Lokakuista ilottelua kikkuroilla ja hahtuvilla

Aurinkoinen lokakuun alun lauantai kutsuu sienimetsään, haravanvarteen tai muuten vaan nauttimaan syksyn värikylläisyydestä ja harvinaisen myöhäisestä auringon lämmöstä. Nuorisoseurantalon sali on kuitenkin täyttynyt kikkuroista ja hahtuvista ja iloisesta puheensorinasta. Tusina innosta piukeita tyttöjä tahtoo tutustua huovutuksen saloihin.

Anneli Koivu on asetellut saliin pöydille ihailtavaksi mallitöitä, jotka esittäytyvät yksittäisinä taideteoksina. Kuvat vieressä ja alla.

Kuvat Seija Pekkarinen

Pöydillä on myös superlonpalat, suihkupullot, saippuapalat, kuplamuovit ja harsokankaat, jotka ensikertalaista saattaa hämmästyttääkin. On myös pöytiä, jotka pursuaa kikkuroita, hahtuvia, topseja ja neulahuovan palasia. Pöydänjalan juurelta löytyy vielä säkeittäin toinen toistaan ihanampia villalankakeriä. Värikirjo on vielä mahtavampi kuin syksyisessä metsässä. Aloitamme kukalla. Ensin neulahuovutetaan, sitten tasohuovutetaan ja lopuksi säikäytellään. Sali täyttyy innostuksesta ja onnistumisen ilosta. Omaa työtä ihaillaan; minä osasin. Sormet ovat pyörittäneet hellästi ja lämmöllä. Huovuttajan ei sovi antaa työnsä kylmetä. Hiero lämmöllä ja vaikka koko sydämellä. Mirjan tarjoamien kahvien jälkeen osa joutuu rientämään arkisiin kiireisiin. Anneli saa loppujoukon vielä innostumaan tossujen teoriasta ja huivinteosta.

Virpi Ruth-Salonen ja Anneli Koivu esittelevät valmista huovutustyötä.

Kuva: Hannu Allonen

Lankakerät levitellään lakanoiden väliin ja narutetaan tiukkaan valmiiksi pesukonevanutukseen. Osallistujalle jää vain aavistus siitä, miten "mytty puretaan" ja siitä sytyy kaunis huivi, tabletti tai kaitaliina. Lainaan Anna-Karoliina Tetrin sanoja: "Huovuttamisen oppiminen on oivallusta, ymmärrystä siitä, miten tekijä hallitsee materiaalin eikä materiaali tekijää. Ole avoimin mielin. Kokeile. Harjoittele." Tähän lisään; harjoittele vielä ja kokeile uudestaan ja uudestaan. Kiitos Anneli opeistasi ja innostuksestasi. Kiitos, että jaoit omaa osaamistasi. Monille jäi vielä nälkä; ehkä kuitenkin joskus vielä se hattu.

Lämmin kiitos myös Mirjalle kahvituksesta

OSALLISTUJIEN PUOLESTA
YKSI HUOPAKUKKANEN
SEIJA PEKKARINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2013]