Pakkasen Pekka - Niemen isäntä

Pekka Pakkanen

Pekka Pakkanen oli aluksi kolmisen vuotta Helsingissä LVI-alan suunnittelutehtävissä. Sen jälkeen hän siirtyi Jyväskylään ja perusti oman insinööritoimiston, jota hoiti yli 40 vuotta. Näiden vuosien aikana hän ehti osallistua satojen erilaisten rakennusprojektien suunnitteluun. Oman toimistotyönsä ohella hän oli jonkin aikaa myös Jyväskylän ammattikoulun opettajana. Vuonna 1987 hänelle myönnettiin yli-insinöörin arvo.

Ammattinsa ulkopuolella Pekka Pakkanen osallistui innokkaasti yhteis- kunnallisiin asioihin. Hän oli aktiivisesti edistämässä monien vammaisasuntoloiden rakentamista ja parantamassa omaishoitajien ja vanhusten asemaa. Pekka oli rohkea oman tiensä kulkija. Hänen asioiden esittämistapansa oli usein hyvin omaperäinen. ”Hän ei kumarrellut sen paremmin herroja kuin narrejakaan”, kuvasi eräs ystävä hänen toimintaansa. Pekka halusi aina auttaa avuntarvitsijoita ja toimia yleensä mahdollisimman nopeasti.

Musiikki ja kirjallisuus kuuluivat Pekan harrastuksiin. Hän sai Vuoden 1995 Sotilasmuusikon arvonimen toiminnastaan sotilasmusiikin hyväksi. Hänen muistinsa, lukeneisuutensa ja tietomääränsä oli ihmeellinen. Minkä hän kerran oli lukenut, kuullut tai nähnyt, sen hän muisti.

Vuonna 1965 Pekka Pakkanen avioitui talousopettaja Raija Järvisen kanssa. Aviopari osti Putkilahdesta, Raijan kotikylästä, Hilda Salmisen perikunnalta Niemen tilan. Näin myös Pekka Pakkasesta tuli putkilahtelainen. Torpan kunnostamisessa on ollut paljon työtä. Mutta se on ollut mieluista. Paavo-poikakin halusi aina ”maalle” ulkotöihin ja viihtyi siellä puita sahaten ja mukana häärien. Varmasti Paavo vietti elämänsä onnellisimmat hetket torpalla työn touhussa äidin hellässä huolenpidossa ja illalla ”isin kainalossa”. - Aluksi perhe rakensi Niemeen rantasaunan. Sen jälkeen kunnostettiin vanhaa asuinrakennusta ja pihapiiriä. Pekan 50-vuotisjuhlaa vietettiin jo uudessa asuinrakennuksessa.

Pekka Pakkanen oli kiinnostunut myös luonnosta, sen kasveista ja eläimistä. Hän perusti Niemen tontille pienen ”arboretumin” kokeillakseen eri puulajien menestymistä. Lintukirjat ja kiikari olivat myös Pekan työvälineitä kesäisin. Kalastustakin hän harrasti ja ilahdutti vaimoaan ja ystäviään usein valmiiksi peratuilla kaloilla tai savustetuilla lahnoilla. Tämä monitoimimies osasi myös sitoa oikeaoppisesti kauniit saunavihdat.

”Ihmisen elämä on työhön kiinnitetty” oli usein Pekan filosofinen lausahdus, kun hän oli ryhtymässä töihinsä. Työhön ja yrittämiseen hän halusi juurruttaa myös ympärillään kasvavia lapsia ja nuoria. Alpakan Mikko kertoi, kuinka Pekka osti hänelle, pienelle pojalle, kerran kanoja hoidettavaksi. Viikonloppuisin Pekka tuli ostamaan munat. Hinta oli hyvä. ”Jos nyt munien hinta olisi sellainen, mitään tukiaisia ei tarvittaisi”, arveli Mikko.

Tänä hiljaisena juhannuksena Niemessä tunsimme me, Raija ja minä, syvästi Pekan läsnäolon. Joka paikka kertoi hänestä ja hänen työstään. - Nyt Pekka on poissa. - Hän aavisti varmaan työaikansa päättyvän. Usein hän sanoi: ”Ei kannata pelätä. Asiat tapahtuvat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Ne ovat aina Suuremmassa kädessä.”

Elina Laukkala

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2006]