www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Tutut kasvot kylällä: 70 vuotta täyttävä Katri Salonen

Katri Salosen rehevän naurun Virran Puodin tiskin takana muistavat varmasti kaikki sen kuulleet. Liki kolmenkymmenen vuoden ajalla moni ennätti ostamaan Katrin siivuttamaa lauantaimakkaraa tai kenties pyytämään häneltä polttoainetta moottoriin. Kyläläisille Katri on myös ystävä ja tuttava muutenkin, esimerkiksi kansalaisopiston harrastuspiireistä. Jotkut nuoremmista putkilahtisista saattavat muistaa päiväkerholaisten retken Näsinneulaan, jonne Aune-täti pyysi Katrin apuun villikkoja paimentamaan.

Tarinat menneistä ajoista kertovat työntäyteisestä elämästä. ”Työstä täytyi tykätä että sitä jaksoi tehdä”, Katri toteaa. Hän muistelee, että intoa kauppatyöhön oli jo nuorena: ”Olisin päässyt Hartolan kansanopistoon, mutta se jäi kun pääsin Hartolan osuuskauppaan harjoittelijaksi.” Kaupan pitäjiä löytyy suvusta useita, lähimpänä historiassa Katrin isän perheestä. Liekö kaupassa viihtyminen perinnöllistä?

Putkilahden Virran Puodissa Aino Riikosen palveluksessa Katri aloitti 1969. Virallinen työura päättyi 1988 sairaseläkkeelle siirtymisen myötä. Tosin tarpeen tullen Katri kävi auttamassa poikaansa Pekkaa kaupan pidossa vielä vuosia. Pekan puoliso Virpi kertoo, että Katrin kassista aina höyry nousi, kun hän toi tullessaan kalakeittoa tai muuta tekemäänsä ruokaa. Täytyihän sitä pitää huoli, että nuoriso syö kunnolla. Ohimennen Katri taisi pitää huolen myös Pekan vaatekaappien järjestyksestä.

Katrilla on pitkän linjan näkemys kauppatoiminnan kehittymisestä vuosien varrella. Paljon on pysynyt samana, vaikka kehitystä on tapahtunut. Luonnollisesti työ oli ennen fyysisesti raskaampaa, esimerkiksi bensa pumpattiin käsin kun nyt vain painetaan nappia. Virran Puodin naiset eivät juuri miesten apua tarvinneet, kun sementti- ja rehusäkit nostettiin kyytiin. Suurin muutos on myyntiartikkelien määrän lisääntyminen. Ennen tavara tuli varastoon, mistä ne noudettiin asiakkaan pyynnöstä ja mahdollisesti punnittiin. Käsin täytettiin vastakirjat, vihkot johon ostokset kirjoitettiin laskuttamista varten. Toinen kappale asiakkaalle ja toinen kauppiaalle. Pääasia kaupassa työskentelyssä ovat kuitenkin asiakkaat, ennen ja tänä päivänä. Katri toteaa hymyssä suin, että Putkilahden erityisen mukavat asiakkaat tekivät työstä antoisaa.

Vaikka kansanopisto-opinnot jäivät niin käsityöharrastukset ovat olleet aina mukana Katrin elämässä. Niissä hän onkin melkoinen taituri. Katri kertoo kutoneensa sukkia jo ennen kouluikää.

Silloin kun lapset Paula, Pentti, Päivi, Pekka ja Pasi olivat pieniä, niin sukkiakin kului ja aikaa kutomiseen oli lähinnä yön hiljaisina tunteina. Myöhemmin Katrin käsistä on syntynyt taidokkaita kuviomalleja kutomisen saralla ja pikkutarkkoja pitsitöitä kuten pöytäliinoja, verhoja ja sängynpeitteitä. Ommeltuna on kahdeksan tilkkutäkkiä ja pienempien töiden määrää ei taida kukaan tietää.

Touhukasta menoa hidastaa nykyisin nuorena sairastetun polion aktivoituminen. Nykyisessä terveydenhoidossa saa pitää puolensa. Katri kysyykin sitä mitä monet muutkin: ”Kyllä tietoa on miten pitää hoitaa mutta kuka tämän kaiken toteuttaa?” Kuntoutukset ovat nykyään kiven takana, sen tiedämme. Liikkuminen ja arkinen touhu liian raskasta työtä välttäen ovat kuitenkin parasta itse toteutettavaa kuntoutusta. Apua esimerkiksi lämmittämisessä saa yläkerrassa asuvalta Pentiltä. Ehkä tärkein nykyinen perheen jäsen on kissa Piki, jonka hoitamisessa ja ulkoiluttamisessa riittää puuhaa.

Nykyajan ihmiset kärsivät paljon työuupumuksesta ja stressistä. Työssä jaksamisen salaisuudeksi Katri kertoo:
” Täytyy olla sopeutuvainen. Kyllä välillä pisti vihaksi, mutta toisen kautta sitten naurattikin. Pitää ajatella asioita aina toiseltakin kantilta eikä jäädä siihen kituuttamaan.”

Tästä ajatuksesta voimme ottaa onkeemme itse kukin.

Kuva ja kirjoitus: Katri Ruth

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2006]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke