Mikä on Vihervuosi ?
Vuonna 1995 on Suomessa vietetty valtakunnallista Vihervuotta. Organisoijina ovat olleet mm. ympäristöministeriö, Helsingin yliopisto ja Akateeminen Puutarhaseura. Toiminnallisesti vuosi on projektivastaavan Seppo Närhen mukaan onnistunut hyvin. Eri puolilla Suomea järjestettiin Vihervuoden merkeissä satoja tapahtumia, joissa parannettiin asuin-, vapaa-, ja työpaikkaympäristöjä. Kymmenillä paikkakunnilla järjestettiin pihakilpailuja, koululaisille juliste- ja piirustuskilpailuja, yleisöluentoja, erilaisia tempauksia ja puisto ym. viheralueisiin tutustumiskierroksia. Vihervuodesta kertyi lehtileikkeitä vajaat 1100 kappaletta. Vuosi lisäsi yhteistyötä eri hallintokuntien ja sidosryhmien kesken.
Vihervuoden teemana oli luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Teeman asiasisältöä tehtiin tunnetuksi eri seminaareissa sekä käytännössä keto- ja niittykursseilla sekä -talkoissa. Kaupungeissa niitty on yleistymässä nurmikon vaihtoehtona, tieluiskien annetaan kukkia ja yksityispihoissakin suodaan elämille ja hyönteisille ruoka- ja suojapaikkoja. Vihervuosi vaikutti kaavoituskeskusteluun ja suunnitteluun. Syntyivät viherkaavat kaupunkialueille. Tavoitteena on pidettävä myös viheralan tutkimustoiminnan lisäämistä.
Päätösseminaari kaupunkipainotteinen
Putkilahden lisäksi päätösseminaarissa esiintyivät kaupunginpuutarhuri Lauri Laine Turusta, Maa- ja metsätalousministeriöstä Pentti Alanko, kaupunginarkkitehti Lea Piistari-Niemelä Keravalta ja Ympäristöministeriöstä rakennusneuvos Mikko Mansikka. Esitelmät olivat hyvin kaupunkipainotteisia ja kuvasivat kaupunkien tilannetta viherrakentamisen ja suunnittelun osalta. Putkilahden esitys sinällään toi tuulahduksen maaseudun asioista.
Oman hyvin mielenkiintoisen väriläikän esitelmien joukkoon toi filosofi Esa Saarisen puheenvuoro elämän laadusta ja kyläenergioista. Saarinen käsitteli Vihervuoden teemoja päämäärähakuisuuden, elämän hallinnan, ihmisen sisäisen hehkun ja asennemaailman sekä tietoisen toiminnan kautta. Jotta tavoitteisiin päästään, tulee yhdistyä päämäärä, sisäinen hehku, asenne ja kyläenergia. Näin saavutetaan joukkovoima, jolla tavoite toteutetaan. "Täti Vihreä" on erityisesti oivallinen esimerkki edellä kerrotusta tavoitehakuisesta toiminnasta. Täti Vihreä (= Elina Nummi, hortonomi, Helsingin kaupungin puisto-osaston ympäristökasvattaja) oli itse myös tilaisuudessa mukana kertoen omasta projektistaan opettaa lapsille pääkaupunkiseudulla luonnon tärkeyttä ja hoitamisen tarpeellisuutta. Lupasipa Täti Vihreä vierailla ensi kesänä Putkilahdessa, joten saamme kaikki toivon mukaan kuulla, miten kaupungin lapsille opetetaan tunnistamaan yksi puu ja sen elämää. Seminaarista julkaistaan raportti, joka toimitetaan myös Putkilahteen aikanaan kyläläisten luettavaksi.