| |||||||
|
|||||||
Kunta on vastuunoton yksikköKorpilahdella keskustellaan kunnan mahdollisesta liittämisestä osaksi yhtä tai useampaa muuta kuntaa. Toiminnallisia muutoksia pohditaan käytännössä kaikissa muissakin kunta- ja kaupunkiorganisaatioissa. Nämä keskustelut ovat olleet käynnissä jo ennen valtakunnallista kunta- ja palvelurakenneuudistushanketta, joka kuitenkin on tuonut keskusteluun uutta vauhtia.Varsin suuri yhteisymmärrys on siitä, että toimintatapaa on muutettava. Nykyisellään jatkaminen ei ole enää se ensimmäinen vaihtoehto monessakaan kunnassa. Ensisijaiset vaihtoehdot ovat kuntaliitos ja kuntien välisen yhteistyön täysin uusia taso. Esimerkkinä tällaisesta on ns. unionimalli, jossa usean kunnan yhteinen lautakunta päättää yksittäisestä toiminnan osa-alueesta (kuten koulupalvelut). Kummassakin vaihtoehdossa on oleellista, että asioista päätetään mahdollisimman järkevässä mittakaavassa, ja palvelut tuotetaan laadukkaasti mutta silti tehokkaasti. Teoreettisesti paras lopputulos on saavutettavissa yhtenä isona yksikkönä. Tätä on testattu myös valtio- ja suurvaltatasolla, eikä käytäntö aina noudattele teorian antamaa hyvää mielikuvaa.
Kauaskantoisia päätöksiä Kotikunta on monelle meistä osa identiteettiä, sitä enemmän mitä pidempään ja mitä merkityksellisempiä elämänvaiheita kyseisessä kunnassa on eletty. Tämä puoltaa maltillisuutta kuntajaotuksen muutoksessa. Jos kuntia päätetään yhdistää, se tulisi tehdä huolellisen harkinnan pohjalta ja mahdollisimman suurella yhteisymmärryksellä. Päätös ei saisi perustua lyhyen aikavälin talouslaskelmiin.
Oleellinen kysymys ei ole
tuliko voittoa,
vaan se, mihin raha käytettiin Keskeistä on se, mitä kunta teki rahoilla, jotka tilinpäätöksessä on kirjattu kuluneeksi. Se ei ole niinkään oleellista, tulivatko rahat kunnallisverosta, valtion veropussista, EU:n jonain tukimuotona tai kunnan pankkitililtä - tai peräti velkana tai kuntalaisten lisääntyneinä käyttömaksuina. Vain harvoin törmää kuntapäättäjään, jolle tämä on koko ajan selvää.
Tasan ei käy alueelliset lahjat Samalla on myönnettävä, että ”pakollisen yhteistyön” tai kuntaliitosten vastustus on ymmärrettävää kunnissa, joissa koetaan että on tehty vastuullisia ja pitkäjänteisiä päätöksiä vuosikymmenten ajan. On esimerkiksi hoidettu taloutta hyvin - tarvittaessa vyötä kiristäen - tai panostettu oman henkilökunnan osaamiseen. Se on pääomaa, jonka arvoa on vaikea tuoda esiin kun naapurikuntien kanssa suunnitellaan vaihtoehtoista laajemman alueen palveluorganisaatiota.
Julkisten palveluiden
kannattavuus ei ratkea yksittäisen kunnan tasolla Kaikkiaankin voidaan kysyä, huomataanko nyt hakea tehokkuutta ja taloudellisuutta koko julkisen talouden kentällä? Verojen maksajat on ohjattu seuraamaan kuntien tehokkuutta, mikä sinänsä on tärkeä asia seurattavaksi. Riemuitsemme kun saamme hoivalaitoksissa ateriakustannuksesta puoli euroa pois, tai kun pikku-Milla tai -Jussi kuluttaa koulussa puoli lyijykynällistä vähemmän lukuvuoden aikana. Onko samalla tarkkuudella tutkittu tehokkuutta ja toiminnan järkevyyttä näissä lukuisissa valtiotason organisaatioissa, joista veronmaksajalla ei välttämättä ole edes tietoa? EU-hallinnon rahoituksesta en nyt tässä mainitsekaan enempää.
Hyvää kuntaa etsimässä Aktiivisessa iässä olevat nuoret aikuiset valitsevat kotinsa sijaintikuntaa useinkin työpaikan etsinnän ohessa. Heistä ainakin perheen perustamista suunnittelevat tekevät omat tarkat arvionsa siitä mikä on hyvä kotikunta. Aktiivisen valitsijan aikajänne voi olla vaikkapa 15 vuotta, jona aikana oma lapsi saa peruskoulunsa käytyä. Viisautta voisi olla ylläpitää kunnassa keskipitkän tähtäimen tavoitteita noin viidentoista vuoden aikajänteellä: ”tästä pidämme yhteisesti kiinni lastemme parhaaksi”. Myös meille, joilla ei ole välittömiä muuttosuunnitelmia, pitäisi luoda yhteinen pitkän tähtäimen suunnitelma koko elinkaaren ajaksi - sanotaan sadan vuoden säteellä: ”mikä on pysyvää sukupolvien vaihtuessa, ja miten turvataan hyvä elämä lapsuudesta vanhuuteen saakka?” Vaikka tehokkuuteen ja laadukkuuteen pitää koko ajan kiinnittää huomiota, hyvä kunta ei mielestäni ole pelkkä rajojensa sisällä toimiva liikeyritys. Sen sijaan hyvä kunta on paikkansa yhteiskunnan kokonaisuudessa tunnistava vastuunoton yksikkö. Hyvä kunta toimii kuntalaistensa tasolla ja edustaa parhaiten arkipäivän tarpeissa häntä, joka on paitsi ”asiakas”, myös lopullinen maksaja. Päättäjäkin?
Keskustelu jatkuu
Veikko Perttula [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2006] |
|