www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Puhdasta ja raikasta...ainakin hanasta ja Helsingissä!

Kaikkihan sen tietää, niin luulisi, mutta olen tavannut pääkaupunkiseudulla - jossa vessatkin huuhdotaan mökkijärvemme vedellä - ihmisiä, jotka hämmästelevät “missä se on?” Missä on Päijänne? kysyy pöntössä kasvanut syntymäurbaani stadilainen ja vieläpä ylpeänä tietämättömyydestään.

Se on Lahden ja Jyväskylän välissä, sitä pitkin kulkee Länsi- ja Itä-Suomen raja sääennusteissa, sen pinta on 78 m meren pintaa korkeammalla (syvin kohta tosin 15 metriä merenpinnan alapuolella) siellä vesijohtotunnelin yläpäässä ja siinä on 18 000 000 000 kuutiometriä (18 kuutiokilometriä) erinomaista vettä odottamassa Suomenlahteen pääsyä tai joutumista. Järven veden vaihtuminen kestää 2,5 vuotta ja loppumatkan 120 km pitkässä tunnelissa vesimolekyyli taivaltaa 9 vuorokaudessa. Kun 30 vuotta sitten siirsivät tunnelin nielun nykyiseen paikkaansa Asikkalanselän syvänteen laitaan, Pulkkilanharjun eteläpäässä, on Etelä-Suomessa laajasti nautittu maailman parhaimpiin kuuluvaa vesijohtovettä.

Toisaalta olen tavannut Päijänteen tuntumassa asuvia, jotka panevat veden korkeuden vaihtelut janoisten helsinkiläisten piikkiin. No hei, Kymijokeen syöksyy Kalkkisissa keskimäärin 240 kuutiota vettä sekunnissa kun vastaavassa ajassa juomavesitunneliin lorisee 3 kuutiota, eli vaivaiset 1,3% kokonaisvirtaamasta... että sikäli.

Toisin oli Helsingissä ennen ja Turussa vielä tänäkin päivänä. Vasta niinkin myöhään, kuin 1962 asetettiin lakiin ensimmäisiä kieltoja vesien yleiselle pilaamiselle. Vantaanjoessa uiminen kiellettiin monin paikoin saasteiden ja leväkukintojen vuoksi jo 60-70-luvuilla, raakaveden ottamisen jatkuessa silti vanhaan malliin. Minkäs teit? Vettä tarvittiin lähes miljoonan ihmisen tarpeisiin kiihtyvällä vauhdilla ja Päijännetunneli oli vasta paperilla. Turun ja Aurajoen ongelma sensijaan on hidas virtaama läpi Suomen vilja-aitan ja siinä kohtaa 5 m suojavyöhyke on pelkästään teoreettinen apu typen, fosforin ym poistossa.

Uimareita puhdasvetisen Päijänteen rannalla.

Vesien kunnioitus suuren yleisön mitassa on herännyt pikkuhiljaa. Pois silmistä - pois mielestä -periaatten mukaan on järviin, jokiin ja mereen kuitenkin haudattu aikojen saatossa mielettömät määrät sinne kuulumatonta ainetta ja tavaraa. Hyvänä esimerkkinä yleisestä asenneilmastosta 50 vuoden takaa on muistikuvani lapsuuden kesämökkirannasta Luumäen Kivijärveltä Etelä-Karjalasta; perheen ylpeys, pompannappi - Fiat 600 pestiin kätevyyssyistä juotavan puhtaassa järvessä. Auto ajettiin rantahiekan yli matalaan rantaveteen pohjaansa myöten, saippuoitiin ja huuhdeltiin ämpäripelillä - näppärää! Me lapset otimme tietysti innolla osaa hauskaan hyötyliikuntaan ja siinä sivussa ihailimme sateenkaaren väreissä säihkyvää pintavettä ja rantaviivaa öljypohjan ja bensatankin puhdistumisen seurauksena.

Se, joka koukkaa aamukahvivetensä mökkirannastaan, ei voi olla vesistön suurin uhka. Meidän mökillä järvivettä on käytetty ruokavetenä, varsinkin alkukesän raikkaana aikana. Hyvää tarkoittavat tädit ja sedät ympäristöhallinnossa keksivät kuitenkin toinen toistaan huimempia virityksiä mökkiläistenkin parhaaksi. Kuuluisaksi tuli joku vuosi sitten ns. ”Mummon mökin pienpuhdistamo” -tapaus. Pellonlaitamökkiin edellytettiin asennettavaksi kallis pienpuhdistamo mummo-paran paskan eliniminoimiseksi, kun samanaikaisesti viereisellä pellollä sontii monikymmenpäinen lehmälauma täysin pidäkkeettömästi?! Suoranaista mummon kiusaamista muka ympäristön nimissä!

Vanhan Selän idylliä!

(Tosin taustalla rohmuaa istukkaita dieselit jyristen ympäristöhallinnon erityissuojeluksessa operoinut "hoitokalastaja" vetäen perässään laahusnuotan lisäksi tuhatpäistä lokkilaumaa. Syystä tai toisesta on lupaehtojen noudattaminen ollut "hoitokalastajalle" tähän asti lähes ylivoimainen tehtävä.)

Päijänne jatkaa Vanhanselän korkeudellakin puhdistumistaan hitaasti mutta varmasti, vaikka Jyväskylän kaupunki ja sen asukkaat, varsinkin 50- ja 60-luvuilla tekivät kaikkensa alapuolisten vesien kertakaikkiseksi pilaamiseksi. Kaupungin Jyväsjärven kautta Päijänteeseen laskeman jäteveden fosforin sedimentoituminen Ristiselän ja Vanhanselänkin syvänteisiin ylläpitää yhä vielä jokakesäistä - kumpuamisesta johtuvaa - sinileväkukintoa. Jyväskylän lisäksi sellutehtaat Äänekoskella ja Lievestuoreella olivat myös mukana samassa myyräntyössä ja samoihin aikoihin. Kankaan paperitehdas Jyväskylässä alkoi vasta suuren painostuksen alla 70-luvulla ylipäänsä puhdistaa jätevesiään edes mekaanisesti, alapuoliset kalakuolemat tosin jatkuivat pitkälle 80-luvulle. Tehdas suljettiin alkuvuonna 2010 ja sen pitäisi osaltaan nopeuttaa myönteistä kehitystä Pohjois-Päijänteen veden laadussa. Tosin hajakuormitus metsistä ja maataloudesta on edelleen huomattava rasite järvelle.

Mökkinaapuri Asikaisen Pertti maaliskuisen kuhasaaliin perkauspuuhissa. Ei kalan saaminen mikään ongelma ole, kun vaan muistaa pyytää.

Laitoin veneen veteen 4.5.2011 ja hämmästelin ennennäkemättömän kirkasta vettä Vanhanselällä. Alkamassa oli 17. kesä Selkä-Kuivasessa ja nyt omin silmin näin sellaisia pohjan muotoja, jotka aiemmin ovat olleet vain kartan tai kaiun varassa. Luono parantaa. Saapa nähdä, kuinka erinomaiseksi Pohjois-Päijänteen vesi vielä kehittyykään.

Teksti ja kuvat: Hannu Hurskainen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2011]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke