Jamit iloisella mielellä: Jazz-it 15. kerran

Muusikoille tämä kylätapahtuma on odotettu kesänavaus, jo perinteeksi muotoutunut murrosikäinen.

Pirkko Tapiola seurasi ohjelmaa koristeomenapuun varjossa ensimmäistä kertaa. Kyläkaupan Pirkko tykkäsi; tapahtuman anti oli monipuolista ja bändit vaihtuivat. Tapahtumalle voisi saada lisää yleisöä ja tunnettavuutta, ohjelma oli sen arvoinen. Pirkko oli löytänyt mukavan varjoisen paikan hieman esiintymisteltan sivulta, koristeistutusten lomasta. Itse asiassa juuri tämä paikka on oleiluun tarkoitettukin, eräänlainen aitio siis.

Otto eli Jorma Pynnönen kommentoi lyhyesti, että keli oli kohdallaan ja ihmiset viihtyivät. Ohjelmapuolella hänellä ei erityistä suosikkia ollut, kaikki kävi. Tämä ehkä kertoo siitä, että jatsit voi ottaa myös kevyemmin, kesäisenä ja mukavan sosiaalisena tapahtumana. Jo ympäristö kertoo, ettei tämä mikään konserttisali-tapahtuma olekaan.

SOUL&SWEAT jatkoi tanakasti reippaalla rytmimusiikilla, USA:n Georgian osavaltion tunnuskappale ”Georgia on my mind”, joka on jazzmies Hoagy Carmichaelin sävellys, toimi hitaampana osana menon ollessa muuten reipasta, jalanvispausta aikaansaavaa. ”I feel good” pelitti komeasti, samoin muukin setti – puhallinsektion työ vasemmalla sivustalla oli mainiota niinkuin sotakentän ratsuväellä.

Tapio Leino esiintyi osana Soul&Sweat -kokoonpanoa. Lisäksi hän on järjestänyt joka vuosi esiintyjät Putkilahden Jazz-tapahtumaan.

Tapani ja Pia Relander ovat vakiovieraita: ”jazzit on mukava perinteinen kesänaloitustapahtuma, jonne tulemme aina mielellämme. Musiikki on letkeää ja tunnelma mukavan välitön ja rento. Samalla on hyvä tilaisuus tavata tuttuja ja muita kyläläisiä. Jazzit merkataan kalenteriin aina heti kun niiden ajankohta ilmoitetaan kylälehdessä. Esiintyjien korkea taso on myös asia, joka miellyttää: Putkilahden jazzit ovat takuuvarmaa viihdettä kesäkauden alkuun. Tämän vuoden jazzit olivat taas hyvin järjestetyt ja esiintyjät olivat laadukkaita. Myös kelit suosivat tapahtumaa, mikä kruunasi päivän.”

Ossi Kettunen kommentoi tapahtumaa: ”Mökkiläisen kannalta tarkasteltuna on erittäin hienoa, että kyläseura jaksaa koota ihmisiä monella tavalla yhteen. Siihen liittyvät niin jazz-hetki kuin monet muutkin tapahtumat kylällä. Olemme jazzin ja muunkin musiikin "suurkuluttajia" ja tällainen hetki on aivan kesän kohokohta!”

Lopuksi JUHANI MARKOLA avasi viimeisen satsin kappaleella ”Maria Elena”, kun Liikasen Kirstin piti lähteä kesken pois koirateknisistä syistä – hän kävi esittämässä toivomuksen, ja tokihan Markola sen toteutti. Sen jälkeen kuultiin useita romanttissävyisiä klassikoita varmalla otteella, mm. ”Nigth and day”, ”Summertime”, lopuksi Louis Armstrongin klassikko ”What a wonderfull world”, ja kovat aplodit päälle. Tällä kertaa ohjelma oli lyhyempi ja lopussa tavallisesti kuultu rhytm& blues -osasto jäi pois, sitä tuli ainakin allekirjoittaneella ikävä. On kyllä niin, että väki on valunut aiempina vuosina jo siinä vaiheessa alamäkeen kohti kauppaa, joten ratkaisulle oli perusteensa.

Katri Ruth sanoi tapahtumasta näin: ”Musiikki Putkilahden festivaaleilla on aina ollut erittäin ammattitaitoista ja tyylikästä. Se on tuonut aina, kuten tänäkin vuona, tapahtumalle kesäisen rennon tunnelman. Tanssimatta ei ole tullut kotiin lähdettyä koskaan ja mukana olen ollut muistaakseni joka vuosi. Musiikillinen ohjelma ansaitsisi vaikka vähän laajemmankin kuulijajoukon paikalle.”

Kiitokset haastatelluille, koko työporukalle, soittajille sekä yleisölle, ja hyvää kesää kaikille!

TIMO SUOMINEN TEKSTI
OSMO WEIJO KUVAT

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2013]