Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Kahden kulttuurin välissä

Keniasta kotoisin oleva 20-vuotias Donna Owindi vieraili viikon ajan Putkilahdessa viime kesäkuussa, jolloin hän asusteli Ylätalossa serkkunsa Erkki Hakasen luona.

Donnan Raili-äiti on omaa sukuaa Harjula, entinen putkilahtelainen. Raili adoptoi Donnan miehensä Josephin kanssa Donnan ollessa yksivuotias, ja nykyään he asuvat Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Vaikka Donnan äidinkieli on englanti, osaa hän puhua melko sujuvasti myös suomea. ”Keniassa en hirveän usein puhu Suomea, paitsi äidin kanssa joskus. Suomen kielen opettelemisen aloitin jo lastentarhassa ja koulussa opiskelin lisää. Suomea on kyllä vaikea oppia ilman suomalaisia vanhempia”, hän myöntää. Suomen kielen vaikeuksia Donnan mielestä muun muassa sanojen vaikea rakenne eli sanat ovat pitkiä ja sanoilla ei ole vartaloa.

Suomessa Donna on käynyt kaksi kertaa aiemminkin, ensimmäinen kerta oli vuonna 1994 ja toinen neljä vuotta myöhemmin. Suomen talvea hän ei silti ole päässyt näkemään, vaikkakin lunta hän on nähnyt. ”Enkä halua tulla tänne talvella, Suomihan on kuin pakastin silloin!”, Donna nauraa. Hän pitää paljon sekä Suomesta että Keniasta, muun muassa siksi, että hänellä on paljon ystäviä molemmissa maissa. Hän haluaisi tulla Suomeen opiskelemaan, vaikkakin talvi hieman pelottaa. Kolmannen Suomen matkan syy olikin juuri pääsykokeet Helsingissä ja Valkeakoskella. ”Hain Valkeakoskelle kansainväliselle yrityslinjalle ja Helsinkiin sosiaali- ja terveysalalle sekä kehitysopintoja lukemaan. Tällä kertaa en valitettavasti päässyt minnekään, mutta haen ehkä ensi vuonna uudestaan.”

Harrastuksia Donnalla on laidasta laitaan. ”Lempiharrastukseni on tanssiminen ja diskoissa käyminen, mutta minulla on muitakin harrastuksia. Autan vanhempiani puiden istutuksessa ja käyn tekemässä vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten sopeuttamiskeskuksessa. Siellä katulapset vieroitetaan huumeista ja autetaan uuden elämän alkuun opettamalla heitä muun muassa kirjoittamaan ja lukemaan. Minun tehtäväni on jutella heidän kanssaan ja olla heidän ystävänsä.”

Suomen ja Kenian kulttuurit eroavat toisistaan suuresti.” Esimerkiksi kun sovitaan joku aika, jolloin vaikkapa tavataan, niin Suomessa sovitusta ajasta pidetään täsmällisesti kiinni, mutta Keniassa on ihan normaalia, että sovitut ajat heittävät monta tuntia. Suomalaiset ovat myös kohteliaita ja sillä tavalla pinnallisia, etteivät tarkoita mitä sanovat. Keniassa ihmiset ovat rehellisiä ja sanovat asiat suoraan.” Donna kertoo vielä, että suomalaiset luovuttavat liian helposti, kun heidän pitäisi kuvailla Donnalle jotain asiaa, mitä hän ei ymmärrä. Hän toivookin, että suomalaisten pitäisi vain yrittää puhua enemmän pienistä virheistä välittämättä.

Donnaa harmittaa se, että usein Suomessa ajatellaan Afrikkaa yhtenä maana, eikä maanosana. ”Jostain syystä suomalaiset eivät käsitä, että Afrikka koostuu monista eri maista ja jos jossain maassa on ongelmia, niin se käsitetään koko Afrikkaa vaivaavaksi ongelmaksi. Eihän Suomestakaan puhuttaessa ajatella koko Eurooppaa”, hän ihmettelee. Vielä enemmän Donna kuitenkin hämmästelee sitä, kuinka Suomessa esimerkiksi pyörät voidaan jättää omalle pihalle lukitsemattomina, eikä niitä yleensä pihasta kukaan varasta. ”Keniassa ei kannata pihaan jättää pyöriä tai muitakaan tavaroita, ellei niistä välttämättä halua eroon”, hän naurahtaa. Suomalaisia perinneruokia Donna on tietenkin maistanut. ”Pidin esimerkiksi karjalanpiirakoista ja poronlihasta, mutta salmiakista, lakritsasta, mämmistä tai kesäkeitosta en tykännyt yhtään”, hän sanoo.

Keniassa tasa-arvo ei ole yhtä hyvällä pohjalla kuin Suomessa. ”Keniassa kotityöt, lasten hoidon ja muut naisten töiksi perinteisesti nimettävät askareet tekevät todellakin vain naiset, kun taas Suomessa kotitöitä tekevät sekä naiset että miehet. Suomen malli on parempi”, Donna tuumii. ”Keniassa yleensä mies määrää perheen rahoista, yksilöistä tietenkin riippuen, mutta Suomessa naisilla ja miehillä on selkeästi omat rahansa. ” Donna kertoo myös, että Keniassa vain harvat vanhukset laitetaan vanhainkotiin, vaan lapset huolehtivat vanhemmistaan.

Rasismia ihonvärinsä vuoksi Donna ei ole Suomessa kohdannut. ”Kyllä ihmiset välillä katselevat pitkään, mutta se johtunee uteliaisuudesta ja siitä, etteivät he ole tottuneet näkemään eri värisiä ihmisiä. Eikä kukaan ole sanonut minulle pahasti.” Donna toteaa myös, että Suomessa tummaihoiset ihmiset tulevat juttelemaan ehkä helpommin kuin vaaleat. ”Putkilahdessa äitini vaikuttavat kaikki tietävän ja sen vuoksi olen saanut hyvin lämpimän vastaanoton täällä”, hän lisää.

Tulevaisuudesta Donna toteaa sen verran, että haluaisi ehkä itsekin adoptoida lapsen mieluummin kuin synnyttää. ”En jaksa etsiä miestä, ystävät ja hauskanpito ovat tärkeämpiä kuin ’sen oikean’ metsästys”, hän naurahtaa.

Saara Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke