Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Mari viihtyy Pöllöwaarin keittiössä

Kylälehdessä on esitetty useita toivomuksia, että muualle muuttaneet kyläläiset kirjoittaisivat ja kertoisivat kuulumisistaan. Ajattelin vastata toivomukseen ja kertoa ammatistani ja vähän perheestänikin. Olen Mari Ruth, 29 vuotta, Salmelan keskimmäinen tyttö ja asun nykyään Jyväskylässä. Olen ammatiltani ravintolakokki.

Mari Ruth, Jari ja Teppo

Lukion jälkeen tiesin haluavani johonkin käytännönläheiseen opinahjoon eli ammattikoulu oli ainoa tietämäni vaihtoehto. Halusin oppia ruuanlaittoa, mutta tuolloin varsinainen kokin ammatti tuntui vieraalta. Koulutusoppaita selatessani löysin koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualan perustutkinnon. Tästä tutkinnosta sai jatkaa ravitsemusteknikoksi ja se kiinnosti minua. 1,5 vuoden opintojen aikana tuli koulutusuudistus ja teknikkolinjat lopetettiin. Tilalle tuli ammattikorkeakoulu.

Kiinnostus ruuanlaittoa kohtaan vahvistui opintojen aikana ja ainoa vaihtoehto oppia sitä perusteellisesti lisää oli lähteä ravintolakouluun ja suuntautua keittiön puolelle.

Olin aina ajatellut että hienot ravintolakokit eivät ole mistään kotoisin ja ruuanlaitto on kauheaa hienostelua. Olin väärässä. Koulussa huomasin sen ravintolaruuanlaiton kiinnostavan eniten. Ensimmäinen harjoittelupaikkani oli ravintola Pöllöwaarissa ja viimeisen harjoittelun pääsin tekemään muutamien luokkalaisteni kanssa ravintola Palaceen Helsinkiin.

Hyvätasoisiin ruokapaikkoihin oli (ja on) vaikea päästä ilman työkokemusta valmistumisen jälkeen. Niinpä työskentelin aluksi useissa paikoissa tiskarina ja tarjoilijana ja milloin mitäkin tarvittiin….

Tapasin Riihivuoren ravintolassa työskennellessäni Ravintola Vesilinnan perustaneen Pirjo Oksanen-Timmsin. Hän otti minut ravintolaansa kokiksi ja sitä kautta pääsin tekemään koulutustani vastaavaa työtä. Kierrettyäni joitain Jyväskylän ravintoloita olen päätynyt takaisin siihen ensimmäiseen harjoittelupaikkaani, ravintola Pöllöwaariin.

Hotelli Yöpuu on työpaikkana viihtyisä. Pöllöwaarissa työ on sopivan vastuullista ja haastavaa. Ruuan itsevalmistusaste on korkea, joten keittiön hellalla porisee aina luuliemi, josta valmistetaan punaviinikastike. Vaalea leipä leivotaan joka aamu itse. Päivittäin vaihtuvan 3 ruokalajin lounaslistan suunnittelee aina se kuka aamuvuorossa sattuu olemaan talon tyylin mukaisesti. À La Carte -menut suunnittelee keittiömestari Jukka Kyllönen. Mukavinta työssä on ruokien valmistus ja esille laitto, mutta se on pieni osa keittiötyötä. Kokeille kuuluu myös tiskaaminen ja keittiön siivoaminen. Tavaroiden tilaaminen ja purkaminen kaappeihin, jätteiden lajittelu jne. Työ on myös fyysisesti aika rasittavaa. Pitää jaksaa nostella painavia perunasäkkejä, kattiloita ja lautaspinoja yms.. Työtä tehdään kahdessa vuorossa, maanantaista lauantaihin. Sunnuntaisin ravintola on auki vain tilauksesta. Aamuvuoro on klo 8-16 ja iltavuoro klo 16-23.Usein iltavuorot venyvät, varsinkin viikonloppuisin, kun ihmiset haluavat tulla syömään yhä myöhemmin.

Pieni katkos tuohon työntäyteiseen elämään tuli reilu vuosi sitten, kun saimme Jarin kanssa pienen pojan palleroisen 26.10.2005. Onneksi minulla on jo hyvä kokemus poikalapsien hoitamisesta vuosilta 92-95. Kiitos vain, Järviniemen perhe. Viime vuosi menikin vauvatouhuissa nopeasti. Teppo Juho Tapio Moilanen on ollut koko perheen suosikkipoika, kun suvuissamme ei ole muita pieniä lapsia.

Äitini on oikein tyytyväinen uuteen rooliinsa mummona ja Pekka-papan Teppo on kietonut pikkusormensa ympäri täysin. Teppo (ja vähän vanhemmatkin) ovat oikein tyytyväisiä, että Virpillä ja Pekalla on hänelle nyt paljon enemmän aikaa kun kauppaan saatiin uusi yrittäjä. Jarin vanhemmille Teppo on jo 7. lapsenlapsi. Saaran mielestä mummoksi tuleminen on kuitenkin aina yhtä ihanaa. Iso-mummo Kerttua harmittaa, kun hän ei oikein pysty pitämään poikaa sylissä. Teppo kuitenkin seurustelee iso-mummon kanssa paljon ja rollaattori saa sellaista kyytiä, että jarrutkaan eivät pidä, kun poika sitä lähtee työntelemään. Salmelassa on hyvät tilat harjoitella kävelyä. Tällä hetkellä Teppo opettelee kävelyn lisäksi käymään potalla ja puhumaan. ”Äitä” ja ”iis” on tullut ihan selvästi sanottua jo monta kertaa. Kirjoja hän on myös kova lukemaan ja autojen kanssa konttaa pitkin lattioita ja pärisee niin että paita on kuolasta märkänä.

Marraskuun alussa palasin taas töihin. Jari jäi lyhennetylle työajalle ja pitää perjantait vapaata. Teppo käy Honkaharjun päiväkodissa 3-4 päivänä viikossa. Perhepäivähoitopaikkaa ei saatu. Jyväskylässä on aika tiukka tilanne hoitopaikkojen suhteen. Onneksi saimme peruutuspaikan. Päiväkoti sijaitsee lähellä kotiamme Kukkumäessä keskussairaalan takana.

Joulua tässä sitten vaan odotellaan ja laskettelukelejä. Toivotammekin kaikille rauhallista Joulua ja hyvää uutta vuotta.

Mari Ruth

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2006]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke