Siili, harvinainen vieras - vai onko?

Eräänä toukokuun aamuna huomasimme takapihallamme harvinaisen vieraan – siili, tuo suloinen piikkipallo, oli tullut maistelemaan kissan ruoka-annosta. Muistan, että lapsuudessani 70-luvulla siilejä oli pihapiirissämme usein, mutta sitten ne vähitellen hävisivät enkä sen jälkeen ole niitä Putkilahdessa nähnyt.

Viime vuonna – lähes 40 vuoden hiljaiselon jälkeen – ilmestyi vanhempieni pihaan yksinäinen siili, joka uskollisesti kuin kello tuli joka päivä iltayhdeksän aikaan iltapalalle.

Sen kohtaloksi taisi kuitenkin muodostua alueella liikkunut supikoira, sillä yhtäkkiä se vain katosi. Tämän keväinen siiliystävämme toimii yhtä kellontarkasti kuin tuo viime kesäinenkin; sen iltapalan aika tosin on vasta noin kello puoli 11. Katiskasta löydetyt tai ongella narratut pikkukalat ovat sen suurta herkkua, mutta paremman puutteessa kissanruokakin kelpaa. Toivoisinkin tietoja Putkilahden alueen muista siilihavainnoista: Onko niin tuo vanhempieni viime kesäinen kuin tämä meidän tämän keväinen ystävämme (tosin vähän ujo sellainen) jostakin tänne siirretty vanhapiika tai vanhapoika, vai onko Putkilahden siilikanta todella uudelleen elpymässä? Kannan elpyminenhän olisi varsin toivottavaa, sillä pitäähän pihapiirissä touhuava siili monta kutsumatonta vierasta, kuten kyykäärmeet ja myyrät, poissa pihoista. Nykäiskääpä hihasta tai kertokaa vaikka tekstiviestillä omia siilihavaintojanne.

TEKSTI RIITTA HAKANEN
PUH. 040-7447706
KUVA SARA HUUJÄRVI

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2010]