Kelkka

Kouhinsalontie hämmästyttää kaupungista ajavaa: mikä puhtaus! Penkkojen lumet ovat koko talven ajan vitivalkoiset, ei koirien jätöksiä, ei autojen nokea, ei roskaa, ei hiekkaa. Tien pinta kiiltelee jäisenä ja sileänä kirkkaassa auringossa.

Nyt! Vanha potkukelkka vedetään esille ja tarkastetaan kunto. Noin 70-vuotiaaksi eläkeläiseksi se on varsin terve.

Natisevat jalakset on kiinnitetty aikanaan lujasti siroihin puuosiin, ja ajokki on edelleen täydessä vireessä, valmiina kylätielle. Harmaantunut se on, mutta ulkonäkö ei estä sen menoa, kun vauhtiin pääsee.

Potkuri voittaa Pappa-Tunturin näillä liukkailla mennen tullen. Tasaisella taipaleella harvat työnnöt vievät sulavasti eteenpäin, mutta Pakkasen kohdalla alamäessä rohkea kelkka kiitää jo ylinopeutta. Vielä rohkeampia olivat ne potkurit, jotka kerättiin Kotkassa kaupunkilaisilta maaliskuussa vuonna 1942. Suursaari oli menetetty talvisodassa, ja nyt sitä lähdettiin valtaamaan takaisin. Matkaa oli jäätä pitkin 42 km. Uljaat kelkat hoitivat hommansa Suomenlahdella, mutta kaikki eivät palanneet kaupunkilaisten varastoihin.

Ylämäessä vauhti hiipuu. Kiirettä ei enää ole. Ei olla hakemassa kätilöä kuten mies, jolta puuttui hevonen ennen vanhaan. Hevoseton mies ei ollut huoleton mies. Ei olla hätäisellä kauppamatkalla, kuten se emäntä, jolta jäivät tupaan pikkulapset tulta vahtimaan ilman kaitsijaa. Ei olla kiirehtimässä viimeistä suoraa, kun sinisen koulun kello jo soi ja ovella seisoo opettaja katsoen tuimasti viime minuutin tulijaa.

Nyt kaarretaan arvokkaasti kaupan eteen ja nostetaan kelkka parkkiin seinustalle. Pihassa on useita autoja, ja ajokki näyttää siinä muiden joukossa omituiselta, eksyneeltä. Ikään kuin se olisi aikaansa jäljessä - tai edellä. Kaupparakennuskin on vanhalle kelkalle taustaksi ihan liian moderni.

Kelkka siirretään nuorisoseurantalon seinustalle. Siinä se on aikalaisensa seurassa. Vaikutelma paranee, kun potkuria voidaan katsoa kauempaa niin, ettei autoja tule samaan näkymään. Mutta orpous säilyy yhä. Yksinäisyys on silmiinpistävää. Missähän kaikki toiset ovat?

TEKSTI JA KUVA: TARJA NUOLIOJA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2013]