Pihataidetta syntyy tekemisen ilosta

Pienestäkin kylästä voi löytyä harvinaisia taide-elämyksiä, esimerkiksi pihaa koristavia veistoksia. Pihataiteesta kiinnostunut saattaa löytää Putkilahden taiteilijoiden varastoista veistoksia omalle pihalleen, uusia ideoita omiin tuotoksiin tai pelkästään hyvää mieltä teoksien katselusta.

Presidenttien pihamaa
Lauri Kallion pihassa vieraileva pääsee arvokkaaseen seuraan. Kolme talon vierustalla seisovaa, luonnollisen kokoista presidenttipatsasta ovat betonisuudestaan huolimatta hämmästyttävän elävän näköisiä. Kun Kallio jäi seitsemänkymmentäluvun puolivälissä eläkkeelle, hän löysi itsessään uuden taiteilijapuolen ja teki aikansa kuluksi tiiliskivimurskasta ja betonista Kekkosen kaljuineen. Kun presidentti Koivisto täytti 60 vuotta, nousi hänen patsaansa Kallion kodin pihaan - ja presidentti itse lähetti kiitoksen huomaavaisuudesta. Uusin tulokas, Ahtisaaren patsas, on vasta puolenkymmentä vuotias.

Kallion kiinnostus patsaiden tekemiseen väheni kolmannen työn jälkeen. Suunnitelmissa olisi tehdä veistos nykyisestä presidentistä. Paikka olisi jo valmiina, mutta vielä hän ei ole aloittanut Halosen patsaan tekoa. Yhden teoksen muotoilemisessa häneltä kului monta viikkoa. Aikaavievintä puuhaa oli odotella betonikerrosten kuivumista. Mutta hitaasti etenevä työ onkin sitten kestävää: sementti ja luja betoni eivät anna ajan hampaalle periksi kovin helposti ja presidentit jäävät seisomaan paikoilleen ja näkemään seuraavat sukupolvet. - Kylläpä nuo vielä sadan vuoden päästä seisovat tuossa, Kallio arvelee.

Lauri Kallio ja ensimmäinen omatekemä patsas. Kekkosen lakki on irtonainen, joten presidentin kaljuakin voi päästä ihailemaan, jos jaksaa nostaa pienen mutta painavan lakin.

Työkoneen osia ja pikkuihmisiä
Äkeen piikkejä, kärrynpyöriä ja muita työkoneiden osia riippuu Koskisen navetan seinällä hyvässä järjesteyksessä. Vanhojen työkoneiden osien, betonirenkaiden ja sälekaihtimien uusi elämä näkyy myös pihan monimutkaisissa veistoksissa. Reino Koskinen hyödyntää töissään melkein kaikkea mahdollista ainesta. Vain mielikuvitus asettaa töihin rajoja, eikä siitäkään ole nähtävästi ollut pulaa. - Isä oli puuseppä, jopa rakennusalan urakoitsija ja teki melkein mitä tahansa puusta. Isänisä on historian kirjaan merkitty nikkariksi, hän sanoo. - Kai se on jotenkin verissä minullakin, geenit laittavat tekemään taidetta.

Koskinen ei ole tehnyt näitä myytäväksi, vaan omaksi ja vähän toistenkin iloksi. Ohikulkijat ovat monesti pysähtyneet katselemaan ja valokuvaamaan. Onhan se nähtävyys, kun työkoneista on tullut taidetta.

Koskiset ovat nostaneet työkoneiden osia tallin seinälle näyttäväksi kokoelmaksi.

Pihassa on myös Kirsti Koskisen kiviveistoksia. Hän kertoo haaveilleensa aina taiteen tekemisestä, mutta vasta eläkkeelle päästyään hänellä on ollut aikaa harrastaa sitä. - Kun olin nuori, ei oikein ollut mahdollisuuksia tehdä mitään tällaista. Piti vain tehdä oikeaa työtä, hän naurahtaa. Mutta nyt hänellä on oma taidepaja täynnä veistoksia ja maalauksia. Suuret veistokset ovat näyttäviä mutta rankkoja tehdä jo painonsa vuoksi. Siksi pienet, kevyet ihmishahmot ovat nykyisin lähimpänä Kirsti Koskisen sydäntä.

Kyläsepän lintutarhassa
Eläkkeelle jäänyt rautaseppä käytti loput työtarvikkeensa ilahduttamaan ihmisten silmiä ja mieliä. Rauta- ja alumiinilevyistä syntyi Yrjö Könnön käsissä luonnollisen näköisiä ja kokoisia metsoja, joutsenia, majavia, ahmoja ja jopa sarvekas peura. Yrjö Könnö muotoili metallipatsaitaan paitsi perheensä iloksi myös myyntiin ja lahjaksi naapureille ja sukulaisille. Varsinkin Keski-Suomen metso oli kysytty lintu. Sellaisia vietiin ulkomaillekin, jopa Australiaan. Kerran metsoja oli Könnöjen pihassa noin viisikymmentä.

Keski-Suomen metso on yksi Yrjö Könnön kauneimmista linnuista. Könnön metsoilla on ystäviä ulkomaita myöten.

Linnut tuntuivat muutenkin olleen sepän mieluisin malli. Niitä on erilaisia Könnön talon pihalla, melkein joka puolella. Yrjö Könnön leski Helena Könnö kertoo miehensä tarkkailleen lintuja kiikareilla ja lukeneen myös lintukirjoja tunnistaakseen pihalla vierailevat siivekkäät. Yrjö Könnö teki muitakin kuin eläimiä. Myös tarpeellisista esineistä voi tehdä hauskoja ja kauniita! Helena Könnö näyttää miehensä tekemiä keksintöjä: - Yrjö teki monista näistä pyöriviä, hän huomauttaa ja esittelee monitoimista laituria, jonka voi kääntää sivuun; lepotuolia, jonka katos kääntyy helposti suojaamaan auringolta; pihaa ympäröivää, kärrynpyöristä tehtyä aitaa koristeellisine rautaportteineen ja massiivista kivistä grillikatosta, jossa on uuni ja joka - uskomatonta mutta totta - sekin pyörii.

Kuvat ja teksti
Saara Lehmuskoski

Etusivulle...

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
10 /2001 lokakuu





Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Silmällä taidetta arvostetaan eikä yhteiskunnallisella asemalla.