Nuorisoseuran talolla on tämän syksyn ajan kokoonnuttu tanssimaan itämaisen musiikin tahdissa Pohjois-Päijänteen kansalaisopiston kurssilla. Mainio opettaja Anne Kotiaho on lainattu naapurikylästä Oittilasta.

Anne on harrastanut itämaista tanssia yhdeksän vuotta. Hän on mukana Jyväskylässä toimivassa Seitsemän Hunnun Tanssi-yhdistyksessä sekä Tanssiryhmä Lootuksessa. Anne pitää esiintymisestä ja on esiintynyt Lootuksen kanssa mm. festivaaleilla ja keväisin oppilasnäytöksessä. Hän harjoittelee kerran viikossa tekniikkaa ja ryhmän kanssa tanssikoreografioita.

Oma-aloitteisuus kannatti
Idea tanssikurssin järjestämisestä tuli Nuorisoseuralta. Mirja Könnö kertoo, että jo monen vuoden ajan oli puhuttu, että jonkinlainen tanssiryhmä olisi mukava, jossa voisi tanssia hyvän musiikin mukana, kun tavallinen jumppa alkoi kyllästyttää. Mirja kyseli tutuilta, lähtisivätkö nämä mukaan, jos saataisiin itämaisen tanssin ryhmä opettajineen kasaan, ja monet olivat heti innolla mukana.

Kun ryhmäkin oli jo valmiiksi kasassa, hän ryhtyi tiedustelemaan asiaa Kansalaisopistosta, mutta siellä sanottiin, ettei ole opettajaa. Onneksi Simolan Tarja muisti, että Kotiahon Anne harrastaa itämaista tanssia. Anne lupautuikin tehtävään ihan mielellään, ja kurssi pääsi alkamaan. Seurantalollekin saatiin näin talvikäyttöä. Kurssipaikkana talo onkin ollut hyvä.

- Vielä kun saataisiin sinne suuria peilejä, Mirja toivoo.

Kurssille on ilmoittautunut noin 20 tanssiliikunnan ystävää, ja suosio on yllättänyt niin Mirjan kuin Annenkin. Mirjan mielestä suurin ansio kuuluu hyvälle vetäjälle, joka saa ryhmän pysymään kasassa. Annen mielestä ryhmä on haastava, koska mukana on niin monen ikäisiä, mutta kaikki ovat innolla mukana, hän kiittelee.

Tyyne Järviniemelle, kuten varmasti monelle muullekin kurssilaisille, tanssipäivä eli tiistai on viikon odotetuin päivä, joka tuo yksinäisen elämään vaihtelua. Tanssinharrastajia kokoontuu Putkilahteen myös Tammijärveltä, Oittilasta ja Leivonmäeltä saakka.

Anne Kotiaho taitaa itämaisen tanssin salat ja osaa neuvoa niitä myös muille. Anne edessä, takana oikealla yksi kurssin puuhanaisista Mirja Könnö.

Monelle sopiva laji
Itämainen tanssi on selkäystävällinen laji, joka sopii kaikenikäisille. Perusasento on tärkeä, jossa liikkeen kokoa voi säätää oman kunnon mukaan.

Musiikilla on tärkeä osa tanssissa, jossa tunnelmia ilmaistaan liikkeiden voimakkuutta säätelemällä.

Mirjan mielestä parasta kurssilla on inspiroiva musiikki ja se, että saa liikkua musiikin mukana.

- Siinä saa tanssin tuntua, kuntokin nousee ja vyötärö kapenee siinä samalla. Tärkeintä on kuitenkin yhteinen hauskanpito ja että näkee ystäviä ja saa vaihtaa kuulumisia, hän korostaa.

Suomessa harrastettava tanssi edustaa egyptiläistä tyyliä. Suomessa tanssi on teknisesti korkeatasoista, mutta ilmaisupuolta voisi Annen mukaan vielä kehittää. Suomeen itämainen tanssi tuli 1980-luvulla ja huippuaikaa oli 1990-luku. Miehille on olemassa oma taituruutta korostava tanssityyli, jonka harrastajia on ainakin Helsingissä ja Etelä-Pohjanmaalla.

Peruskurssilla tekniikka haltuun
Tanssin opettaminen oli käynyt Annen mielessä, mutta hän ei olisi tullut ryhtyneeksi siihen, jos ei olisi erikseen kysytty. Hänen perheellään on nimittäin talon rakentaminen kesken. Hän opettaa tanssia muille nyt ensimmäistä kertaa ja on pitänyt siitä.

- Muita opettaessa oppii itsekin, kun pitää miettiä miten liike syntyy. Tuntien suunnittelu vie paljon aikaa, mutta on myös hauskaa. Musiikkia kuuntelee eri tavalla, kun sitä valitsee opetustilannetta varten. Musiikin valinta on yllättävän vaikeaa, jotta oikea rytmi ja tyyli löytyvät. Siinä aivot rullaa kun joutuu itsekin käymään läpi perustekniikkaa, Anne kuvailee.

Puolitoistatuntinen tanssiharjoitus rakentuu alkulämmittelystä, tekniikan kertauksesta ja uuden opettelusta. Liikesarjoja toistetaan ja pyritään saamaan aikaan tanssia. Peruskurssilla tärkeää on oppia oikea tekniikka. Lopuksi on venyttely- ja rentoutushetki, joka kestää 10-15 minuuttia.

Peruskurssilla aloitetaan helpommista perusliikkeistä, joita yhdistelemällä harjoitellaan tanssia ja liikkumista musiikin mukana. Oikean tekniikan lisäksi harjoitellaan myös oikeita käsien asentoja.

Itämaisesta tanssista ensimmäisenä mieleen tulee lantionpyöritys. Lantioympyrät ja kahdeksikot ovatkin eniten käytettyjä liikkeitä. Tanssissa yhdistellään pehmeitä liikkeitä ja teräviä iskuja, jotka saavat lantiolla olevat kolikkohuivit helisemään. Pyöritystä saa myös rintakehä, ja vatsalihaksilla tehdään kameleita. Nimitys tulee kuulemma siitä, että liikettä tehdessä olo tuntuu ”aaltoilevalta”, kuin olisi kamelin selässä.

Tanssiminen vaatii kuntoa ja taitoa, mutta niitä ei tältä ryhmältä puutu. Syksyn harjoittelu on tuottanut jo tulosta.

Mukaan ehtii vielä
Kansalaisopiston kurssi jatkuu keväällä ja uusiakin kurssilaisia voi vielä tulla mukaan. Anne pyrkii neuvomaan jokaista kurssilaista myös henkilökohtaisesti, jotta liikkeet opitaan tekemään oikein. Anne kertoo, että kevätpuolella perusliikkeitä parannellaan ja niitä vaikeutetaan, lisäksi musiikkiin keskitytään entistä enemmän. Perusliikkeet hallitaan jo ja nyt aletaan opetella enemmän sarjoja, tansseja ja ilmaisua.

Mirja kertoo, että ryhmän tanssiesitystä on jo kyselty. Yleisöäkin olisi siis jo tiedossa. Ja totta kai aikanaan pitää päästä näyttämään, mitä talven aikana on saatu aikaan. Keväällä kansalaisopiston päättyessä on tarkoitus pitää päättäjäisjuhla, jossa esittäytyvät Putkilahden soittajaryhmät ja itämainen tanssi. Esityksen valmistelu on myös kannustava tekijä, jolla saa ylimääräistä motivaatiota kevääksi.

Teksti ja kuvat
Marjo Saarinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2005.]