www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Korospohjan entiset pellot raivattiin lammaslaitumiksi

Talkoot syys-lokakuussa
Korospohjanlahden perukoiden metsittyneitä peltoja ja niittyjä on raivattu tulevaa lammaslaidunnusta varten syyskuussa ja työtä on tarkoitus jatkaa vielä lokakuun puolella. Raivaus käsittää ensivaiheessa valtion maat ja Huvilan tilaan kuuluvia suojelualueita. Koska alueen puusto oli enimmäkseen polttopuuksi sopivaa pienehköä koivua ja leppää, ja alueen asukkailla oli puulle käyttöä, päätettiin raivaus hoitaa talkootyönä. Metsähallitus merkitsi jätettävän puuston ja asukkaat kaatoivat ja korjasivat talteen muut puut. Työ oli ohjeistettu niin, että hakkuutähde saatiin kasoihin poltettavaksi; tämä tehdään lokakuussa heti kun hakkuutyö on valmis. Kaikki puut kaadettiin mahdollisimman lyhyeen kantoon eläinten kulun ja mahdollisen niiton helpottamiseksi, sekä maisemallisista syistä. Myöhemmin niitylle mahdollisesti kaatuvat järeät puuyksilöt jätetään paikalleen, mutta niiden oksisto viedään pois tai poltetaan alueella. Tuleva laidun aidataan Metsähallituksen työnä raivaustyön päätyttyä lokakuussa.

Laidunalue sijoittuu Putkilahden valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle ja osa siitä kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Tavoitteena oli palauttaa Korospohjan metsittyneitä niittyjä ja peltoja avoimiksi tai puoliavoimiksi laitumiksi, osittain myös metsälaitumiksi. Lisäksi tehtiin maisemaa avaavia raivauksia erityisesti rannalla. Kantavana ajatuksena on koko ajan ollut Korospohjan aiemman avoimen, järvimaiseman hallitseman yleisilmeen palauttaminen. Laidunnuksen avulla avointa kulttuurimaisemaa on myös paljon helpompaa ylläpitää kuin ajoittaisilla raivauksilla, sillä niittämällä tai vesuroimalla ei vesakoitumista saada koskaan pysähtymään.

Lammaslaidunnus aloitetaan alueella keväällä 2011. Laidunnusta säädellään siten että myös uusia puuyksilöitä taimettuu alueelle: alue on ajoittain levossa 1-2 vuotta kerralla. Koska alue käsittää kaksi erillistä lohkoa, voidaan laidunpainetta tarpeen mukaan säätää eläimiä siirtämällä laidunkauden aikana. Veden eläimet saavat suoraan järvestä tai eteläisemmällä lohkolla tien varteen kaivettavasta juomakuopasta.

Korospohjanlahden luonnon- ja maisemanhoito perustuu sitä ympäröivien alueiden monimuotoisuuteen, sijaintiin arvokkaalla maisema-alueella sekä alueella esiintyvään lajistoon.Tulevina vuosina laidunnettavaa alaa on tarkoitus laajentaa valtion maata ympäröiville muille yksityisille suojelualueille. Tällöin puoliavoin maisemakokonaisuus laajenee ja mukaan saadaan entisiä metsälaitumia peltojen lisäksi. Korospohjan alueella elää koko joukko harvinaisia ja vaateliaita perinneympäristöjen hyönteis- ja kasvilajeja, joille avotilan raivaaminen ja laiduntaminen luo nopeasti lisää elintilaa. Pientä osaa alueesta on jo ennestään hoidettu vuosittaisilla niittytalkoilla.

Mitä talkoilla saatiin aikaan
Huvilanrannan ja järven välille kunnostettiin väljä, valoisa koivumetsälaidun tai hakamaa. Tavoitteena oli avata kunnolliset näkymät piha-alueilta järvelle ja vastaavasti tuoda järveltä katsottaessa näkyviin entinen asuttu kulttuuriympäristö avomaineen ja rakennuksineen. Ylispuuston koivut, männyt ja tervalepät jätettiin pääosin kasvamaan. Myös kaikki kookkaat lahopuut jätetään pystyyn. Pääosa alikasvoksen, aluspuuston ja välipuuston kuusesta, -koivusta ja -männystä sen sijaan poistettiin. Oksistoltaan kauniita pienikokoisimpia mänty- ja kuusiyksilöitä jätettiin kasvamaan ryhmiin ja yksittäin. Alikasvoskoivuakin säilytettiin varttuneemman puuston kanssa ryhmissä.

Lahden pohjukkaan luotiin ‘läpinäkyvä’ metsikkö (hakamaa), joka kuitenkin säilyy puustoisena pitkällä tähtäimellä lehtilahopuulajistoa varten. Nuoresta lehtipuusta poistettiin noin kaksi kolmasosaa runkoluvusta. Jotkut maisemallisesti kauniit koivuyksilöt vapautettiin nuoren puuston puristuksista siten, että niiden ympärille ei jätetty lainkaan puustoa. Kuvioon tehtiin selkeitä maisema-aukkoja, mutta jätettiin tiheämpiäkin puustokeskittymiä. Etenkin tervaleppää on jätetty rannan läheisyyteen. Jatkossa huolehditaan uuden puusukupolven synnystä laidunpainetta säätelemällä.

Entinen pelto ja sen lähiympäristö teiden eteläpuolella raivattiin perusteellisesti, jotta näkymä kääntöpaikalta lahdelle saatiin auki. Koska puusto oli tiheässä kasvanutta riukua, poistettiin rungoista valtaosa. Kaikkia puita ei kuitenkaan kaadettu kerralla, koska alue sijaitsee keskellä asutusta. Vaiheittainen kaataminen myös hillitsee ravinteiden ja valon äkillisestä lisääntymisestä johtuvaa kasvillisuuden kiihtyvää kasvua. Puustoon jätettiin erityisesti nuoria vapaassa tilassa kasvaneita yksilöitä ja niiden ryhmiä. Tällaisilla puuyksilöillä on potentiaalia ajan myötä kasvaa kauniiksi maisemapuiksi. Kaikkia puulajeja jätettiin kasvamaan ja harvalukuisimpina kasvaneita tuomia, haapoja ja pihlajia suosittiin. Myös alueella kasvavat marja- ja lehtopensaat pyrittiin säilyttämään mahdollisimman vahingoittumattomina. Ennestään avointa niittämällä hoidettua niittyä avarrettiin reippaasti kohti järveä ja reunuspuusto pääosin poistettiin.

Korospohjanlahden perukan luonto ja lajisto
Nk. Korospohjanlahden kulttuurivyöhyke sijoittuu Korospohjanlahden pohjukkaan, asutuksen keskelle ja ympärille. Vyöhyke käsittää Huvilan tilan vanhan hakamaan, pellot lahden pohjukassa sekä Vaarunvuoren rinteen alaosan Puronvarren ja Hiljanmetsän luonnonsuojelualueen omenatarhoineen.

Korospohjan kulttuurivyöhykkeellä esiintyy avoimilla alueilla viihtyvää hyönteis- ja kasvilajistoa sekä lehtipuuta vaativaa lajistoa. Läheinen Vaarunjyrkkä on tunnettu paahdealuekasvillisuudestaan. Hoitamalla Korospohjanlahden aluetta edistetään avoimilla, paahteisilla alueilla sekä lehtipuulla elävän eliöstön elinolosuhteita.

Korospohjanlahden asutuksen lähistön, pientareiden ja vanhojen peltojen sekä joutomaiden mesikasveilla elää ja ruokailee suuri joukko harvinaisia hyönteisiä. Korospohjanlahden pitkän maataloushistorian ja lähellä sijaitsevien Putkilahden runsaiden perinnemaisemakohteiden vuoksi alueella on potentiaalia kehittyä perinnebiotooppilajistoltaan monipuoliseksi. Korospohjanlahdeltakin löytyy vielä runsaasti perinnemaisemiin kytköksissä olevaa lajistoa: ketoneilikka (valtakunnallisesti silmälläpidettävä), nurmikaunokki, peurankello, pussikämmekkä (alueellisesti uhanalainen), nurmitatar, pölkkyruho sekä aholeinikki. Alueella esiintyvistä uhanalaisista ja harvinaisista lajeista suuri osa hyötyy puoliluonnontilaisten avoimien alueiden olemassaolosta. Esimerkiksi näsiänjalosoukko, sumuvirnayökkönen ja virnasinisiipi viihtyvät avoimilla ja puoliavoimilla alueilla, ja osa niistä hyötyy myös mesikasvien runsaudesta kunhan niiden ravintokasvit säilyvät. Niittykasveja käyttävät hyödykseen myös monet muut Vaarunvuorilla alueella elävät lajit. Esimerkiksi mäntylahopuulla lisääntyvä kovakuoriaislaji karvakukkajäärä on tavattu ruokailemassa Korospohjanlahden kukilla. Korospohjanlahden rantojen puuston järeytyessä sen merkitys lajin ruokailuympäristönä kasvaa.

Korospohjan alueelta on tavattu myös varjoisten metsien uhanalaisia lajeja. Niiden vaatimaa elinympäristötyyppiä esiintyy Vaarunvuoren muissa osissa, joissa niiden esiintymisen turvaaminen on huomioitu. Monet metsien lahopuulajit kuitenkin hyötyvät Korospohjanlahden lehtipuuvaltaisuudesta ja lehtipuun suosimisesta alueella. Esimerkiksi Vaarunjyrkän rinteeltä tavatut uhanalainen pikkutikka ja pohjantikka hyötyvät lehtilahopuusta. Erityisen tärkeä lehtilahopuiden asukas on valkoselkätikka, jonka elinympäristöverkostoa on rakennettu Vaarunvuorta ympäröiville alueille sekä etelä- että pohjoispuolelle. Liito-oravia elelee seudulla aika ajoin.

Huvilan tilan maita laidunnettiin viimeksi noin 30 vuotta sitten. Tuolloin lehmät lähtivät Huvilan tilalta. Vuodelta 1926 peräisin olevassa kartassa sekä 1940-luvun talouskartassa alue näkyy vielä avoimena niittynä. Huvilanrannan luonnonsuojelualueen läntinen osa on myös ollut laitumena. Siellä kasvaa nyt tiheää kuusikkoa ja läntisimmällä osalla varttunutta männikköä. Kenttäkerroksesta löytyy vielä muutamia laidunkäytöstä kieliviä lajeja (mm. pussikämmekkä), mutta ei merkittävästi laidunmaan rakennetta. Tämä alue jätetään hoitotoimien ulkopuolelle ja annetaan kehittyä luonnonmetsäksi. Lahden pohjukan alue on ollut vielä vuosisata sitten vesijättömaata.

Korospohjanlahden historiaa

Korospohjan kulttuurivyöyke sijoittuu Oittilan ja Putkilahden kylien rajalle. Siellä sijainneet torpat Syrjällä (1800-) ja Korospohja (1810-1850) kuuluivat eri kylille.

Lahdenpohjan itäpuolella, Vaarunvuoren paahteisen etelärinteen alaosassa seisoo edelleen entinen savupirtti Syrjälän talo, joka on rakennushistoriallisesti merkittävä rakennus (paikallinen arvo). Syrjälän tila on Putkilahden vanhimpia säilyneitä asuinrakennuksia, sen tupa rakennettiin savupirtiksi 1800-luvulla (inventointikortti, ei tarkempaa tietoa). Toinen huone rakennettiin 1920-luvulla. Nykyiset ulkorakennukset, heinätalli ja maanavetta ovat peräisin 1940-luvulta. Syrjälän tila mainitaan Keski-Suomen museon rakennusinventointikortissa 1920-luvulle saakka Karkeen tilan (Oittila) torpaksi, sitä ei kuitenkaan mainita torppien luettelossa vuodelta 1860. Lieneekö rakennettu tämän jälkeen? Syrjälän tila oli aikanaan tunnettu omenaviljelmistään: parhaimmillaan tilalla oli yli 100 satoikäistä puuta. Syrjälän tila toimii nykyään kesämökkinä ja on yksityisessä omistuksessa.

Vanha Vaaruntie oli legendaarinen haaste oman aikansa moottoriajoneuvoille, minkä vuoksi aina 1950-luvulle saakka vesitie säilyi käytetyimpänä kulkuväylänä. Johtuen laivaliikenteen tärkeydestä, sen satamapaikka, Korospohjanlahti oli vuosisadan vaihteen molemmin puolin Putkilahden virein keskus. Kaima laiva liikennöi Korpilahti – Putkilahti ja Putkilahti – Jyväskylä reiteillä vuosina 1898–1950. Myös talvitie Putkilahden Könnön kievarilta Korpilahden kirkonkylälle kulki Korospojanlahden kautta; lahdenpohjukassa siirryttiin mantereelta järvelle.

Korospohjan asuinyhteisö koostui pienviljelytalouksista, jossa toimeentulo saatiin omasta viljasta ja karjasta. Korospohjan alueella on aikanaan ollut kymmenkunta pienviljelystilaa, joista osa on nykyään kesäasuntoina. Vuosisadan alussa Korospohjanlahden pohjukassa sijaitsivat Syrjälän tilan lisäksi Lehtolan, Keskisen ja Huvilan tilat. Muu asutus lienee syntynyt tämän jälkeen. Laiturin lisäksi rannassa sijaitsivat makasiinit, laivamiesten sauna sekä Suvannon torppa. Suvannon torppa rakennettiin Päijänteen laivojen eläköityneelle perämiehelle Vihtori Jokiselle. Hän kuoli 1939, torppa lienee tämän jälkeen hävinnyt paikalta. Torppa sijaitsi rannassa, rinteellä laivalaiturista Vaarunjyrkän suuntaan. Makasiinit sijaitsivat heti laivalaiturin vieressä, osaksi veden päällä. Makasiineihin kannettiin laivojen tuoma tavara, jota tilaaja ei heti ehtinyt noutamaan. Korospohjanlahden rannat olivat usein pullollaan puutavaraa. Talvella puutavaraa pinottiin myös jäälle.

Puutavaraliikenne toi toimeentuloa Korospohjanlahden tiloille. Pellot sijoittuivat lahdenpohjan alavalle maalle, Korospohjanlahden ja Ylisjärven väliin. Karja keräsi ravintoa vaikeakulkuisilta pelloksi sopimattomilta alueilta. Lahden pohjukassa ja etelärannalla, Huvilan tilan ja lahden välissä, nykyisellä luonnonsuojelualueella näkyy vielä 1940-luvun taloudellisessa kartassa avoin niitty. Vuoden 1926 kartassa niittyjä on laajemminkin Korospohjanlahden pohjassa. Tilojen lähimetsät olivat karjan laitumina ja pieniä niittypalstoja oli metsien keskellä maaperältään edullisilla paikoilla.

MIKKO SIITONEN
SUOJELUBIOLOGI

LÄHTEET
• Suomäki Pekka, (toim.), 2003: Häreviä hakamiehiä ja väkeviä vaimoja. Putkilahden kyläkirja
• Korpilahden Vespuolen vaellus - esite Vespuolen kulttuuri- ja luontokohteista.
• Suomäki Pekka, 2000: Pössy-Vikin jalanjäljillä, osviittaa Oittilan kulttuuriluontopolulle. Tampere 2000.
• Virkkala, K ym, 1954: Suur-Jämsän historia. Forssa.
• Suulliset: Joel Elfvengren, Erkki Lahnamäki, Pentti Lahnamäki, Hannu Uusitalo, Samuli Uusitalo, Olavi Vainiomäki, Pertti Kalin, Aili Tikander ja Aune Turunen
• Hamarus, A ja Hallman, J 2008: suullisia kommentteja
• Selvitykset (ks.Vaaru HKS lähdeluettelo), Keski-Suomen ympäristökeskuksen paikkatieto- aineistot
• Halinen, A 2008: Vaarunvuorten Natura 2000- alueen hoito- ja käyttösuunnitelma,
• Vaarunvuorten ennallistamissuunnitelma.
• YSA inventoinnit

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2010]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke