Mummon muistoja

Mummon tavaroita on edelleen pahvilaatikoissa Johannan autotallin nurkassa. Keväällä hän saa siivousvimman ja päättää, että nyt ne tavarat on viimein selviteltävä.

Hei tytöt, nyt on aika käydä käsiksi näihin äidin tavaroihin. Minä voin hommata pihalle jätelavan, osan voi tietysti viedä kirpparille. Yrittäkää kaikki päästä tulemaan.

Päivä on jo kääntymässä illaksi, Leena pitelee kädessään pitkäkaulaista kirahvia ja kysyy: Mistähän tämäkin on peräisin? Toiko äiti tämän tuliaisina Afrikasta?

Etkös muista, sehän on Tuurin kyläkaupasta. Oltiin menossa Minnan ja Tonin kihlajaisiin Seinäjoelle ja poikettiin kyläkauppaan. Minä sanoin, että et kyllä enää osta tuota kirahvia, mitä sää sillä teet.

Muistorikas kirahvi.

Hävitä ensin jotain ylimääräisiä tavaroita ennen kuin ostat mitään lisää, kaikki paikat pursuavat entuudestaankin roinaa.

No sitten, kun tultiin parkkipaikalle, niin sillä oli se kirahvi kainalossa, ja mä näin punaista ja sanoin etten ota sitä kyytiin.

Siellä se on sitten pyörinyt nurkissa siitä lähtien ja ollut vitsin aiheena. Ehkä se on äidille edustanut villiä vapautta.

Lasten lapset ovat joskus sillä leikkineet, niin että siltä on korva katkennut.

Täällä laatikoissa on vanhoja luentoja ja opiskelumonisteita kuudenkymmenen vuoden takaa. Hei kuunnelkaapa tätä, näin ennen ajateltiin, eikö ole vähän hassua. Kirjojakin on monta hyllyllistä, ja olen kyllä ihan varma, ettei niitä ole luettu. Äiti kävi kirja-alennusmyynneissä ja divareissa ja kantoi sieltä aina kirjoja siinä toivossa, että ehtisi ne joskus lukemaan.

Se varmaan johtui siitä kun sillä ei lapsena ollut omia kirjoja. Ei siihen aikaan viiskytluvulla lapsille kirjoja osteltu, eihän niitä leikkikalujakaan silloin montaa ollut.

Nuketkin olivat omatekoisia, niiden jaloissa ja käsissä oli täytteenä sahanpurua ja päät oli tehty maalatusta paperimassasta.

Täällä on joku vanha valokuva. Siinä äiti leikkii Lahdessa Kariniemenkadun talon pihalla. Se on ehkä ollut silloin kuusivuotias.

Kotileikki näyttää olevan. Äiti hämmentää peltikupissa ruohon palasia, lautasella on puunpaloja ja voikukan kukkia on revittynä toisessa kupissa.

Viisi vuotta vanhempi isosisko katselee vieressä nenänvarttaan pitkin pikkusiskonsa puuhia.

Muistatteko tätä reissua, tässä on kuva meidän vanhasta moottoriveneestä, jolla mentiin Putkilahteen mökille. Siitä on jo varmaan parikymmentä vuotta, lieneekö ollut kesällä 2009.

Meidän vanha moottorivene m/s Savanna, jolla mentiin Putkilahteen mökille.

Mökillä vietettiin monia hauskoja hetkiä, oikein on ikävä niitä aikoja. Uitiin, saunottiin ja nautittiin kesästä.

TEKSTI JA KUVAT KIRSTI KUPARI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2010]