Poimintoja Housuvuoren mökin vieraskirjasta

MUISTOJA HOUSUVUOREN MÖKILTÄ VUOSIKYMMENTEN TAKAA.

***

On nähty auringon nousu sekä lasku, ei kuin päinvastoin, Housuvuoren vieraanvaraisessa erämajassa, ”mustalaisten” jäljillä kuten Kaisa sanoi. Unen töhkeröstä selvitellessä.
7.7.1946, Jaakko Pulli (ent. kulkija), Signe Pulli (nyk. kulkija), K.Kjäll
***
Kun Pulli söi eväät
Olet onnellinen mies, sinä Housuseppä. Kadehdimme sinua. Saat levätä rauhassa. Kävimme äsken pajasi raunioilla. Ihailemme tuotteitasi, jotka raunioista esiin perkasimme. Niin - sinä lepäät, olet levännyt jo kymmeniä vuosia. Mutta me, toisin on meidän. Me vaellamme vain tyhjin vatsoin, sillä Pulli seurueineen kävi syömässä eväämme. Se oli sikamaisin teko, mitä ehkä koskaan tällä vuorella on tehty. Nyt on Pulli kuitenkin lähtenyt. Hänen puumerkkinsä on kuin ilkkuen jäänyt muistoksi tähän kirjaan katalasta teostaan. Sellainen on Pulli, joka söi eväämme, kun olimme vain hetkisen pois täältä majasta. Voi meitä!
7.7.1946, Osmo Salminen, Jaakko Jussila, Katri Salminen, Kerttu Salminen
J.K. Ei hätää mitään. Kävimme Housujärvellä ongella. Saimme suuren kopallisen ahvenia. Oikeita korven kyrmyniskoja. Mustia kuin maailman synti. Kohta ne ovat paremmassa tallessa, kunhan saamme ne paistettua. Samana päivänä, jolloin Pulli söi eväämme.
Osmo Salminen
***
30.7.1956. Marjamatkalla Anni Oraoja, Kaarina Ora-oja ja Sisko Ekholm
Päähänpisto lähteä Housumökille on sinänsä oiva keksintö tällaiselle energiselle luonteelle kuin minä. Ensin soutaa pari kilometriä, vaan mitäs se merkitsee kun ajattelee mikä ihanuus ylhäällä kohtaa. Ennen kuin saa raahattua koko pulskan kokonaisuutensa tänne ylös, tietää kyllä ansainneensa pienen levon. Ylös päästyäni minä, joka tunnen itsessäni piileviä yksiä jos toisiakin kykyjä, otin sahan ja korjasin sänkyjä, jotka joku minun kaltaiseni ”aina puurolle kerinnyt” on saattanut epäkuntoon.
Mutta loppujen lopuksi täällä on hauska käydä, suosittelen kyllä omasta kokemuksestani, että kaikki satakiloiset tyytyisivät vähän matalampiin näköaloihin!
Kaarina Ora-oja
J.k. Marjamatkan aikaan Kaarina taiteellisena sieluna kokeili sukunimen kirjoittamista viivan kanssa. 30.7. on Seijan, sisaremme, syntymäpäivä, lisäksi hän oli lähtemässä Osloon kotiapulaiseksi. Muistan illan päättyneen virrenveisuuseen. Pelkäsimme tietenkin satunnaisia vankikarkureita!

Anu Linnanahde

***

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2006]