Maatalouskerholaisena

1930-luvulla maatalousseurat virittelivät maatalouskerhotoimintaa. Kerhoneuvoja vieraili paikkakunnalla "villihtemässä" koululaisia ja muita nuoria kerhoon mukaan. Neuvoja luennoi kerhotyöstä ja siitä koituvasta hienosta harrastuksesta. Hauskaa tulisi siitäkin vielä kun satoa vietäisiin näytteille maatalousnäyttelyyn. Syksyllä, kun satoa päästäisiin myymään, tulisi sitten sievoiset tulot.

Monet siitä innostuivat, kun kuultiin millaiset rahatulot meitä syksyllä odottaisi. Minä innostuin sitten maissin viljelijäksi, kun kuulin, että maissista saisi parhaan hehtaarisadon ja hoitotyötä siinä olisi mahdollisimman vähän. Kunhan vain olisi hyvin lannoitettu maa, rikkaruohot pidettäisiin kurissa ja kuivana aikana huolehditaan, että kasvi saa rittävästi kosteutta.

Kerhoneuvoja toi sitten siemenet ja isä antoi maata puutarhan laidasta. Maan oli määrä olla hyvin lannoitettu ja kalkittu. Minä sitten keräsin talon kaikki tuhkat maalleni, että kalkitus tulee kuntoon. Voimaa maahan sitten piti saada ja minä kärräsin maalleni kaikki huusin aluset ja sikakarsinat ja lehmän lantaa vielä lisäksi. Isä sitten toppuutteli, että kyllä se nyt jo voiman puolesta kasvaa, jos on kasvaakseen.

Kylvö tehtiin hajakylvönä, siementen multaaminen oli vähän hankalaa, kun sonta oli haittana, että ei muuta konetta voinut käyttää kuin pientä kuokkaa. Ei meillä kyllä mitään soveltuvaa konetta olisi ollutkaan.

Sattui sitten pitämään sopivia ilmoja, että maissipelto orastui hetkessä eikä rikkaruohoistakaan ollut minkäänlaista haittaa. Maissikasvusto oli niin tiheää, että mitään roskia ei joukkoon sopinut. Maissi kasvoi sitten oikein kohisten, melkein se kohina pirttiin kuuluikin. Minä hykertelin käsiäni, että millainen sato siitä oikein tuleekaan. Valokuvakin sitten oikein otettiin kun maissi oli jo huomattavasti pitempää kuin minä.

Tuli sitten jo syksypuoli ja viljan korjuuajat. Maissi vain jatkoi kasvuaan eikä minkäänlaista tähkääkään vielä näkynyt. Isä sitten harmikseni totesi että Reinon pitäisi saada toinen kesä perään, että maissi ennättäisi puintikuntoon. Sovittiin sitten, että edullisinta on maissi syöttää nyt vihantana elukoille kuin jättää se myöhempään syksyyn, jolloin se paleltuu eikä saada mitään.

Ainakin kaksi viikkoa minun "sadonkorjuu" kesti, kun joka päivä sirpillä leikkasin maissin korsia ja kannoin navettaan lehmien syötäväksi. Lehmät olivat asian tilaan varsin tyytyväisiä ja heruivat runsaampaan maitoon. Maidon värikin muuttui punertavaksi ja äiti kehui, että nytpä tuleekin hyvää ja notkeaa voita. Minä sain oivan kokemuksen maanviljelystä ja palkaksi työn ilon.

Etusivulle...

Reino Koskinen


Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Johan tul sus kuin Arskan pytystä.