www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Ainoana tyttönä poikaluokassa

Pitkästä aikaa silmäilin vanhoja valokuvia ja erityisen kauan katselin vanhaa koulukuvaa, joka on otettu Putkilahden kansakoulussa vuonna 1972. Siinä me poseeraamme opettaja Pentti Sairo, pojat ja minä. Olin siis ainoa tyttö koko luokassa vaikka se ei mitenkään näkynyt poikien käytöksestä. Olihan kotona neljä veljeä, joten poikien kanssa asiat saatettiin ratkoa painien tai letistä vetäen.


Kuva on otettu Putkilahden kansakoulussa "yläkoulussa" 27.5.1972. Viides- ja kuudesluokkalaiset kuvassa. Takarivissä vasemmalta: Eino Elfvengren, Olli Rantanen, Juha Järviniemi, Kari Holttinen, Pasi Salonen ja Kari Kauranen. Edessä istumassa vasemmalta: Juha Jokinen, Ari Virtanen, Jorma Autioniemi, Senja Järviniemi sekä opettaja Pentti Sairo.

Kuvassa on neljä viidesluokkalaista ja kuusi kuudesluokkalaista oppilasta. Luokkakoko oli melko pieni. Istumajärjestys luokassa oli tärkeä eli lyhyet eteen ja kaksi oppilasta vierekkäin samaan pulpettiin. Olin luokkamme lyhin oppilas mutta sain istua yksin ja takarivissä!

Pulpetit olivat kahden istuttavia ja rivissä kohti opettajan pöytää. Oli kiva aloittaa viikko jos sattui olemaan järjestäjä. Silloin tehtäviin kuului huolehtia luokan tuulettamisesta aukaisemalla ikkunat. Myös taulu piti pyyhkiä puhtaaksi, häätää muut oppilaat ulos ja soittaa kelloa kun oppitunti alkoi. Opettaja Sairo oli luokassa pomo. Hän osasi opettaa, piti kuria eikä ollut liian ankara. Joskus kuitenkin alkoi toinen elämä kun opettaja lähti koulutukseen tai kokoukseen Korpilahdelle.

Opettaja antoi yleensä jonkin tehtävän koko luokalle ennen kuin hän lähti kokoukseen. Olimme keskenämme luokassa tunnin verran ja sitten saimme lähteä kotiin. Taululle opettaja oli merkinnyt laskennon tehtäviä, jotka sitten teimme. Tiesimme, että laskuihin löytyy vastaukset ilman ponnisteluja. Luokkahuoneessa, erään kaapin päällä oleva pahvilaatikko oli tarkoitettu vain opettajan käyttöön ja sisälsi laskennontehtävien vastauksia. Joku meistä ehdotti, että eiköhän oteta laatikosta valmiit vastaukset ja kopioida ne vihkoihin. Niin tehtiin. Piti kuitenkin olla varovainen ettei käry käy ja miettiä, että kaikilla ei voi olla oikeat vastaukset. Tunsimme toisemme näin pienessä ryhmässä liiankin hyvin ja yhdessä mietimme kenellä mikäkin lasku on ”muka väärin”. Minullekin kolme laskutehtävää tehtiin väärin!

Laskut tehtiin nopeasti ja sitten alkoi toinen meininki luokassa. Hiki päässä juoksin Einon kanssa ympäri luokkaa ja välillä käsistä kiinni pitäen pyörittiin. Pasi, veljeni Juha ja Holttisen Kari keskittyivät aina syvällisiin juttuihin autoista sekä raskasajoneuvoista. Olli keksi aina uusimmat innovaatiot. Hän neuvoi, että kun laittaa kaksi sormea vaakatasoon ja yrittää pyörittää niitä vastakkaisiin suuntiin, onnistuuko? Tämä innovaatio vietiin heti tuoreeltaan Töppöspohjalle ja kaikki siellä veivasi sormia viikko tolkulla. Jokisen Juha jaksoi kaiken hälinän keskellä keskittyä piirtämiseen. Hän oli hyvä piirtäjä ja useasti sai auttaa meitä kaikkia piirustuksen saloihin, ihan opettaja Sairon luvalla. Jorma ja Kaurasen Kari keskustelivat vielä laskennontehtävistä ja muista järkevistä asioista, välillä kevyesti huomauttaen, että lopettakaa juokseminen! Arilla oli aina jotakin luettavaa, luultavasti sarjakuvia. Ari istuikin melkein aina opettajan poissa ollessa hänen tuolillaan.

Vaikka huijasimme opettajaa koko luokan voimin silloin tällöin, opettaja oli seuraavana päivänä tyytyväisen oloinen melko hyviin laskennontehtävien tuloksiin. Pidettiin vain jatkossakin huoli siitä, että oma käytös ei viitannut mihinkään luvattomaan. Ei me mitään isompia kolttosia tehty, olimme melko kilttejä ja lapsekkaita oppilaita.

Putkilahden kansakoulun muista opettajista mieli täyttyy kiitollisuudesta Kaisa Reinaa kohtaan jonka opissa sain olla 1-4 luokkaan asti. Hän osasi taitavasti ohjata meitä opintien alkuun. Nuo vuodet loivat minun luonteeseeni pysyvän perustan eli sen mitä olen vielä tänäkin päivänä.

Opettaja Kaisa Reinan ja Pentti Sairon lisäksi keittäjä Kyllikki Ruthilla oli valtava merkitys meidän kaikkien oppilaiden kehityksessä ja kasvussa. Kiitos Kyllikki kun sain useasti tulla ruokalaan seuraamaan verilettujen paistamista, vaikka meinasin aina pyörtyä sen verimäärän nähtyä. Miten ihmeessä niistä veriletuista tuli niin rapeita ja maukkaita, ihmettelen vesikielellä vielä tänäkin päivänä. Olit erinomainen keittäjä ja aina ystävällinen.

Kun katselen tätä vanhaa kansakoulukuvaa, muistot koulusta säilyvät yhä. Ne tuntuvat kaukaisilta ja kuitenkin niin läheisiltä.

SENJA LANKINEN (O.S. JÄRVINIEMI)

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2012]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke