Olipa kerran valkoinen palokärki...

Kesällä sattui, että mökkitietä kävellessäni lennähti ohi isokokoinen lintu, joka laskeutui puun rungolle asentoon, jossa tikat tapaavat istua. Mutta se oli valkoinen. Hieraisin silmiäni. Kohta ohi lensi toinen ja kolmas samanlainen. Ja vielä musta palokärki. Joukkio katosi metsään. Sama seurue vilahteli pihapiirissa pari kertaa, ja kävi selväksi, että liikkeellä oli palokärkiemo ja kolme maastopoikasta, jotka olivat poikkeavasti lähes valkoisia.

Seuraavana päivänä oli pakko lähteä kameran kanssa jäljittämään erikoisuuksia, kun palokärkien huutelu osoitti niiden olevan lähimetsässä. Tunnin verran piti kuljeskella metsässä liikkuvan ääntelyn perässä, kunnes yhtäkkiä edessä olevassa kelossa nakutteli valkoinen palokärki. Puun latvassa oli toinen, ja viereisessä puussa kolmas. Kaikki siis paikalla, kamera raksuttamaan. Metsässä on aina oksia ja risuja esteenä, ja niiden välistä on vaikea saada onnistuneita kuvia. Kohta musta emo lähti lentoon, ja nuorukaiset seurasivat perässä. Tämä jälkeen näistä linnuista ei saatu havaintoja.

Poikkeavat värimuodot ovat perinnöllisiä tummia värejä aikaansaavien melamiinipigmenttien mutaatioita tai ravinteiden puutteesta johtuvia keltaisen ja punaisen karotenoidivärin häiriöitä. Ne ovat kohtalaisen tavallisia lintumaailmassa. Poikkeaman laatu riippuu siitä, minkä väripigmentin säätelyssä on häiriö. Eläin, jolta väripigmentit puuttuvat kokonaan, on harvinainen albiino. Eri asteisia värien osittaisia puuttumisia kutsutaan leukismiksi. Pigmenttejä voi olla liikaakin, jolloin tummaa värimuunnosta kutsutaan melanismiksi. Linnuissa leukistisia yksilöitä näkee usein sorsalintujen joukossa, ja aika monesta lajista löytyy havaintoja väripoikkeamista netistä etsimällä. Pieni kysely lintuharrastajien piirissä osoitti, että leukistisia palokärkiä ei ennen ole nähty, muita tikkalintuja kyllä. Tällaisen värimuodon löytyminen herätti jonkin verran kiinnostusta.

Leukistinen nuori palokärki. Tummista höyhenistä puuttuvat melamiinipigmentit, mutta punaisia karotenoidipigmenttejä näkyy mm. päälaella.

Ja tarinan voisi lopettaa sanoihin...joka eli leukistisena elämänsä loppuun asti.

TEKSTI JA KUVA HANNU ALLONEN
hannu.allonen@fimnet.fi

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2011]