuorten puhetta. Näissä keskusteluissa kuulemansa ainetta valaisevat puheenkohdat hän merkitsi muistiin sovelluttaen ne sitten malleihinsa.
Putkilahden murteen äänneopilliset omituisuudet rajoittuvat kartalla määrättyyn alueeseen. Prof. L. Kettusen "Suomen murteiden" mukaan Korpilahti kuuluu Savon lounaaseen ulkoryhmään. Putkilahti on Korpilahden syrjäkyliä Päijänteen itäpuolella.
Esittelen muutamia putkilahtelaisia puhekielen "omituisuuksia", joita Walja Pasternack on täällä oleskellessaan huomioinut. Hän on esimerkiksi huomioinut ajan adessiivista, että aamu ja ilta sanojen adessiivien asemesta käytetään tavallisesti näiden sanojen nen-päätteisiä johdannaismuotoja (iltasella, aamusella). Aamu ja ilta sanojen adessiivilla sitävastoin on toinen merkitys: illalla = eilinen ilta, aamulla = huomenaamu. Esim. "Missä työ illalla olitte? Missä on illallinen posti? Aekaseen oamulla meijän on leivottava. Myö oltiin illalla laivalla. Illalla kävi kova ukkosilima."
Konjunktioista myös huomio: "Jos Jos aloittaa joskus alistettuja kysymyslauseita. Kuitenkin on vain yksi esim. siitä: Kahtos lasista, jos Myllystä tulee. Jos voi myöskin aloittaa itsenäisiä lauseita. Silloin on merkitys "ehkä", esim. Jos ne on yläkerrassa. Jos minä otankin nämä. Jos neiti tulee peränpitäjäks.
Vaikka Vaikka konjunktiota käytetään lauseissa, jotka ovat puoleksi kysymyslauseita puoleksi konsessiivisia, esim. Ei tijä, vaikka tulekin. Mitäs tijät, vaikka kuolisit sitä ennen. Ei sitä tiejä, vaikka se pystyskin siihen. Huom. vaikka sana vastauksena kieltävään huomautukseen. Et ole käynny siellä. --Vaikka! - Et tiejä. - Vaikka' - "
Murteemme ominaispiirteistä kertoo pieni kuvaus nominaalimuodoista. I:stä infinitiiviä käytetään parina yksityisen verbin ohessa, joiden yhteydessä se kirjakielessä ei ole tavallinen, esim. tavata: "tähän aikaan linja-auto tapaa tulla", sattua: "Peuha sattu ajaa ohitte", osua: "osu käyvä laivalle sinä päivänä", "osu tulla osuuskauppaan..."
I:stä infinitiiviä käytetään useimmin kuin kirjakielessä ilmoittamaan verbin tekemisen tarkoitusta, esim.: "Onks teillä rieska antaa? Mannisen mutkassa olisi viälä vähän haravoita. Ei o eneän kuin kaks sarkoa tallia. Meillä on vehnästä ja maitoo viejä seurataloon. Onks sahtia juuva?"
Koko Walja Pasternackin tutkimus on tehty nojautuen laajaan lähdeaineistoon, täten kielitutkimuksen merkillisyyksiin voi etsiä lisäselvitystä kunnioitettavan laajasta aineistosta. Kielentutkijat ovat osoittaneet suomalaisten kuuluvan suomalais-ugrilaiseen kansanryhmään. Niinpä näissä kielissä on joukko yhteistä alkuperää olevia sanoja. Hyvin kiinnostavaa on lukea Pasternackin tutkimuksia lähisukukieliemme välisistä eroavaisuuksista.
Lähdeaineistosta löytyy mm. seuraavia teoksia: Aug. Ahlqvist: Suomen kielen rakennus, H. Ojansuu : Itämeren suomalaisten kielten pronomiinioppia, L. Kettunen: Vatjan kielen äännehistoria ym. Lähdeaineistoon on merkitty myös useita luentoja mm. nämä: A. Kaunisto: Luennot Unkarin kielen äännehistoriasta (1934), M. Rapola: Luennot taivutusopista (1933), E. Tunkelo: Luennot Vepsän kielen äännehistoriasta (1931-32) ym.
Huomiota herättää saksankielisen lähdeaineiston runsaus. Silmäänpistävää lähdeaineistossa on myös erittäin pitkä luettelo (30) koko Suomen alueelle tehdyistä paikallismurteiden tutkimuksista. Putkilahden murteen tutkimustyö kuuluu tähän samaan sarjaan.
Nykyinen Putkilahden murre on osin muuttunut Pasternackin tutkimuksen jälkeen. Murresanoja on vaikeata kirjoittaa paperille, niiden oikea muoto tulee esiin ääntämisessä. Tässä kirjoituksessa olevat lainaukset on pyritty kirjoittamaan Pasternackin "tyylillä". (Esim. "Eiks nuo Karhulan Toivot ja Einot ennen asunnu siellä?" Ukko puhu, että piput siistän. Näkikö Manninen miten kätilöitä vietin Nikkilä?") Putkilahden murteen tutkimustyö on kärsinyt siitä, että tutkijana on ollut vieraalta kielialueelta tullut henkilö, eikä tätä murretta omana kielenään puhuva tutkija.
Walja Pasternack on tehnyt arvokkaan tutkimuksen kotikylämme murteesta. Kielitutkimuksen lisäksi sen myötä avautuu monia mielenkiintoisia näkymiä oman kylämme asukkaiden historiaan, paikannimistöön ja elämäntapoihin.

Aune Turunen

Palautelomake