Maaliskuinen kevätpäivä oli parhaimmillaan kun matkasimme historiakerhon merkeissä Rimpilään. Olin sopinut Eskon kanssa, että tulemme juttelemaan entisistä torppariajoista.

Esko vähän ihmetteli, että mitäkös minä niistä tiedän, kun olen syntynyt 1928 ja torpparien itsenäistyminen tapahtui jo 1921.

Kävimme kuitenkin taloksi ja keskustelu lähti käyntiin karttojen katselulla. Töpinpohja todettiin oikein torpparikyläksi, koska sinne oli asettunut useampi torppari asumaan. Rajala oli Kopisevan torppa, Hakala oli Harjulan torppa, Ahola, Mäkiaho ja Rimpilä Niemelän torppia. Järviniemi oli Jollan torppa, mutta se oli niin iso, että se jo käsitettiin itsenäiseksi taloksi. Esko muisteli, että Rimpilä on ollut vanhin torppa Töpinpohjalla.

Sitten torpparilaki tuli voimaan ja Rimpiläkin sai itsenäisyytensä. Eskon isä Väinö rupesi heti rakentamaan uutta asuinrakennusta 1921-22. Rakennusmallin Esko kertoi tulleen Tanskasta eli siitä tuli taitekattoinen rakennus. Ihmiset olivat vieneet viestiä Huuskolaan Niemelän omistajille ja niin isäntä tuli katsomaan minkäslainen isäntä se onkaan torpassa, kun se niin korkeata rakennusta rakentaa.

Ilman vaikeuksia ei Väinön ja Erikan elämäkään mennyt. Kun rakennuksen katosta oli toinen puoli valmiina, tuli kauhea myrsky, joka vei katon pihassa olevan vanhan rakennuksen portaan eteen. Kattoruoteet olivat lentäneet kauaksi pellolle. Matti-setä ja Väinö menivät katsomaan ulos ja totesivat tilanteen. Sitten naapurit ehdottivat, että pitäkää talkoo. Ja niin katto tehtiin uudelleen porukalla ja siinähän se sitten pysyi. Sahtia oli tehty, mutta kotakin paloi vielä sahdin teossa. Näin muisteli Esko isänsä kertoneen.

Mistä sai rahaa tällaisella tilalla, kysyi opettajamme Kaitalehto? Hevosajossa isä kävi jonkun verran, jopa kauempanakin Haukanmaalla savotassa. Hän kävi myös muuraamassa läheisissä taloissa. Olen itsekin jonkun verran hevosen kanssa ollut ajossa. Aika pienet olivat palkat. Sitten tulivat konemiehet, jotka veivät pienviljelijän työt. Kun maitoa ruvettiin viemään meijeriin 1961, siitä alkoi tulla käyttörahaa. Navetta Rimpilään on rakennettu 1954-55. Tiilet navettaan on tehty itse. Ne on poltettuja tiiliä. Opastusta oli antamassa Luhangasta oleva pappa-Vihtorin sisaren mies Lähteelä. Hän oli Säynätsalon tehtailla ollut tiiliä tekemässä. Meidän tehdas oli alkeellinen. Oli alkuun hevoskierto, joka sekoitti savimäskin. Myöhemmin Foortin moottori, joka pyöritti myllyä. Sitten tuli vielä tehtyä vähän vieraillekin tiiliä. Näin oli suunnitelma aloittaa tehdasteollisuus, joka lopahti siihen, kunnes tuli veroarvio, kun ei ollut kirjanpitoa. Ne tulot hupenivat siihen. Liikevaihtovero oli myös niin korkea, että se pilasi markkinat. Navetta seisoo tuossa ja on kestänyt kohta 50 vuotta. Esko kertoi, että me ollaan Leilan kanssa eletty niin kuin kurkilauman hännillä, siinä alkupäässä tarvitsee käyttää siipiään vauhdilla. Jos olisin riehunut nykymallin mukaan, olisin ehkä joutunut lähtemään mökiltäni. Tällainen elämä ei ole tämän päivän markkinatalouden odotuksen mukainen, kun ei niele niin kuin mato multaa. Mutta me olemme päättäneet valita tällaisen elämäntavan. Hevosella ajelimme aina 90-luvun vaihteeseen. Silloin on ostettu Valmet 502 traktori. Sillä ajelen vieläkin. Peltoa Rimpilässä on 6,5 ha, vuokramaan kanssa 11 ha. Metsää on nyt on 24 ha.

Puutarhamansikkaa alettiin viljellä sota-aikana. Se oli hyvä lisätulo pienviljelijän rahavaroihin ja oli sopivaa työtä koululaisille kesäaikaan.

Aikanaan Esko löysi naapurista Aholasta hyvän elämäntoverin Leilan. Lapsia on syntynyt seitsemän. Yksi kaksosista on kuollut pienenä. Neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Kaikki ovat kouluttautuneet ammattiin ja lunastaneet paikkansa yhteiskunnassa. Se on suuri arvo sinänsä, jota ei rahalla mitata. Pienviljelijän kasvatit ovat kysyttyjä ihmisiä työmarkkinoilla. Lapsenlapsiakin on neljä. Esko ja Leila ovat elämänmyönteisiä ihmisiä kumpikin, jonka ovat siirtäneet sen lapsillensa. Heillä on vielä lehmiä navetassa, on tehty hiljaista laskeutumista, niin kuin Esko sanoo. Ei lehmät enää käy metsälaitumilla, ne ovat niin herrasia, etteivät ne metsässä viitsi kävellä. Leila huolehtii, että kasvimaa tuottaa vihanneksia ja maustekasvia ruokapöytään ja kukkiakin silmän iloksi. Tämän päivän yhteiskuntapolitiikka ei suosi pienviljelijää, on ollut talonpojan tappolinja menossa. On nostettava hattua Rimpilän pienviljelystilan isäntäväelle sitkeydestä. Esko sanoo laittavansa tienviitan taloonsa "Rimpilän pienviljelystila".

Esko kävi kerran myllyssä meillä vuosia sitten. Äitini joka oli vanhan kansan ihminen ja nähnyt myös puutteen kanssa elämisen. Hän vähän päiväili Eskolle. Miten sinä pärjäät, kun sinulla on niin paljon lapsia? Eskolla oli vastaus heti valmiina. Veljelläni Matilla ei ole yhtään, mutta en osaani vaihtaisi hänen kanssaan. Se oli hyvä vastaus ja äitini päiväily loppui siihen.

Joimme vielä emännän tarjoamat hyvät kahvit. Töppöspohjalla on sellainen suljettu maisema. Ei ole vallan suuria aukeita. Järvinäkymää ei ole Rimpilästä. Muuten on erittäin kaunista ja rehevää. On pieni tekolampi pihassa, jopa suihkukaivokin, jossa lapset ovat uittaneet kaarnalaivojaan.

Eskolla tuli lähiaikoina yksi merkki paalu vuosia täyteen. Toivotan sylintäydeltä onnea ja siunausta.

Kirsti Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2003.]