Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Minusta tulee insinööri

Tätä lausetta olen toistanut ihmisille, jotka tulevaisuuden suunnitelmiani ovat kyselleet. Ei kuulosta minun suustani tulleelta. Minustahan piti tulla kodinhoitaja tai jokin muu paljon tyttömäisemmän ammatin taitaja. Tällä hetkellä olen kuitenkin viihtynyt jo pari vuotta Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Tekniikan ja Liikenteen puolella.

”Minusta tulee hyvinvointiteknologian insinööri.” – ”No mikäs se semmoinen insinööri oikein on?” – jatkuu yleensä tulevaisuudennäkymäkeskustelu. Se on konetekniikan insinööri, joka suuntautuu hyvinvointiteknologiaan. Hyvinvointiteknologian keskeisiä aihealueita ovat käyttäjäkeskeinen suunnittelu, kotiautomaatio, liikuntateknologia, ihmisen toimintakyvyn mittaaminen ja sen edistämiseen liittyvät teknologiat sekä apuvälinetekniikka ja itsenäinen selviytyminen. Tätä sanaviidakkoa selventääkseni hyvinvointiteknologia tarkoittaa pääsääntöisesti ihmisen toiminnan helpottamista tekniikan keinoin. Alalta valmistuvat insinöörit ovat uusien, ihmisen toimintaa helpottavien ratkaisujen ideoijia, suunnittelijoita ja markkinoijia. Työllistämme itsemme siis suunnittelu- ja projektitehtäviin - yleisimmin elinkeinoelämän alalle. Opiskelijat suuntautuvat itse mielenkiintonsa mukaisesti johonkin edellä mainituista. Itselleni ei ole vielä selvää, kuin suuntautuminen suunnittelupuolelle. Mutta onko se käyttäjäkeskeistä suunnittelua, kotiautomaatiota vai apuvälinetekniikka tai jopa näiden sekoitusta, en vielä tiedä.

Seuraava kiinnostava seikka on työllistyminen. Aina täytyy suhtautua realistisesti tosiasioihin, joita ovat esimerkiksi valmistuvien insinöörien suuri määrä sekä vähäinen työtarjonta, mutta toisaalta hyvinvointiteknologia on koko ajan kasvussa oleva ala. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle on heidän selviytymisensä ja itsenäinen pärjääminen turvattava mahdollisimman pitkään. Myös työntekijät on otettava huomioon kehittämällä heille hyvät ja toimivat työolosuhteet. Näihin teknologia voi vaikuttaa erilaisilla apuvälineillä, kehittämällä työpaikan ergonomiaa ym. Onhan Japanissa kehitetty jo avustaja-robotti, Wakamaru, jonka tarkoitus on auttaa vanhuksia ja liikuntakyvyttömiä ihmisiä selviämään paremmin arjesta ja sen ongelmatilanteista ympäri vuorokauden. Mielenkiintoista, mutta jossakin määrin pelottavaa. Itse en olisi valmis korvaamaan täysin ihmistä robotilla, sillä vaikka me insinöörit kuinka opiskelemme ja joskus jopa ajattelemme hyvin teknisesti, on aina otettava huomioon että teemme työtä ihmiselle, jolla on tunteet ja oma tahto. Kuten eräs opettajamme sanoi: ”Me emme tule paikalle määrääjinä ja tietäjinä, vaan avustajina, jotka toteuttavat asiakkaan tarpeita hänen lähtökohdistaan.”

Entä mitä muuta minä nykyään touhuan? Asustelen Jyväskylässä Harjun takana. Tänne matkani kulki ensin Rantuulta Korpilahdelle ja sieltä muutama vuosi sitten Jyväskylään. Jyväskylässä olen viihtynyt hyvin. Opiskelijakaupungissa yhteenkuuluvuus on vahvaa. Kaupungilla kävellessä on miltei mahdotonta olla törmäämättä tuttuihin. Toisaalta kotiseutu vetää puoleensa. Useampaan kertaan viikossa käyn äidin luona Korpilahdella, joskus työn merkeissä, joskus ruoka- ja pyykkihuollossa. Myös Putkilahdessa tulee käytyä näyttäytymässä, isälle kertomassa kuulumiset ja mummolassa pitämässä mummon kanssa parlamenttia. Saipa mummo minut talvella jopa uimaan järveen.

Putkilahteen tullessa tuntuu kuin vuodet häviäisivät. Muutokset kylän ulkoisissa ominaisuuksissa kyllä näkyvät; vaikka kylän raitti tuntuu hiljentyneen entisestään, ihmisten ystävällisyys ja iloisuus on säilynyt.

Täällä minä olen aina Alpakan Riikka.

Nämä ominaisuudet saavat ihmisen tuntemaan olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi. Täältä minä olen kotoisin, täällä minun juureni ovat.

Suuren osan aikaani opiskelujen ohessa vie järjestötoiminta. Kuulun Jyväskylän Insinööriopiskelijat ry:n hallitukseen, missä toimin varapuheenjohtajana, sekä Jyväskylän Tekniikan opiskelijat ry:n hallitukseen. Siellä vastuualueenani on vapaa-aika. Järjestötoiminta luo mahdollisuudet verkostoitumiseen sekä opiskelijaelämässä, mutta myös tulevaisuuden työelämässä. Yhdessä olemme enemmän.

Tässä olivat minun viimeisimmät kuulumiset. Ensikesän työpaikkahaku on käynnissä. Jyväskylän Insinööriopiskelijoiden järjestämä työelämä-päivä toi lisää uusia kontakteja, joten edessä olisi lisää työhakemusten kirjoittamista. Toivotan kaikille oikein aurinkoista kevään jatkoa ja kesän odotusta.

Riikka Järvinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke