Jatkoimme lomaa sitten Putkilahdessa, jossa kirkkaan keltainen pelto oikein toivotti lomalaiset tervetulleeksi. Nuorempi lapsistamme kyseli minulta; Äiti onko tuo voikukkapelto? Ei, se on Osmo Weijon uusi rypsipelto. Rypsi ja sen lähisukulainen rapsihan ovat melko uusia tulokkaita Suomen pelloille. Ne vakiintuivat suomalaisiksi viljelykasveiksi vasta 1980-luvulla. Onkohan rypsiä viljelty Putkilahdessa aiemmin?

Öljykasvinviljelijän oppaassa kerrotaan, että kevätrypsin viljely onnistuu aina kolmatta viljelyvyöhykettä myöten ja sitä voi viljellä useimmilla maalajeilla.

Kylvömuokkaus on yksi tärkeimpiä ja samalla vaikeampia tehtäviä öljykasvien onnistumisen kannalta. Tärkeimmät tavoitteet muokkauksessa ovat kosteuden säätö itämistä ja taimettumista varten ja hienon maakerroksen saaminen siemenen ympärille. Lisäksi äes on säädettävä muokkaamaan matalammalle ja tuloksen tulee olla hienojakoisempi kuin viljalla.

Hyvä sato pellosta pitää saada. Useimmiten se onnistuukin, kun on ammattimies asialla. Eri työvaiheet pitää vain tehdä huolellisesti ja oikeaan aikaan. Tämän pellon valmistelu rypsituotantoon on aloitettu jo edellisenä syksynä, jolloin pelto on kynnetty ja rikkakasvit torjuttu. Keväällä ilmojen pysyvästi lämmettyä pelto muokataan kylvökuntoon kuvan jousipiikkiäkeellä.

Traktori on saanut peräänsä kylvökoneen. Rypsin kylvö on tarkkaa puuhaa. Siementä kylvetään noin kymmenen kiloa hehtaarille ja se on levitettävä tasaisesti koko alueelle. Liian syvälle tai liian pintaan kylvetty siemen ei idä. Mikäli rypsikasvustoon jää aukkopaikkoja, niin silloin sato vastaavasti alenee ja rikkaruoho pian valtaa tyhjän tilan.

Seurasimme rypsin kasvua ja eräänä aamuna näimme Osmon tarkkailemassa viljelyksiään; mitä ihmettä hän tutkii? Ei kai vaan rapsikuoriaiset ole löytäneet makoisaa peltoa. Rypsin ja rapsin pahin tuholainen on sinisenmusta, parin millimetrin mittainen rapsikuoriainen. Mitä aikaisemmin kuoriaiset tulevat kasvustoon, sitä enemmän ne yleensä ehtivät tehdä vahinkoa.

Rypsisato valmistuu puintikuntoon elo/syyskuun vaihteessa. Kuvassa Osmo Weijo mittaa siementen kosteutta ennen puimurin kutsumista pellolle. Kun näin pitkälle on päästy, alkaa jo olla varmaa, että työ ei ole mennyt hukkaan ja sato saadaan korjattua.
Rypsin kasvuaika on noin 105 päivää. Siementen ihanteellinen puintikosteus on 15-18%. Puinnin aloittaminen sopivaan aikaan ei viime kesänä tuottanut ongelmia, kun sää oli poutainen.
Rypsin puintiin soveltuu sama leikkuupuimuri, jolla muukin vilja pelloilta korjataan.

Seuratessamme rypsin kasvua siementen kuivaamisen asti, kasvoi perheen jälkikasvun kiinnostus eri ruokaöljyjen ravintokoostumuksiin, niin että Virranpuotilaiset saivat kiperiä kysymyksiä tyydyttyneistä ja tyydyttämättömistä rasvahapoista.
Tässä lastataan vuoden 2000 satoa kuorma-autoon, jolla rypsin tie jatkuu Raisioon jalostusta varten. Talviajan rypsi oli varastoituna Putkilahden maamiesseuran siilossa.

Syksyn korvalla valmistui suomalainen tutkimus, jossa vertailtiin kylmäpuristettujen oliiviöljyn ja rypsiöljyn vaikutuksia veren kolesteroliarvoihin. Jo neljässä viikossa koehenkilöillä saatiin yllättäviä tuloksia, haitallisen LDL-kolesterolin määrä veressä laski selvästi rypsiöljyä nauttineilla.

Suomalaiset ravitsemusasiantuntijat ovat jo pitkään pitäneet rypsiöljyä rasvahappokoostumukseltaan ylivoimaisena suomalaiseen ruokavalioon. Se sisältää runsaasti välttämätöntä alfalinoleenihappoa, jota suomalaiset eivät saa muualta. Olimme oliiviöljyä kotiin kantaessamme menneet sananmukaisesti merta edemmäs kalaan. Nyt rypsin siemenet odottavat pääsyä puristamolle jalostettavaksi. Öljynpuristuksen jälkeen jäljelle jää arvokasta valkuaisrehua, joka sopii märehtijöiden lisäksi erittäin hyvin myös sikojen, siipikarjan ja lampaiden ruokintaan. Sen varsinaisen öljyn soisi löytyvän yhä useammin myös Putkilahden kokkien padasta, kun he tekevät talviherkkujaan.

Teksti: Teija Koskinen
Kuvat ja kuvatekstit: Valto Koskinen

Palautelomake