Isänpäivämuistoja

Hyvissä ajoin kauppoihin ilmestyvä isänpäivätavaroiden paljous sai meillä aikaan muistelua, ja ei muuta kuin vauhdilla vintille.

Oiva Rantanen, tytär Tanja ja kravatti vuonna 1990.

Esiin kaivettiin Tanja-siskon isälleen tekemä paperinen kravatti. Valokuva on muistona, kun isä Oiva istuu Tanja sylissään riemunkirjava kravatti kaulassa. Löytyipä myös kortti, johon Tanja oli tekstannut: ”Ihan hyvä isä, mutta joskus kiukkuinen!”

Hihitettiin äidin kanssa, että mahtoi Turusen Aunella olla pokassa pitelemistä, kun lapset näitä kortteja Aunen kerhossa väsäsivät.

Meillä oli isiä kolme kpl, erottelu tapahtui nimillä: Kutvonen, pappa eli Eero ja neäs vanhavaari, Kalle.

Kalle-vaarille lahja oli yleensä pehmeä paketti, paita, sukat yms.. Mutta, asiassa oli pikku mutta! Putkilahdessa kierteli kulkukauppias Oksa, ja tältä mieheltä Kalle osti puna- ja vihreävalkoruudullisia kauluspaitoja, ne olivat parhaita. Kalle tuli äitini luo paitanippu sylissä ja pyysi, että nämä pitäisi korjata, kun kaulukset ja hihat olivat risana. Äiti ihmetteli, että mikset heitä roskiin, kun kaappi pursuaa uusia lahjapaitoja. Hampaaton suu levisi muhevaan hymyyn ja vastaus oli, että paitoja on, muttei neäs niin pehmyttä kuin nämä paljon pestyt ja silitetyt.

Ompelukone hyrisemään ja kaulusta kääntämään ja tyytyväinen Kalle tuli kamaristaan rahapussin kanssa, ja maksu oli otettava! Moderni vaari tuumasi tyttärensä miniälle, että osta vaikka tupakkaa. Turhaa oli perustella, että korjausrahalla saisi pari uutta paitaa. Vaarin vähäinenkin kuulo sammui kokonaan ja katsella sai loittonevaa selkää ja tyytyväinen hyrinä kuului vaarin rinnasta.

Erään isänpäivän aikaan Kalle sai päähänsä, että viimeinen iltahuuto on lähellä ja pyysi Oivaa tulemaan kameran kanssa. Pitää ottaa kuvia, että jää sitten muistoksi. Tanja-tyttö istumaan vaarin syliin, näkevät sitten tulevat polvet, että tässä istuu Kalle, sylissään tyttärenpojan tytär. Ei soinut iltahuuto vielä vuosiin, mutta kehyksissä on ihana kuva mahtavasta vaarista.

Vanhavaari Kalle ja Tanja

Menimme tarkastelemaan äitini vanhoista kuteista tekemiä mattoja, ja eikö sieltä vain loistanut näiden Kallen paitojen värit. Pitkä oli paitojen kestoikä, ihan kuin Kallenkin elämänkaari. Pitämättömät isänpäiväpaidat jäivät perinnöksi vävylle, Eerolle, ja taitaa niitä olla Saaressakin vielä kaapissa.

Vaikka minun oma isäni ja vaarini ovat poisnukkuneet, voin olla onnellinen siitä, että minua on siunattu näin monella ”puolikkaalla” ja olen saanut nauttia isänpäivän vietosta.

MAARIT OIKARI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2007]