Aili ja Viimo Salo tarkkailevat säitä Kilvensalon saaressa

11.1.2007 heräsin aamulla lämpötilan ollessa - 0,5 astetta, aivan ihmeellistä, miinuksen puolella! Jo 41 vuotta olen täällä Kilvensalossa asunut, mutta näin lämmintä ja tuulista syksytalvea en muista. Tuulet ovat olleet etelän puoleisia, ehkä siitä johtuen ilman leutous. Tavoitteena on aina ollut, että saisimme auton salmen yli jouluksi kotiin, mutta nyt se on jo useamman vuoden aikana jäänyt haaveeksi. Ei ole ollut vielä tänä talvena sitä vertaa jäätä, että olisi päässyt jalalla kokeilemaan. Yhdeksäntenä päivänä tammikuuta soutelin Viimon kanssa verkolla, uskomattoman leppoisa ilma vuoden aikaan ajatellen. Mietin kuitenkin, että mukavampaa tämä, kuin että olla heikoilla jäillä.

Kilvensalmi tammikuussa 2007.

Mennäänpä taaksepäin vuoteen 1986 syksyyn ja talveen. Marraskuulla alkoivat kovat pakkaset ja kestivät helmikuun loppuun saakka. Vuonna 1987 tammi-helmikuulla oli myös kovat pakkaset. Muistan tämän siitä, kun muutimme jouluksi tähän uuteen kotiin, missä lämpö pysyi, kun vain lämmityksestä huolehti.

Sen voi sanoa näin saaressa asujana, ettei yksikään syksy, talvi, kesä tai kevät ole samanlaisia. Täällä saaressakin asujan on elettävä “ajan hermolla“ syksyisin ja keväisin jäillä liikuttaessa. Yhtenäkin syksynä Kilvensalon salmesta lähtivät jäät neljä kertaa pois, mikä kesti jo kävellä salmen yli “seikkailua“.

Viimo lähti äsken viemään katiskoita sulaan veteen, kun vanhan sanonnan mukaan mateen pyydykset pitäisi olla loppiaiseen mennessä kutupaikoilla jään alla. Tämä laki ei pätenyt vuonna 2006 eikä tänäkään vuonna. Kaikesta huolimatta Viimon ajatuksen mukaan kerran talvessa on kunnon jääkelit, kuinka käynee nyt. Varma sääennustuksemme on, jos ne jäät tulee, niin juhannukseen mennessä ne lähtevät.

Aili ja Viimo Salo

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2007]