Joulun sanoma on ajaton

Joululaulut välittävät meille aidon joulun tunnelman. Vexi Salmen ”Sydämeeni joulun teen” on yksi sellainen, joka on ylittänyt kertakulttuurin ja liittynyt joulun perinteeseen. Joskus virsi 21, ”Enkeli taivaan lausui näin”, on ollut uusi ja saanut ikivihreän aseman. Luther teki sen sanat 500 vuotta sitten.

Tiernapoika-perinteen tiedetään olevan samalta ajalta, mutta sen oletetaan olevan vanhempikin. Se on Saksasta lähtöisin ja meillä Oulun seudulta siitä on säilynyt selkeä vanha muoto. Jokin sellainen harras, rauhallinen, ikuisuutta koskettava sanoma joulun sanomassa on. Siinä on kaipausta ihmiskun-nan ja ihmisten välisestä lähemmästä yhteydestä, hyvää mieltä, ihmisen ikävää ihmisen luo.

Kautta historian monet yritykset musertaa joulun perinne eivät ole onnistuneet ja juuri hengellinen sanoma: ”Herramme Kristus teille nyt, on tänään tänne syntynyt”, on oleellista Joulun aidossa tunnelmassa.

Joulun sanoma ei ole maallistunut. Sanoma soi tavarataloissa, musiikkitilaisuuksissa, kirkoissa, kouluissa. Joulun sanomalla on mahdollisuus koskettaa pientä ihmistä äärettömässä maailmassa aivan kuin jokaisessa meissä olisi sisimpäämme kirjoitettu tarve vastata Jumalan sanomaan.

Korpilahden kirkkoherra Timo Iskala.

Kuva: Aune Turunen

Virsi 21 kuuluu jouluumme, voisiko ihan sanoa, yhtä vahvasti kuin suvivirsi koulun päättäjäisiin. Martti Korpilahti siinä runoilee virren oleellisesta kuulumisesta joulun viettoon. Se on kuulunut jo lapsuuteen ja elää joulusta jouluun.

Kaiken muistan ennallaan
kaukaa vuotten takaa
yhtyy nekin laulamaan,
jotka maassa makaa.

Runoilijan oikeudella hän jättää meidät miettimään, keitä he ovat, jotka yhtyvät lauluun, – nuo maassa makaavat. Ovatko he kedon paimenia vai niitä, jotka varhaisesta aamusta rientävät joulukirkkoon? Ennenhän sinne oli lähdettävä ”yökelloon”, jotta ehti ja löysi mahdollisesti istumapaikankin. Kirkonmenot alkoivat kello kuusi. Varhain piti mennä kuulemaan, mitä jouluyössä tapahtui. Vai ovatko he ihmisiä, jotka tavallisesti ovat laiskoja hengelliseltä menoltaan?

Virsi vanha Lutherin,
laulu lapsen maasta,
mulle armain muistelmin
taasen kieltäs haasta.

Sinne oleellisimpaan virsi 21 vie meidät, evankeliumin ytimeen. Saamme olla kedolla paimenten kanssa, yhtenä heistä, vartioimassa laumaa.

Saamme kuulla heidän tavallaan enkelin sanoman: ”Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt”. Enkeli sanoi, että tämä ilo kuuluu kaikelle kansalle. Sitä paimenet eivät saaneet olla näkemässä. Me näemme. Kaikkialla maailmassa jouluna kristityt saavat tänäkin jouluna kuulla ilosanomaa, Jumalan hyvää tahtoa koko ihmiskuntaa kohtaan. Saamme vaeltaa yhdessä paimenten kanssa Betlehemiin katsomaanlasta. Lapsen silmin, lapsen ajatuksin ja lapsen uskolla on helppo siirtyä ”kauas, kauas pois”. Oli helppoa siirtyä Juudean maahan ja lapsen luomin mielikuvin nähdä paljon aidosti. Vaikka se kaikki pukeutui luonnollisesti suomalaisen lapsen, suomalaisen seimen ja lapselle opetettuihin mielikuviin Jumalasta, enkeleistä, Mariasta ja Joosefista, seimestä ja tallista, se oli aidointa totta. Sitä me tarvitsemme tänäänkin, lapsen tapaa nähdä ja katsella, ottaa vastaan Jumalan hyvä sanoma näissä kouriintuntuvissa tapahtumissa. Jumalan tahto on puettu konkretiaan, aivan sen ytimenä seimen lapsi.

Kanna kauas, kauas pois,
niin kuin silloin kannoit!
Sen, jos mielen saada vois,
minkä silloin annoit.

Korpilahden kirkko kutsuu Sinua maailman suurimman uutisen äärellä. Niin se on kutsunut monia sukupolvia 180 vuoden ajan. Saamme liittyä tähän sukupolvien saattoon yhtenä tärkeänä linkkinä.

TIMO ISKALA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2007]