Poimintoja Housuvuoren mökin vieraskirjasta

Samana päivänä kuin edelliset kaikki saavuin tänne minäkin klo 14 - ja Pohjolan väen kanssa seurusteltua ja retkeiltyä Housulammilla jäin yöksi yksin. Myöhällä poistuivat vieraani Hanna Toivonen ja Aune Ruth.

Nyt on Itsenäisyyspäivä, siis juhlapäivä. Isänmaanpäivä – sopiikin hyvin viettää se luonnon helmassa yksin. En rakasta mitään intomielistä hymistystä isänmaalle tai muulle ihmismieltä kohottavalle – osaan vain tehdä työtä ja siitä puhua.

– On jo oikeastaan talvi, mutta maa on paljas ja järvi meni vasta kantavaan jäähän.

Saa nähdä, onko jo uusi vuosi, kun tulen rauhanmajaan käymään taas. Yö on jo vähän viileänlainen täällä viettää. Pitäisi olla karhuntalja alla ja päällä.

Sikkolan muori

*******************************
Itsenäisyyden päivänä 1949, siis joulukuun kuudentena.
Näyttää tulevan tavaksi allekirjoittaneelle ottaa itsenäisyyden päivä vastaan täällä Housuvuoren majassa. Tulin eilen iltapäivällä eväsreppu selässä, lyhty toisessa, kirves toisessa kädessä tänne vuorelle. Se ei ollutkaan helppoa, kun kumisaappaat luisuivat jäätyneessä kalliossa ja käsistä ei ollut juuri turvaa. Sitten suunnaton massa saatava ylös! - Onnistuihan se.

Ensimmäiseksi työksi täytyy etsiä tervaskanto polttopuuksi, sillä yötä ei täällä vietetä ellei melkein läpi yön polta puuta kaminassa. Söin, join hyvät kahvit kahteenkin kertaan, kävin nurkalla laulamassa: ”Oi, kallis Suomenmaa” y.m. Koetin lukea, mutta kun näin, että alhaalla taloissa sammuivat tulet yksi toisensa perään, niin päätin ruveta nukkumaan.

Unipa ei tullutkaan, vaikka oli lämmin ja mukava maata. Lauloin virsiä pitkänäni ja laskin sataan y.m. – mutta ei! Kyllästyneenä nousin pois. Tein tulet kaminaan ja keitin kahvit.

Liisa Nevalainen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2006]