Maasta nousee uusi, villi viherrys

Korpilahden kunta oli kutsunut kyläaktiiveja 25.4. kuulemaan kunnan taloustilanteen madonlukuja ja keskustelemaan konsulttien kanssa kehitysvaihtoehdoista sekä pitkän linjan toimenpiteistä. Keskellä arkipäivää olleesta ajankohdasta huolimatta meitä oli paikalla kymmenkunta eri puolilta pitäjää. Tapaamisesta ja sen esiin nostattamista tunnoista on tarkoitus kirjoittaa paikallislehteen, mutta tapaamisen tärkein anti oli oikeastaan siitä välittynyt henki.

Tuo henki oli, että kylillä on voimaa ja intoa vaikuttaa yhteisiin asioihin! Voimavarat ja toimintamahdollisuudet tietenkin vaihtelevat, mutta nyt tuntuu siltä, että kyläyhdistykset ovat nousemassa vähitellen omaan rooliinsa ns. kolmannen sektorin toimijoina. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kunnan velvoitteita oltaisiin vähitellen ajamassa alas - nehän ovat valtaosaltaan lakisääteisiä. Mutta sitä se tarkoittaa, että kylien mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa ovat paljon toimijoista kiinni. Kylillä voidaan rohkaista esim. kiinteistö- ja mökkihuollon sekä vanhusten hoivapalveluiden pienyrittäjyyttä ja näin täydentää kunnallisia peruspalveluita. Samalla ihmisten mahdollisuudet asua kotonaan mahdollisimman pitkään paranevat ja omasta aktiivisuudesta riippuen joitakin työllistymismahdollisuuksiakin on.

Toimivat yhdistykset tuovat vireyttä ja aina välillä uusia näköaloja kylälle, saattavatpa edesauttaa uudisasukkaidenkin tuloa. Kylätoiminnassa tarvitaan asuinpaikkansa tulevaisuudesta ja hyvän asuinympäristön edellytyksistä kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään aikaansa yhteisten tavoitteiden vaunujen vetäjinä. Kulttuurimaisemamme on eräs tärkeä voimatekijä ja sen turvaa maanviljelyksen jatkuminen. Eri yhdistykset tekevät meidänkin kylällämme työtä omien tavoitteidensa eteen, mutta myös täydentävät toisiaan.

Väittäisin, että käytännön vuorovaikutus ja yhteistyö on toimivaa; sitä saa silti rohkaista edelleen syvenemään. Putkilahden kylän verkkosivut ovat avoinna kylän muillekin yhdistyksille, siitä vaan sivuja rustaamaan!

runo: Kiviaidantekijän kunnia

Takaa mäkimaiden päivän nostaessa päätä
- kumpareisen uudispellon,
herättämän kevään kellon -
Laidassa tuo mies, rastaan huilun heläessä arvaelee säätä

Raivionsa laitaa noin kun kulkee,
manaa tuota miten kivet auran tietä sulkee:

”pentele, miksen noita nostas poes,
väljämuan aijassa ne hyödyks valla ois;
kuhan kuntan tuosta pientareelta raevaan,
siitä piäsenki jo ruadantan ja vaevaan.”

jo kiurut ennustelee taivahalla kesää
asettelee isäntä aidallensa tukevata pesää
auttaessa Liisa liinaharjan, kivireen
pääsee viimein niskan päälle pahan lohkareen

hiki virtaa, viel’ käy kiviporan pauhu
kun illan viileeseen jo leijaa kaukaa kasken sauhu

kivistys ja kipu jäsenissä tumma,
silti voima rinnassa ja jääräpäisyys kumma

vainioltaan kivenriiput kantaa
- vaikka punnus sisikuntaa särki
periksi ei anna tahto, järki -
aidallensa muodon oman antaa

viimein voimansa kun hiipuvan jo näki,
riensi apuun talonväki:
vävyt väänsi, keksi akka jostain vivut,
jälleen kohosivat latomuksen sivut

Kivet pellon aidaks’ siirsi,
kartanonsa rajat piirsi
Loi järjestyksen, maailmansa;
Lypsytarhan, kotikujan, kaikki paikallansa

Painon valtamerilaivan
mies sitka siirsi, näki vaivan:

Emmekö siis sankarpatsaaks’ jättäis sen,
pellonlaidan kiviaidan,
Tekijöistään todistamaan kautta aikojen!

Timo Suominen
puheenjohtaja
Putkilahden kyläseura ry

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2005]