Riihenpuintiviikko 1936
Meidän riihi rakennettiin 1936, veljeni Rauni oli siinä kirvesmiehen opissa, Pauli Ikonen oli mestarina ja opettajana. Pärekaton teossa oltiin me Martti-veljen kanssa mukana. Riihirakennus valmistui juuri rukiin puintiin. Lämmitysuuni siinä oli isän keksimä oivallus. Tavallisesti riihen uunit tehtiin suurista särkykivistä. Kun sellaisia ei ollut saatavilla, tai ainakin niiden hankkiminen olisi vienyt aikaa ja hintaakin varmaan olisi tullut paljon, isä keksi tehdä uunin kuin savusaunan uuni, mutta huomattavasti järeämpää tekoa. Tulipesä muurattiin liuskakivistä, joita isä sai ostettua Kalle Kauraselta, oli aikoinaan kerännyt niitä jostakin. Samaiselta Kallelta ostettiin myös kattoon tarvittavat päreet. Uunin ulkokuori valettiin betonista, raulan kannattimiksi tarvittiin tukevat raudat, ne saatiin Jyväskylän satamasta romukaupasta, vanhoja laivan uunin arinarautoja. Muunlainen rauta ei olisi kestänyt, siitä oli isällä kokemusta.Uuni toimikin sitten erittäin hyvin, oli vain ahtamisen ajaksi täkkilöillä peiteltävä huolellisesti, ettei raulakivien joukkoon päässyt tippumaan roskia. Meillä oli sinä kesänä niin paljon ruista, että saatiin puida kaksi riihtä. Ei meidän riihi kovin suuri ollut, mutta sopi sinne neljäkymmentä kuhilasta kerralla kun huolella ahos oli tehty. Se oli Rauni-veljen "huki" eikä hänen jälkiään tavallisesti tarvinnut parsia.
Riihen lämmitys kesti tavallisesti vähintään kolme päivää kylmästä riihestä ja riippui myös siitä kuinka kuivana lyhteet saatiin riiheen. Ennestään lämmin riihi saattoi kuivua puintikuntoon nopeammin.
Ensimmäinen puinti heti maanantai-aamusta
Eräänä maanantaina meidän ruisriihi sitten oli puitavissa. Oma väki ei ihan riittänyt, Kalle Ekholm ja Hilma-vaimonsa tuli apuun. Kalle oli riihen puolella ja rapasi lyhteitä, (lyhteen latvoja hakattiin seinään että isommat jyvät irtosivat). Ravatut lyhteet heitettiin sitten luhan puolelle jossa oli puintihäkki, jonka päälle lyhteet laitettiin kaksi rinnattain ja päättäin. Siteet katkaistiin ja varstoilla puitiin eli hakattiin, että kaikki pienemmätkin jyvät irtosivat. Siinä tarvittiin neljä henkeä, kaksi pui, Rauni ja Martti toisessa päässä häkkiä. Toiseen päähän laitettiin aina uudet ja vanhat puisteltiin ja kannettiin ulko-ovelle sidottavaksi kupoihin, jotka kannettiin ulos riittaan tahi vietiin suojaan johonkin latoon. Minä olin silloin vielä keskenkasvuinen pojanlopes, mutta sitomien päästely kyllä hyvin sujui. Ekholmin Hilma hoiteli olkien puistelun ja ulos kantamisen. Isä sitoi sitten oljet kupoihin.
Riihen puinti piti alkaa jo aamuviideltä, kuudelta viimeistään. Kun oikein ahkeroitiin, saatiin oljet pihalle aamusuurukseen, joskus peräloitto jäi aamiaisen jälkeen. (Loittoja oli neljä, neljä partta kussakin, uunin lohdalla ovensuussa oli vielä rikkaset eli lyhät parret). Tavallisesti riihenpuinti oli urakkatyö, kun oljet saatiin pihalle, alkoi jyvien puinti ja siivous. Puintihäkki kannettiin tieltä pois, jos oli sopivaa tilaa käännettiin seinustalle syrjälleen tai sitten ulos seinustalle. Häkin alle tippuneet tähkät ja lyhteistä irroitetut siteet puitiin sellaisilla pyörivillä linkuilla, että kaikki jyvät irtosi tähkistä. Riihen puolella rapuujyvät leviteltiin lattialle tasaiseksi kerrokseksi ja puitiin samoin, että irtotähkistä jyvät irtosi. Haravan ja varpuluutien avulla kerättiin sitten suurempi törky jyväkasasta pois, mitä huolellisemmin tämän työn teki sen sutjakkaammin sujui viskaaminen käsin väännettävällä viskuumyllyllä eli jyvien puhdistus. Häkin alle tulleet puintijyvät putsattiin erikseen, ne oli kielellisiä ja kelpasi vain elukoitten ruuaksi.
Kun jyvät oli säkissä, piti riihi saada uudestaan ahokseen. Viskuutouhussa ei enää kaikkia tarvittu, joten osa porukasta pääsi riihtä ahtamaan. Riihen ahtaminen vaati jonkun verran kokemusta ennen kuin se hyvin onnistui ja muutenkin sujui. Tavallisesti parsille nousi joku vanhemmista miehistä, yksi tai kaksi lyhdettä pantiin parsille poikittain, joiden päällä sai istua ja se esti että ei mennyt tikkuja takamuksiin, kun parsilla siirryttiin eteenpäin työn edistyessä.
Työ oli todella ahtamista, kun lyhteet piti saada mahdollisimman pystyyn asentoon.
Tavallisesti lyhteet oli tyvestä paksumpia ja tyvet oli tungettava tiukkaan, että asento pysyi pystynä, ei liikaakaan saanut tunkea, lyhteet rupesi kaatumaan silmille. Ei muutenkaan saanut liikaa pakata, ahos silloin kuivui huonosti ja saattoi vaikka homehtua. Jos taas jätti liian löysäksi, riiheen sopi vähän tavaraa, ahos ei myöskään silloin pysynyt pystyssä, vaan painui lojoon, kun ei saanut tukea toisista. Tällainen limittäin oleva ahos kuivui myös huonosti.
Ahtaja tarvitsi apulaisen, joka antoi lyhteet ahtajan ulottuville. Peräpuolella riihtä piti olla toinenkin apulainen, joka raahasi lyhteet riihen perälle. Jos oli pitkää ruista, ylettyi lyhteen antamaan pelkin käsin. Lakoinen tai lyhyt ruis vaati sellaisen haarapäisen kepakon, jolla oli hyvä antaa. Keppi oli muutenkin hyvä kun sai olla vähän etäämmällä, että ei tullut roskia silmiin. Jos lyhteissä oli joukossa runsaasti ohdakkeita, keppi varjeli piikeiltä, tottumattomalla se hidasti kovasti työtä. Kun ahos saatiin tehdyksi tavallisesti viritettiin tulet uuniin ja päivä oli silloin täynnä. Saunan lämmittäjä piti huolen siitä, että kylpy oli valmis silloin kun saunaan joudettiin. Se oli maanantai ja meidän oma riihipäivä.
Tiistaina Salmelaan ...
Tiistaina oli Salmelassa setäni Matti Ruth`in talossa riihi puitavissa. Meidät Rauni-veljen kanssa oli kutsuttu riihelle. Aamuvarhaisella oltiin paikalla. Salmelan riihi oli isompi kuin meidän, sinne sopi noin 60 kuhilasta, ei ollut kovin vanha sekään kun setäni oli sen rakennuttanut kohta sen jälkeen kun oli talon ostanut. Minä pääsin taas puukkohommiin sitomia päästelemään. Setä oli varannut puukon, oman kalanperkuupuukkonsa. Vanha puukkokulu, kahvassa kuivuneita kalansuomuksia, tylsä kuin mikä. Minä sen jo arvasin ja olin varannut oman puukon. Tai ei se oma ollut, vaan isän suksiverstaalta sievän kokoinen "mora" puukko. Siitä oli kärki väännetty vähän sivuvääräksi, isä vuoli sillä suksien mäystin jalustimen kupeita, kun se ei oikein tavallisella puukolla onnistunut. Setä vähän katseli epäillen väärää puukkoani, mutta epäilyt hälveni kun näki, että siteet katkesi kuin pienellä hipaisulla. Sedän puukolla kun kokeilin niin heikompi side katkesi usein muualta eikä puukon kohdalta. Salmelassa kupoja oli tekemässä Karhulan vaari, Jaakko-enoni. Kun menimme riihelle, vaari oli jo kiertänyt siteitä valmiiksi ison kasan. Siteitä tehtiin ennen puiduista oljista, jotka oli illalla levitelty nurmikolle ohueen kerrokseen. Kaste yön aikana pehmitti oljet ja niistä oli sitten helppo tehdä siteitä ja tulivat kestäviä. Tavallisesti setä itse oli lyhteitä puimassa, setä ei turhia sipistellyt riihenpuinnissa, tykkäsi kun kaikki pani tosissaan hihat heilumaan ja päästiin aikonaan saunaan. Salmelassa oli paljon omenapuita, ja omenoita setä toi riihelle ja sanoi syökää että pölyt lähtee kurkusta.
... ja keskiviikkona Karhulan riihellä
Keskiviikkona oli Karhulan riihipäivä, meillä oli Rauni veljen kanssa pesti kisaan. Karhulan riihi oli isompi, sinne sopi 70 kuhilasta koosta ja monesta muusta seikasta riippuen. Karhulan riihi oli hyvin vanha, kynnyskin oli kulunut syvälle notkelmalle, kun sen yli oli vuosikymmenet suuria pöllejä raahattu. Riihen lämmitykseen tavallisesti varattiin suuria puita, ei sitten tarvinnut ahkeraan käydä lisäämässä. Riihen uuni oli tavallisesti niin syvä ja korkea, että metrisen pöllin sai pudottaa suusta pystyyn uunin etuosaan. Kun uunissa oli entistä hiillosta, kaadettiin pölli hiillokselle ja siinä sitten paloi märempikin pölli kun rinnalle heitettiin pienempää puuta.
Silloin Karhulan riihessä oli vielä olkikatto, samaan riihirakennukseen kuului suuri pyöreistä haapahirsistä rakennettu heinälato ja siinä välissä iso tila muuhun käyttöön. Silppuvarastoksi oli vielä erillinen lato poikittaissuunnassa perä pelloille päin. Karhulan isäntä oli Lauri Toivola. Oli ostanut talon enoltani Jaakko Mikkolalta 30-luvun alussa. Isäntä Lauri oli nuori ja riuska mies, itse hän riihen puolella rapasi lyhteet, Jaakko vaari siteli olkikuvot. Palvelustyttö ja päivämiespoika tulivat, niin puintijoukko oli koossa. Iltapuoli siinä kerkesi tulemaan ennen kuin riihi oli uudessa ahoksessa.
Siihen aikaan lyhteet ajettiin Karhulassa reellä (kuten heinätkin), ajomatka ei kylläkään ollut pitkä, kun riihi oli siinä peltojen keskellä. Isäntä antoi oikein näytteen työnteon ripeydestä. Uskomattoman nopeasti hän huiski lyhteet kyytiin ja vielä niin ovelasti ristikkäin että pysyivät reessä ilman köyttä. Reessä oli sellaiset kevyet "lammukkeet", takapäässä oli 3-40 sm korkea koukka, joka esti kuormaa luisumasta pois kyydistä. 5-6 kuhilasta kyytiin kerralla, kuorma kaadettiin riihen oven eteen, ajomies pääsi heti hakemaan uutta kuormaa. Toiset raahasivat lyhteet riihen perälle ja edelleen parsille. Hyvissä ajoin kerettiin saunaan, ja syömään päästiin puhtaina poikina.
Karhulan isäntä vielä puintipäivän päätteeksi Mattilaan rukiin kylvöön
Syönnin jälkeen oltiin vapaita lähtemään kotiin. Isäntä kuitenkin rupesi kiireesti valjastamaan hevosta kylvökoneen eteen. Me ihmettelemään että mitäs nyt, eikös päivä olekkaan täynnä. Isäntä vain totesi yks kantaan että pitää tässä iltavilakalla käydä kylvämässä Mattilan ruis. Lauri Toivolalla oli silloin kylän ainoa kylvökone, se oli viisas hankinta ja kysyntää kylvöaikaan riitti. Monen talon pellolle Lauri kyllä kerkesi, pitkäkoipinen laihan kalvakka mies, ei hänellä silloin nuorena jalka paljon painanut. Hevosta vain piti vaihtaa, ei hän omalla hevosella juuri vieraille kylvänyt. Koneen toi pihaan omallaan ja sitten vaihdettiin talon hevonen. Meillä oli oikein rivakka-askelinen tamma, meidän mielestä vähän liiankin virma. "Karhulainen" siitä tykkäsi kun työ joutui ja pääsi muuttamaan toiseen taloon.
Minun Rauni-veli oli kova uimaan, hän sai ajatuksen, että näin päivän päätteeksi olisi mukava uida oikein kunnolla. Olisi sopiva matka Salmelan rannasta Virtasalmeen. Niinpä tuumasta toimeen, Rauni lähti järveen Salmelan rannasta, minä sai vaatemytyn kainalooni ja maita myöden juoksin Hovisen luo odottamaan. Sillalta oli hyvä katsella Raunin tuloa, sain seurakseni Hovisen Solmun, joka siinä salmessa melkein aina oli uintikaverina, ja sillalta hypäten antoi sukellus näytöksiä.
Riihen puintia riitti sitten koko viikoksi, torstaina meillä oli oma riihi, Salmelassa perjantaina ja Karhulassa lauantaina.
Reino Koskinen
Reino Koskinen
Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
4/1998 huhtikuu
Kalle Koskisen rakentama riihirakennus on kokenut monta muodonmuutosta vuosien kuluessa. Tältä se näyttää 1998.