Veden ja vuorten yli putkilahtelaiseksi

Liikenne vanhalla maantiellä Vaarun ylitse alkaa olla jo historian kätköihin peittynyttä aikaa. Samoin on käymässä Kärkisten lossille, sitä ei kohta enää muisteta olleenkaan. Uusi tie ja silta ovat yhdistäneet ennen Kärkisten salmen erottamat ns. ves- ja maapuolen niin, että meille vespuolisille ennen niin ominaiset tunnusmerkkimme, Suomen jyrkimmät maantiemäet ja lossimme ovat jäämässä unohduksiin.

Vanha Vaaruntie Vaarunvuoren huipulta Putkilahden suuntaan kuvattuna noin 50 vuotta sitten.

Kuva: Veikko Hedman

Veden ja vuorten ylitys on kuitenkin ollut monille Putkilahteen ensikertaa matkustavaisille mieliin painuva kokemus. Sitä se oli myös Kerttu Mattilalle, Aino Riikoselle ja Annikki Saariselle, jotka tulivat tänne ensimmäistä kertaa jo kymmeniä vuosia sitten.

Kärkisten salmen yli liikennöi lossi, joka yhdisti Korpilahden kunnan ves- ja maapuolen. Kiinteä siltayhteys valmistui vasta vuonna 1997.

Kuva: Eero Jokisen kokoelmat

Saarijärveltä Vaarunmäkien läheisyyteen

Kerttu Mattila matkusti ensimmäisen kerran Putkilahteen syksyllä 1954.

Hän tuli tänne luonnonkauneudestaan kuuluisasta Saarijärven pitäjästä.

Vaikka Kerttu Mattilan kotiseutu on hyvin vesistörikasta, ei hän kuitenkaan ennen tänne tuloaan ollut koskaan kulkenut lossin kyydissä. Lossimatka oli tuolloin huomattavasti pidempi kuin viimeinen väylä ennen sillan rakentamista. Veneellä paljon vesillä liikkuneelle Kertulle lossimatka ei tarjonnut erikoisemmin merkittävää elämystä, mutta Vaarun vuorien ylittäminen linja-autolla sitä sen sijaan oli. Jyrkät mäet, tiuhaan tulevat nousut ja laskut panivat matkustajan ihmettelemään: ”Mihinkähän tämä oikein lopulta vie?” Viimeinen lasku Korospohjaan heitteineen oli Kertulle mieleen painuva kokemus.

Lopulta saavuttiin kuitenkin onnellisesti Kertun tulevaan kotiin, Marttilaan. Martti-isäntä saikin Saarijärven tyttärestä todella toimeliaan emännän uuteen taloonsa.

Kerttu Mattila muistaa vielä hyvin, kuinka vanha maantie jyrkkine mäkineen oli vaativa paikka autonkuljettajille. - Monet kerrat linja-autot kuin myöskin henkilö- ja kuorma-autot ”risasivat” mäessä. Varsinkin liukkailla jäätikkökeleillä tai pyryilmoilla autot liukuivat takaperin mäkeä alas. Rantasen Onni oli ahkera tiemies, joka luudan ja lapion kanssa kunnosti teitä jopa yöaikaankin uurastaen. Joskus autojen alle haettiin metsästä kuusenhavuja tai työnnettiin autoja yhteisvoimin, muistelee hän.

Kerttu Mattila on viihtynyt hyvin Putkilahdessa.
- Siinähän se on mennyt päivä kerrallaan, tuumailee hän mennyttä aikaa muistellessaan. Joka vuosi hän käy Saarijärvellä tapaamassa sukulaisiaan ja katsomassa tuttuja seutuja.

Kertun harrastuksista kertoo kesäisin Marttilan kaunis pihamaa värikkäässä kukkaloistossaan.

Elämä Vaarunmäen lähistöllä on hiljentynyt väestön vähentymisen ja uuden tien ansiosta.

Sievistä Virtasalmen kupeelle

Aino Riikonen on kotoisin Keski-Pohjanmaalta, Sievistä.

Kauppapaikan etsiminen oli syynä hänen ensimmäiseen tuloonsa Putkilahteen vuonna 1965. Liike löytyi täältä Virtasalmen kupeelta ja näin Ainosta tuli putkilahtelainen.

Sulkavan suunnalla kapulalossilla aiemmin kulkeneelle Ainolle Kärkisten lossi oli mahtava kokemus. Hän aisti Päijänteen suuruuden ja sen vaikuttavan kauneuden jo tällä lossimatkallaan.

Vaarun vuorissa kiemurtelevaa maantiematkaansa Aino Riikonen muistelee:
- Vatsan pohjassa kouristi, huikeat mäet, ylös - alas ja aina vaan alas!

Ilmeisesti tasaisilta seuduilta kotoisin olevalle Ainolle alastulot olivat jännempiä kuin ylämäet, joissa auton nokka oli usein lähes taivasta kohti. Vuoristoajelullaan Ainon valpas katse keksi ohi ajavan taksiauton, jota ajoi nainen. Myöhemmin selvisi, että ajaja oli putkilahtelainen Veera Elfvengrén.

Putkilahteen päästyään Aino ja hänen miehensä Yrjö Riikonen pysähtyivät Seurantalon paikkeille. Ensimmäisinä kyläläisinä he kohtasivat Martta Järviniemen ja Aili Jokisen. Aino muistaa vielä, kuinka heidät otettiin täällä ystävällisesti vastaan ja toivotettiin tervetulleiksi.

Putkilahti lumosi Riikoset täydellisesti. Maisema Virtasalmen kupeella ruokki silmää eri tavalla kuin sieviläisen maaston tasaisuus tai sikäläiset tien varsilla kasvavat käkkärämännyt. Sievin Vääräjoessa uimaan oppineelle Ainolle kaikki voittava elämys oli kuitenkin rantasauna ja järvessä uinti.

Monipuoliseen toimintaan ja liikuntaan viehättynyt Aino on löytänyt täältä sopivat maastot niin lenkkeilyyn kuin hiihtoonkin. Mäenlaskukin onnistuu häneltä jo oikein mallikkaasti.

Aino Riikoselta on usein kysytty, haluaisiko hän palata synnyinseudulleen eläkepäiviään viettämään.

Vastaukseksi hän toteaa: - Tänne kuulun, täällä ovat ystäväni, täällä olen elänyt puolet elämästäni, - täällä ovat muistoni, katkeamattomat siteeni, - rakkaitteni haudat.

Kuortaneelta pysyvästi Putkilahteen

Annikki Saarinen tuli ensimmäisen kerran Putkilahteen melko tasaisista Kuortaneen maisemista vuonna 1974.

Mieleen on jäänyt ensivaikutelma Kärkisten lossista ja molemmilla puolilla lossiväylää seisovista autojonoista.

Suuremman yllätyksen aiheutti kuitenkin kapea maantie, joka mutkittelevuutensa lisäksi oli yhtämittaista jyrkkärajaista nousua ja laskua. Annikki, joka itse ajoi tällä matkalla pientä Fiatia, joutui autonsa oikuttelevan vaihteiston takia jännittämään, nouseeko se mäen päälle vai jättääkö keskelle mäkeä. Särkijärven kohdalle vihdoin tultuaan hän sanoo päästäneensä ”todellisen helpotuksen huokauksen”. Annikki kertoo kokeneensa jyrkät ylämäet paljon jännittävimpinä ajaa kuin alamäet.

Kuortaneen tytölle kokemusrikas ensimatka Putkilahteen ei jäänyt ainutkertaiseksi, sillä Oiva-puoliso löytyi täältä ja siteet Putkilahteen syntyivät pysyviksi.

Ensimmäisen ajomatkansa pelot ja jännitykset Annikki Saarinen kuittaa iloisella naurulla ja kertoo seuraavien matkojensa olleen jopa nautinnollisia.

- Miten mukavalta tuntui aina lossilta tullessa, kun Syvälahden talo ja järvi tulivat näkyviin. Koko maasto muuttui rehevämmäksi ja ilmastokin vaikutti toisenlaiselta, muistelee Annikki.

Aito, lämmin kokemus oli toistuvaa. - Voi, miten ihanaa on päästä tänne, ihastelee hän seudun ainutlaatuisuutta.

Annikki on sopeutunut hyvin Putkilahteen eikä kaipaa täältä mihinkään.

- Kuortaneella on mukava käydä, mutta kotiseutu on täällä Putkilahdessa, sanoo hän.

Moniin kylän rientoihin osallistuvalle Annikille viihtyvyyttä tuovat kodin ja perheen lisäksi mahtavat maisemat vesistöineen, metsineen ja mäkineen. Veneretket Päijänteellä ovat antaneet Annikille niitä elämän hienoimpia kokemuksia.

Yksi on kuitenkin pyöräilyä harrastavalle Annikille ylittämätön paikka:
- Vaarunmäki. - Se ei nouse vaihdepyörälläkään, taluttamaan se laittaa, naurahtaa Annikki.

Aune Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2005]