Voitto Salmelan jalanjäljille

Valitsimme Lehtolan talvella, kun näimme maastonmuodot. Asuttavia rakennuksiahan ei ollut. Kun sitten kesällä aloimme asua uutta kotiamme, maastoa oli vaikea erottaa korkean horsma- ja lupiiniryteikön läpi. Ensimmäisenä kesänä niitimme tontille käytäviä ja pienen olohuoneen, johon toimme vanhat puutarhakalusteet ja ladoimme tiilistä grillin. Raivasimme myös pienen kukkapenkin ja parisängyn kokoisen kasvimaan. Makuuhuoneiksi pystytettiin kaksi telttaa. Vesi haettiin saavilla ja maitokärryillä Koroslahden perukassa olevasta lähteestä ja jääkaappina toimi tehokkaasti kaksi kylmälaukkua silloinkin kun juhannusvieraita oli 14.

Voitto Salmelan pihapiiristä oli jäljellä vain hirsinavetta. Se kunnostettiin Pertin työtilaksi ja pirtiksi, jota lämmittävät takka ja puuhella.

Jo ensimmäisenä kesänä tutustuimme Voitto Salmelaan rakennuksista löytyneiden lehtien, posliinimurskan ja muun romun sekä pihalla kasvavien kukkien ja pensaiden perusteella. Pienenpieni kasvimaammekin oli entistä isäntää kunnioittaen uskomattoman tuottoisa, syksyn omenasadosta puhumattakaan. Pihapiirin kertoman lisäksi kuulimme naapureilta jatkuvasti uusia kuvauksia Voitosta ja hänen monitaitoisuudestaan. Tuntui todella arvokkaalta saada asustaa niin mielenkiintoisen henkilön kodin mailla.

Asumattoman ja villiintyneen puutarhan raivaus on ollut mielenkiintoinen haaste: kasvimaiden raivaaminen hyvin menestyvistä kilpailijoista juolavehnästä, horsmasta, lupiinista, ohdakkeesta ja elämänlangasta on jatkuva urakka. Samalla olemme miettineet, miten ja missä määrin Voiton perintöä säilytetään. Akileijat, varjoliljat, ukonhatut ja muutamat maksaruohot on viikatteelta säästetty missä ne ovatkin kasvaneet. Joitakin on siirretty tutustumaan Karjalasta Kurkijoelta Pertin kotipihasta tuotujen ritarinkannusten, ruusujen ja kulleroiden kanssa. Samoin tontin rannanpuolelle on istutettu rajan takaa tuotuja Pertin kansakoulun pihalla kasvaneita siperianpihtoja, jotka oli ensin istutettu Multialla kotimme pihaan päivää ennen nuoremman poikamme kuolemaa. Olemme luottaneet Voiton avarakatseisuuteen ja tuoneet hänen mailleen myös tsaari Nikolain yksityiskirkon tienvieripensaikosta tammen ja vaahterantaimia, ja hyvin nuo näyttävät viihtyvän, ovat venyneet kymmensenttisistä jo selvästi ruohon yli erottuviksi. Monia muita omia muistojamme olemme tuoneet mukanamme: keväällä ensimmäisenä kukkivat Maijan äidin esikot ja valkovuokot.

Kesät ovat siis olleet joko orjatyötä, kuntosalia tai kasvun ja luonnon ihmeistä nauttimista, miksi sitä kukakin tahtoo sanoa. Talvella on reippailtu kävellen tarvikkeita pulkassa vetäen jäälle verkoille tai sitten vaan pimeässä tähtiä katsellen. Kaikki vuodenajat ja kaikki säät tuntuvat hyviltä Lehtolassa. Ehkäpä raivaus- ja rakennustyöt alkavat vähentyä ja ennätämme nykyistä enemmän tutustumaan laajemminkin ympäristöömme.

Jouluksi meille valmistui sauna. Se on vanhojen omenapuiden suojassa Voitto Salmelan puutarhan keskellä.

Alusta alkaen meille oli selvää, että käytämme lampaita peltojen laiduntamiseen ja puskittumisen estämiseen. Niin sitten joka kevät on ollut aidanpanourakka ja loppukesästä haikeat jäähyväiset. Valoisina kesäiltoina voi istua katsellen lampaiden liikkumista laitumella. Ne vangitsevat katseen aivan kuin tuli nuotiolla. Joku voi kyllä huomauttaa, että niittäminen ei ole sen suurempi työ kuin aidanpano ja päivittäinen lampaista huolehtiminen, mutta me Voiton kanssa taidamme olla sitä mieltä, että lampaat antavat meille juuri sitä, minkä vuoksi päädyimme Voiton pihapiirin ostamiseen. Se on elämäntapa.

Maija ja Pertti Kalin

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2006]