| |||||||
|
|||||||
Joulukertomus sytyttää joulumielenJoulusta kirjoitetaan paljon. Yhteistä näille kirjoituksille on aihepiiri, joka useimmiten käsittelee joulunviettotapoja tai -muistelmia joko omakohtaisesti koettuina tai vieraassa ympäristössä. Kristillinen perinne on myös säilynyt lähes kaikissa joulukertomuksissa.Aleksis Kiven kuvaus jouluillasta Juhani Jukolan talossa on loistavimpia kertomuksia, mitä joulunvietosta koskaan on kirjoitettu. Koko 7-päinen veljessarja vaimoineen ja lapsineen oli kokoontunut yhteisille jouluoljille entiseen kotiinsa Jukolaan. ”….ja olipa vilinätä Jukolan avarassa tuvassa, koska lapsia ankara joukko piehtaroitsi ja kiiriskeli kahisevilla oljilla …” Näemme veljekset pöydän ääressä muistelemassa entisiä puuhiaan Impivaaran kantoisilla ahoilla tai kertomassa kamppailuistaan korven kontioiden kanssa. Naiset istuvat tulisijan ympärillä keskustellen keskenään, mutta Venlan kuohuvaa vellipataa hämmentelee Timon vaimo. Tulitakan luona istuu Simeoni pidellen virsikirjaa polvillaan; hän on valmiina aloittamaan yhteisen jouluvirren. Illan edetessä ”…tulelta nostettiin pata, tehtiin tuohisista haloista oivallinen pystyvalkia, ja sen loimottavassa valossa alkoi nyt juhlallinen veisaus. Silloin kohta vaikeni lasten metelöitsevä liuta, vaikenivat myös veljekset juttelemasta pöydän ääressä, koska Simeoni alkoi ihanan virren ja naiset, kirjat helmoilla, yhtyivät kaikki yhteen ääninensä. Kauniisti palavan pystyvalkian huminassa kaikui laulu, ja kauniimpana kaikkein ääntä heloitti aina muiden joukossa kainon Annan puhdas ja lempeä ääni. - Mutta koska lakattiin viimein laulamasta, astuivat he ehtoollispöytään, ja siitä kallistuivat vihdoin laattian oljille öiseen lepoon.” Kivi on onnistunut kynällään herättämään Jukolan ihmiset elämään, hengittämään. Hänen tekstinsä kautta tunnemme ihollamme ”pystyvalkian” kuumotuksen, kuulemme heidän äänensä heidän keskustellessaan, ja mielemme ylenee heidän juhlallisesti veisatessaan. Varmasti heidän jouluvirtensä sisälsi samaa sanomaa, mistä jouluevankeliumin mukaan ensimmäisenä jouluyönä enkelitkin lauloivat seimen oljilla makaavan lapsen äärellä. Jukolan tuvassa vietetty jouluaatto oli yksinkertainen ja koruton. Silti siitä henkii syvää hartautta ja lämmintä yhdessäoloa.
Kiven kertomus kuvaa myös joulupäivän tapahtumia: Aleksis Kiven mestarillinen kuvaus Jukolan joulujuhlasta lahjoittaa lukijalleen sellaista joulun tuntua, joka sytyttää oikeaa joulumieltä: hyviä ajatuksia, rauhan ja rakkauden tekoja. OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! [Putkilahden kylälehden 12/joulukuu 2006 pääkirjoitus] |
|