Kouhinsalon pienviljelijäyhdistys

Siinä sanayhdistelmä, mistä nuorempi putkilahtelaispolvi ei ehkä tiedä mitään. Mistä tämä sai alkunsa, kerron siitä hieman. 40-luvulla Rantuun tytöt keskenään tekivät revinnäistöitä. Heillä oli yhdessä hauskaa ja tarve kokoontua.

Uiton isäntä Eino Ikonen oli kertonut tätä tyttöjen touhua eräälle isännälle, joka asui toisella puolella pitäjää. Hän esitti että perustakaa pienviljelijäyhdistys, että heilläkin on tälläinen perustettu. Tästä toiminta alkoi.

Perustava kokous oli Uiton talossa 15.11. 1949. Läsnä oli 18 henkilöä. Yhdistys rekisteröitiin 29.11. 1949 ja puheenjohtajana oli Eino Ikonen. En aio tehdä tästä mitään henkilöluetteloa, vaan haluan antaa täyden tunnustuksen kaikille rantuulaisille ja kouhinsalolaisille, todella tiiviistä ja hyvästä yhteistyöstä. Toiminta sisälsi todella laajat puitteet. Siihen sisältyi maatalousneuvonta, puutarhanhoito, pihansommittelut, pellavan käsittelyä, kotitalouden neuvontailtoja ja kursseja mitä erilaisempia.

Yhdistyksen toimintaan kuului myös huvipuoli. Oli ompeluiltoja, missä väki teki käsitöitä ja lopuksi oli aina piirileikkiä. Niin pääsi jokainen mukaan ja se oli hauskaa. Nämä illat kokosivat perheet yhteen rankan työpäivän jälkeen. Iltamien ja tanssien järjestely kuului myöskin yhdistyksen toimintaan ja samoin ohjelmien harjoittelut. Se oli käsittämätön se halu mikä tähän toimintaan oli, vaikka ei ollut teitä, ei puhelimia, ei autoja ja siitä huolimatta väki kokoontui viikosta toiseen järjestämään jotain uutta. Oli hiihtokilpailuja, rekiretkiä, työhevosten ravikilpailuja Haljalan salmen jäällä. Kouhinsalon koululla monet kävivät tanhuharjoituksissa ja tanhukursseilla.

Rantuun ja Kouhinsalon erottaa salmi. Yhdistys päätti hankkia lossin, koska havaittiin, että se oli kipeästi tarpeen. Ensin oli pienempi puulossi, sitten isompi lautarakenteinen ponttoonilossi. Lossilla oli monenlaista käyttöä isompien maatalouskoneiden kuljetuksissa. Lossin kunnostuksissa keväisin ja syksyisin tarvittiin suurta talkoohenkeä ja sitä kuulemma aina riitti. Onhan siinä lossilla monien rantuulaisnuorten häävalssitkin pyörähdelty. Onhan se myös syntymäpäivilläkin tarpeen ollut.

Parhaimpina vuosina yhdistyksen jäsenmäärä oli 60 - 80 henkilöä. Ompeluiltoihinkin saattoi toisinaan kokoontua kahdeksankymmentä henkeä. Pienviljelijäyhdistys toimi yli kolmekymmentä vuotta. 1984 yhdistys lakkautettiin, koska väki väheni ja vanheni. Voimavarat eivät enään riittäneet tähän työhön.

Tämä on pieni hipaisu siitä aktiivisuudesta, mitä niinä vuosina oli. Toivon että joku toinenkin tarttuu kynään ja kertoo siitä toiminnasta ja niistä vuosista lisää. Suuri kiitos ja kunnia heille, jotka jaksoivat innolla uurastaa aikanaan.

(Julkaistu Putkilahden Kylälehdessä 4/1997)

Etusivulle...

Aili Salo


Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Johan tul sus kuin Arskan pytystä.