Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Sotalapsena Ruotsissa

Varhaislapsuudessa eletyt ja koetut tapahtumat tuntuvat joskus unennäöltä. Muistelee jotain asiaa mielessään ja miettii, että onkohan näin todella tapahtunut.

Olin sotalapsena Ruotsissa vuosina 1941 - 1943. Putkilahden kylästä meitä lapsia lähti lisäkseni Arvo Ikonen, Liisa Pitkänen ja Suden tytöt. Muista lapsista minulla ei ole muistikuvaa.

Varsinaisesta matkasta palautuu mieleen, että junalla mentiin kauan. Äiti oli ommellut minulle uuden mekon aamutakkiflanellista, jossa oli sinisellä pohjalla isoja punaisia kukkia. Olin kovasti innokas lähtemään matkaan. Matkamme kulki Tornion kautta Ruotsiin. Torniossa tuli ensimmäisen kerran koti-ikävä. Meidät vietiin johonkin isoon laitokseen, jossa meidät pestiin ja saimme puhtaat vaatteet yllemme. Suuri ihmetyksen aihe oli suuri uima-allas, jonka kaltaista emme olleet nähneet aikaisemmin. Yövyimme tässä talossa valkoisissa rautasängyissä. Kovaa koti-ikävää hälventämään meille annettiin leluja vuoteisiin. Minä sain leikkiä ihan oikealla pienen pienellä kahvikalustolla.

Uusi kotini sijaitsi lähellä Kalixin kaupunkia, joka sijaitsee aivan Pohjanlahden pohjukassa. Osoite oli Granå, Espinära.

Uudessa perheessäni oli äiti Tekla ja isä Albert sekä kouluikäiset pojat Rolf ja Bengt. Talo oli maalaistalo, jossa oli karjaa ja viljelyksiä. Kotiuduin nopeasti uuteen perheeseen, vaikka ensin olikin kova ikävä kotiin. Nukuin ensimmäiset yöt mamman ja papan huoneessa.

Viereiseen taloon, joka oli Albertin veljen talo, tuli samanaikaisesti suomalainen Eero poika. Eero oli ehkä vähän nuorempi, ainakin pienempi kooltaan. Meistä tuli hyvät leikkikaverit, saimme puhua suomea keskenämme. Nopeasti kuitenkin aloimme ymmärtämään ja puhumaan ruotsin kieltä.

Tässä Eeron perheen talossa toimi alakoulu. Kävin ensimmäisen luokan tässä koulussa.

Ruotsissa alakoulun kevätjuhlan kuvaelmasta "Vuodenajat". Sylvi kuvassa vasemmalla.

Ensimmäisestä joulusta mieleeni on jäänyt lahja, jonka kaltaista en ollut koskaan nähnyt. Sain pienenpienen vaaleanvihreäksi maalatun leikkilipaston. Lipaston laatikoissa oli pieniä värillisiä helmiä. Niistä sain itse pujottaa lankaan kaulanauhan.

Sylvin sinisen kouluvihkon kansi.

Eeron kanssa keksimme kaikenlaista puuhaa. Pihapiirissä oli pieni leikkimökki täynnä maali- ja tervapurkkeja. Päätimme maalata leikkimökin katon. Valitsimme tervapurkin ja pensseleillä suttasimme tervaa kattoon. Tästä `apuhommasta` ei päätämme silitetty, vaan saimme ankarat nuhtelut.

Mieluisin leikkipaikkamme oli kolmion muotoon ladottu lautataapeli. Veimme taapelin sisäpuolelle vanhan haravakoneen istuimen, jonka työnsimme taapelin lautojen väliin. Tämä toimi autona.

Mieleeni on jäänyt tarkkaan pihapiirissä ollut leivintupa. Siellä leivottiin kesää varten valtavat määrät aivan ohutta karpileipää. Leivät pinottiin leipäaitan hyllyille isoiksi pinoiksi. Kesäaikaan sitä murennettiin viilin sekaan. Viiliä ja leipää otettiin mukaan niityille heinänkorjuun aikaan.

Jossain vaiheessa tuli aika, jolloin vanhempani halusivat minun tulevan kotiin. Lähtöhetkestä minulla ei ole mitään muistikuvaa. Kotiintulomatka kulki Vilppulan kautta, syytä en tiedä. Siellä jouduin yöpymään yhden yön. Minut toimitettiin Korpilahdelle kirkonkylään Riikosen taloon. Täältä matkani jatkui laivalla Korospohjaan, jossa isäni oli hevosella vastassa.

Vasta keskikaupan kohdalla alkoi tuntua tutulta, kun näin kaupan kivirappuset. Heti kohta olimmekin kotona. Sotalapsena Ruotsissa viettämäni aika on pysynyt mielessäni valoisana ja hyvänä muistona.

Sylvi Rohula (os. Lehtinen)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke