Taannoin oli Putkilahdessa kokous, jos se olisi kunnolla ylittänyt uutiskynnyksen, olisi Iltasanomat otsikoinut tapauksen koko sivun ylittävin suurin kirjaimin: Putkilahdessa kuohuu.

Kokouksesta on kuitenkin jäänyt jonkinlaisia jälkimaininkeja. Kokoukseen oli saapunut virkailijoita eri instansseista tarkoituksena alustaa asiaa keskustelun pohjaksi. Liisa Horppila-Jämsä sai ensimmäisen puheenvuoron. Muutaman lauseen jälkeen hänet kuitenkin keskeytettiin.

Paikalle oli saapunut joukko aktiiveja, joilla oli esittää nimilista henkilöistä, jotka vastustavat kyseessä olevaa maisemanhoitosuunnitelmaa. Sivusta seurannut koki tunteen, että ne joiden nimi listasta puuttui, leimaantui maansa myyneeksi, ellei vallan "isänmaan petturiksi". Sinnikkäästi Liisa Horppila-Jämsä koitti jatkaa, mutta ei keskeytysten takia kunnon esitystä saanut pidetyksi. Sama kohtalo oli Ympäristökeskuksen Päivi Halisen esityksen kanssa. Kokouksen tulos jäi laihaksi. Useat äänekkäimmät katsoivat asian tulleen käsitellyksi ja poistuivat paikalta.

"Jo iäkkääksi varttuneena paljasjalkaisena Putkilahtelaisena olen nähnyt ja kokenut monien asioiden muuttuvan", sanoo Reino Koskinen.

Useimmiten uusi asia ja esitys saa aluksi ankaraakin vastustusta. Kuten 50-luvulla voimaan tullut uusi metsänhoitolaki, joka velvoitti perustamaan metsänhoitoyhdistykset ja metsänhoitomaksu tuli lain nojalla maksettavaksi. Onneton "kepukin" oli sitä eduskunnassa kannattamassa, ja moni isäntä uhkasi erota puolueesta.

Pahinta sitten tapahtui kentällä, kun isätien itse palkkaamat metsäteknikot kulkivat tekemässä leimikoita. Teemana oli harsintahakkuiden lopettaminen ja siirtyminen uudistushakkuisiin. Kauhua lisäsi vielä samaan aikaan Lappiin tehdyt kuuluisat Osaran satojen hehtaareiden aukkohakkuut. Vastaan hangoittelu kesti vuosia, ja muutamien uppiniskaisten isäntien metsiä pantiin "lukkoon" eli hakkuukieltoon ja lautakuntien valvontaan.

Allekirjoittaneella oli kunnia tehdä ensimmäinen aukkohakkuu Putkilahdessa, myöhemmin asiasta on tullut vakio, eikä sitä vastusta enää kuin luonnon suojelijat tai vihreät. Lehdetkin kertovat kuinka lapissa Osaran aukeilla kasvaa terveitä männiköitä, ja puolukkahalmeet ovat ennen kuulumattomat.

Samoihin aikoihin tuli määräykset kalastuskuntien perustamisesta. Sitä ei niinkään vastustettu, vaan tartuttiin toimeen oikeastaan hyväksyen, ja ne koettiin tarpeelliseksi. Kalavesien saastuttaminen onkin saatu kuriin ja vesien tila on parantunut. Keskusjärjestöt ovat toimineet merkittävällä panoksella kalastuskuntien tukena. Ikävä kyllä valtakin on nyt luisunut perusjärjestöiltä keskusjärjestöjen haltuun.

Kaupungeissa ja liikepaikoissa ihmisten eloa ja asumista on jo iät ja ajat säädelty kaavoilla, säädöksillä ja ohjesäännöillä. Maalla on oltu vapaasti. Talo tai mökki on rakennettu "joka niemeen notkoon ja saarelmaan". Tosin nyt jo pitkän aikaa on rakennuslupa pitänyt hankkia.

Kuin salaa ja yllätyksenä tulikin sitten "Natura" ja karttoja harmaine tai ruskeine alueineen. Samalla huomattiin, että meillä on ympäristöministeriö ja -ministeri. Tämän kaiken ohella pääsimme EU:hun. Toiset äänestivät myötään ja toiset vastaan. Ei ole kumma, vaikka puidaan nyrkkiä housun taskussa, äreimmät kaksin käsin. Pentti Linkolalla on oma linjansa. Itku silmässä valittaa, kun kaikki tällä menolla on menetetty.

Putkilahti on kauniin luontonsa ansiosta tullut huomioiduksi monella tapaa muuallakin ja on oikeastaan vauraan kyläkunnan maineessa. Kauan sitten satuin lukemaan jotain julkaisua. Siinä kerrottiin Korpilahden pitäjästä, joka nimestään huolimatta ei ole korpea. Kirkonkylä on kasvanut Päijänteen lahden tuntumaan.

Pitäjä on laaja ja kirkonkylän lisäksi pitäjässä on kaksi taajamaa: Saakoski ja Päijänteen itäpuolella luonnonkaunis Putkilahti.

Kerran tapasin kirkonkylän raitilla Taito Valleniuksen, vanhan kunnallismiehen. Morjenstamisen jälkeen ei heti alkanut juttu luistaa, ja ennätin sanomaan. Etkö ollenkaan kysy mitä Vespuolelle kuuluu? Siihen Taito: "Minä en tykkää koko vespuolisista. Ne ovat aina vaatimassa jotakin". Tarkoitti tietenkin kunnan kokouksia! Tämä kuvastanee, että Taitonkin mielestä vespuoliset vetävät yhtä köyttä. Nykyisin vain kouluasiat ovat niin kärjistyneet, että taannoin tekemäni veikkaus uhkaa toteutua.

Kohta sotavuosien jälkeen Korpilahden osuuspankin johtajaksi tuli Erkki Haapanen. Pitkään jatkuneen silloisen nousukauden myötä hän sai pankin nopeaan kasvuun. Pankinjohtajana hän pyrki vaikuttamaan kunnan asioihin. Vieläpä papin vaaliinkin. Hän saikin paljon hyvää aikaan, joskin arvostelullekin sijaa jäi. Hänen lausumanaan kuulimme, että putkilahtiset ovat niin yhtä porukkaa, että ei niitä saa johdateltua.

Meillä oli vielä "henki" päällä1995 ja kyläseuran johdolla saatiin taisteltua vuoden kylä titteli Putkilahden nimiin. Maisemanhoitosuunnitelman teko ja toteutus on oma juttunsa muiden joukossa. Pelkkä tyrmääminen ei asiaamme edistä. Mukana olo ja tosissaan suunnitteluun osallistuen voimme sen saada ja vaikuttaa siihen mikä siitä tulee. Jospa sen mukana tulee työtä ja rahaakin.

Tänä satelliittien aikakaudella maalla elävienkin on elettävä tavallaan kynän varassa. On tehtävä kaavoja ja anomuksia kalenterin mukaan, mukana kartat ja suunnitelmat. Huonoista ja kielteisistä päätöksistä on sitkeästi valitettava. Moni asia saattaa muuttua, kun ei sinällään tyydy päätöksiin.

Reino Koskinen
eläkeläinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2004.]