www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

”Kurun urhean Matin" karhunkaato

Astu, lukija, kanssani sisään vuosi sitten kylälehdessä kuvattuun savupirttiin, jonne kohta saapuu ”Kurun urhea Matti” – tämän tarinan päähenkilö. Hän saapuu Anna-sisarensa ja Pekka-lankonsa vieraaksi keskitalvella. Pekka houkuttelee Matin lähtemään seuraavana aamuna läheiseen kartanoon hirvenkaatoon kartanonherran johdolla. Hiljakkoin leskeksi jääneellä Pekalla on mielessä myös ”hehkeä Henna” – kartanon taloudenhoitajapiika – jota Anna ja Pekka hänelle iltapuhteella suosittelevat.

Pekka ja Matti lähdössä hirvenajoon Metsolan torpasta.
Tauri Oksalan kuvitusta Runebergin Hirvenhiihtäjiin.


Lähtijöitä kohtasi aamulla ihanteellinen talvisää (Hirvenhiihtäjät 2,78–80):

Kun ulos pääsivät, huomasivat heti seestyvän taivaan
tuikkivan tähtiä täynnä ja kuulivat hohtavan hangen
narskuvan askelen alla, kun nurkat jäisinä paukkui.
(suom. Teivas Oksala, samoin jatkossa)

Hiihtotaipaleen jälkeen tullaan kartanon väentupaan (Hirvenhiihtäjät 3,1–9):

Vaan tulenloisteiseen, hyvin salvattuun väenpirttiin
ampujat askelet suuntasivat tätä käskyä kuullen.
Sukset seinää päin sekä hankeen pistivät porkat,
pois lumen saappaistaan kopisuttivat porstuan puolla.
Sitten pirttiin astuivat oven vain narahtaissa.
Kun päre loimua loi, ilokseen näkivät tamineissaan
seitsemän torpan miehen jo istuvan ympäri pöydän.
Piiat nurkissaan hyräellen ja hyrräten polki
rukkeja, rohtiminen pian lanka se rullia täytti.

Kuvaus vastaa Ritoniemen kartanon väentupaa, jota vieläkin käytetään näyttelytilana Ruovedellä. Torppareiden määrä vastaa kartanon silloisia oloja. Matti löysi kohta katseillaan ”hehkeän Hennan”, ja kaikesta päättäen tämän kuva väikkyi hänen silmissään koko metsästyksen ajan. Kun sitten lähdettiin ajoon, kävi ilmi, että kartanon herra oli ostanut taloon tulleilta ”laukkuryssiltä” uhkean karhuntaljan, jonka nämä puolestaan olivat ostaneet edellisenä päivänä Matilta Kurun käynnillään. Kun Matti ilmeni kaatajaksi, hän joutui kertomaan jännittävän tapahtuman kokonaisuudessaan mertsästystovereilleen (Hirvenhiihtäjät 3,186–219):

Syksyinen pesän etsiminen sekä kontion kierto
teillehän tuttua on; siten tehtiin kuin isät ennen.
Vihdoin kun oli mennyt jo joulu ja valtavat hanget
metsiin karttuivat sekä saivat kantavan peitteen,
käytiin karhua päin, oli pyssyt meillä ja keihäät.
Löytyi karhu jo kohdaltaan, mihin tuo oli jäänyt,
kuusen korkean alla, kun peittelivät sitä oksat,
varmana talvisen on lumen kätkemä niin levossansa.
Mieltäni vaihdellen epäröin: heti kohtako pyssyn
laukaisen sitä päin yrittäin pesän ampua puhki
vai ulos kätköstään pedon vahvan säikytän ensin?
Aikeen varhemman valitsin: jos onni on myötä,
pystyisin osumaan heti, niin koko kunnian saisin.
Siis viritin hanan, laukaisin oman musketin kohti.
Hirmuisin mörinöin ulos ryntäsi ärtynyt karhu,
raivasi tien käpälällä ja turkistaan lumen puisti,
silmin leimuavin niin seisoi halkeamassa.
Varmana kumppani poskelleen heti nyt veti pyssyn,
tähtäsi äkkiä vaan siten kiihkossaan ohi ampui,
vain vähän raapaisun teki tuo pedon valtavan otsaan.
Ukkosmyrskynä nyt peto ryntäsi harppauksella
kumppanin kimppuun kuin tuli, leimaus tai sadekuuro,
voittaen ottelun, niin vihamiehen löi alas maahan.
Kauhuin katselin, kuinka se raivoisan kidan, kynnet
kumppanin puoleen käänsi ja raatelemaan kävi tuota,
kunnes keihään myös ojentain avuks ystävän riensin.
Kun lähestyin pelotonna ja kurkkuun myös terän työnsin,
päin mua käänsi se raivon ja myös kidan roiskuvan verta.
Ärjyen, myös täristen peto keihääseen heti tunki,
kämmenin, hampain, silmin se vain minun päälleni pyrki.
Turhaan raivosi: kun kävi vastaan, niin minä väistyin
taaemmas yhä vääntäen vain terotettua rautaa,
kunnes tuo verellään koko hangen värjäsi, vihdoin
raukesi jalkoihin, veti viimeisen korinansa.

Minun täytyy tunnustaa, että myötätuntoni on karhun puolella, ja ymmärrän täysin tämän oikeutetun raivon. Silti en suomentaessani toivonut Matinkaan tappiota: olisi menetetty hyvä mies ja orpolasten isä.

Kuinka sitten kävi hirvestyksen ja Matin naima-aikeiden? Siitä kerrotaan ensi joulun alla, kun hirvipeijaiset ovat ajankohtaiset.

T E I V A S    O K S A L A

Kirjallisuus: J. L. Runeberg: Elgskyttarne – Hirvenhiihtäjät. Suomentanut ja selitykset laatinut Teivas Oksala. Artipictura 2001.

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2012]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke