Galleria Galleria www.putkilahti.net Galleria Galleria
Etusivu Perustietoja Galleria Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Nyt ”höntsäämään”!

Tapasin jokin aika sitten yhden Suomen Olympiakomitean jäsenen. Hän totesi, että urheilujohtomme on syvästi huolissaan kilpaurheilun tasosta. Urheilijoittemme menestys erityisesti yleisurheilussa on ollut aivan liian vaatimaton. Parantaakseen tilannetta onkin valittu talviurheilun piiristä tuttu mies, Mika Kojonkoski, kehittämään kilpaurheilun tilaa ja sen kiinnostavuutta jopa ammattina. Miten tämä onnistuu, riippuu hyvin monesta tekijästä, varsinkin resurssien riittävyys on siinä ratkaisevaa, samoin keulakuvien vetovoimaisuus, ideat ja karisma. Monta tekijää tulee osua kohdalleen, vanhemmat, kaverit ja median myötämielisyys ajatukselle tulee olla myös täysin mukana.

Mika Kojonkosken todellisena haasteena ovat kuitenkin nuoret ja lapset. Perusteet ja asenteet luodaan jo nuorena. Liikunnallisuutta tulisi pystyä jo kouluelämän aikana saamaan kiinnostavaksi. Hyvin on tiedossa kuinka nuorena aktiivisesti urheillut saa hyvän pohjan ikääntymisen myötä tulevien vikojen hallinnalle. Puolustusvoimissa on perinteisesti oltu huolissaan nuorten liikunnan vähäisyydestä ja se on näkynyt testeissä nuorten miesten fyysisen kestävyyden alenevana trendinä jo vuosia. Lääkärit korostavat erityisesti tyttöjen liikunnan merkitystä myöhemmän iän luuston kestävyydelle. Myös tästä aiheesta keskustelimme, ja siinä yhteydessä korostui opettajien merkitys lasten ja nuorten liikunnallisten harrastusten ohjaajana. Totesimme, että kuitenkin opettajien ajankäyttö ja mahdollisuuden ovat rajalliset ja vastuun sälyttäminen yksinomaan heille olisi yksipuolista. Olipa kysymys eri yleisurheilun lajeista tai muista joukkuepeleistä tai talviurheilusta opettajien taidot eivät ole välttämättä parhaalla tasolla vaativien erikoislajien osalta.

Todellinen ohjaustyö ja veto liikunnan pariin tapahtuu edelleen seuratasolla. Tässä seuran nuorisovalmentajilla, kaveripiirillä ja vanhemmilla on mitä suurin merkitys. Vanhempien aitoa vastuuta tässäkään asiassa ei voi välttää. Tällöin ei tarkoiteta kilpaurheilullista tasoa, vaan tavallista lapsen ja nuoren luontaisen liikunnantarpeen tukemista.

Tämän päivän lasten suussa pyörii sana ”höntsääminen”. Ilmaisu pitää sisällään juuri tällaista jalkapallon potkimista pihalla kavereiden kanssa, jääkiekon kuljettamista tai pienen porukan leikkimielistä kisailua. Se on harjoitusta ilman todellista kilpailumieltä ja tulostavoitetta. Sitä tapahtuu sekä yleisurheilun piirissä että varsinkin palloilulajeissa. Siihen lapsia tulisi kannustaa ja antaa heille tätä tarkoitusta varten vaikka vaatimattomampikin alue. Siihen koulujen pihat ja kentät sopivat mitä parhaiten myös kesäaikaan, mutta se edellyttää lapsien kokoontumista ”höntsäämään” joko vanhempien kuljettamina tai omin välinein. Tässä voisi olla vaikka kylätoimikunnalle pohdittavaa.

Vanhemmille henkilöille jo hyötyliikunta tuo tullessaan luontaisen liikunnan tarpeen tyydytyksen, mutta tarvittaessa myös kävelyretket, hiihto ja erilaiset jumppakerhot antavat hyviä virikkeitä. Liikunnan merkitystä keski-iän ohittaneelle ihmiselle ei voi liikaa korostaa.

Nyt kaikki ”höntsäämään”!

LIIKUNNALLISIN TERVEISIN
OSSI KETTUNEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2012]

Simolan mansikka- ja villisikatila
 
Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke