Helmikuun neljästoista vietetään Suomessakin vakiintunutta ystävänpäivää. Mainostajat ja kaiken maailman tavaran kauppaajat ovat saaneet tuon päivän lyötyä läpi niin, että melkein väkisinkin ystävänpäivänä tulee soitettua tai muistettua ystävää jollain lailla. Niin ja sitten menee hirvittävä tovi ettei muista koko ihmistä lainkaan. Onneksi on joulu, pääsiäinen ja ystävänpäivä, jolloin kaukana asuvat ystävätkin saavat viestini olemassaolostamme.
Ystävyyteen voi liittyä myös negatiivisia asioita. Olen viime päivien aikana istunut useissa koulutustilaisuuksissa, joiden aiheena ovat olleet huumeet ja päihteet. Minua on erityisesti puhutellut nuorten tapa suhtautua sekä huumausaineisiin, lääkkeisiin että päihteisiin. Ne ovat saaneet yleisesti hyväksynnän eikä niitä enää koeta vaarallisina. Viimeisen viiden vuoden ajanjaksolla on huumaavien aineiden käyttö kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti. Nuorten kohdalla aloitusikä on lähellä kymmentä ikävuotta. Enää ei lehdistössä ylitä uutiskynnystä nuoren kuolema huumeisiin niin kuin viisi-kuusi vuotta sitten. Huumaavat aineet ovat keskuudessamme halusimmepa sitä tai emme. Jopa valtiovallan taholta käydään keskustelua siitä, että pitäisikö mahdollistaa huumeiden laillinen käyttö tietyltä osin. Itse en missään nimessä sallisi minkäänlaista lievennystä nykyiseen lainsäädäntöön huumausaineita koskien. Sehän olisi selvä singnaali sille, että nuoret, siitä vaan huumeiden turruttavaan maailmaan.
Ystävyyssuhteilla on merkittävä osuus huumausaineiden ja päihteiden kokeilujen osalta. Tutkimusten mukaan usein miten juuri paras kaveri on se, jolta saadaan ensimmäinen kokeiluerä ja kehoitus kokeilla. Ystäväpiirissä jaetaan kokemukset niin hyvässä kuin pahassakin. Kenttätyöntekijät kokevat ongelmaksi nuorten osalta myös toveriasuntolat, joissa tyhmyys usein tiivistyy ja ensimmäiset kokeilut mahdollistuvat.
Huolimatta siitä, että elämme täällä omalla kylällä ja kunnassa vielä melkoisessa lintukodossa näiden asioiden suhteen, emme kuitenkaan saa tuudittautua siihen uskoon, että tämä asia ei kuulu meille eikä ole meidän ongelma. Asia ei kenties ole meidän ongelma, mutta kuuluu myös meille. Aikuisten tulee olla vastuussa lasten ja nuorten hyvinvoinnista niin, ettei lapsen tai nuoren tarvitse turruttaa omaa tyhjyyttään ja tunneköyhää elämää huumaavien aineiden maailmaan. Siis meillä kaikilla on vastuu lapsista ja nuorista olivatpa ne omia tai naapurin. Keskustelkaamme lastemme kanssa asiasta kaikella ystävyydellä ja olkaamme valppaina, valmiina taistelemaan päihteitä ja huumeita vastaan.

Kyläseurassa kuohuu Putkilahden kyläseura pitää 4.3. yleiskokoustaan, jonka ainoa asia on puheenjohtajakysymys. Kylältä ei toistaiseksi ole löytynyt innokkuutta puheenjohtajatehtävien hoitoon kahdeksi vuodeksi. Ikävin puoli asiassa on, että nyt ei voi seura toimia, kun puuttuu vastuullinen nimenkirjoittaja ja johtokunnan koollekutsuja. Kyläseuran asiat ovat muutoin hyvällä mallilla. Mitään suurempia projekteja ei ole suunnitelmissa ja entiset pitää viedä loppuun (sauna ja Kilvensalmi). Jos käy niin, ettei seura saa puheenjohtajaa, merkitsee se melkoista takaiskua kylän asioiden hoidossa. Mm. Kylälehden kustantajana on kyläseura, jolloin toimituskunta joutuu vakavasti miettimään lehden teon jatkamista tilanteessa, jossa kustantajaa ei lehdellä ole. Kaikella ystävyydellä toivon, että kyläseuraa kuohuttava puheenjohtaja-kriisi saadaan myönteisellä tavalla päätökseen ja elämä kylällä voi jatkua entiseen malliin. Nyt näyttäisi kunnassakin jälleen olevan mielenkiintoa kylien kehittämiseen, joten hankitaan puheenjohtaja seuralle yhteistuumin ja otetaan kehittämisinnosta kaikki etu kotiinpäin.

Putkilahdessa 2.2.2001
Anne-Maria Perttula

Palautelomake