Kyläsepän kuulemia

"Kyläsepän kuulemia" on ollut vuosien ajan Putkilahden kylälehden vakioaineistoa ja samalla viestinä aiempien vuosikymmenten arkielämästä. Tekemissäni lukijakyselyissä osa Putkilahden kylälehden tilaajista on pitänyt näitä osuuksia kaikkein kiinnostavimpana osana lehden sisältöä.

Edesmenneestä kyläseppä Yrjö Könnöstä, noiden kylällä kuultujen sanontojen ja kertomusten tallentajasta, kirjoittaa toisaalla Reino Koskinen.

Kyläsepän muistikuvien kirjaamisella oli oma erikoinen historiansa. Jo varsinaisen elämäntyönsä tehneenä seppä oli talvella 1983-84 toipumassa halvauskohtauksesta. Hän tiesi ettei enää täysivoimaisena tulisi työskentelemään sepän tehtävässä tai konemiehenä. Silloin Yrjö kertoi saaneensa näyn jossa vakuutettiin, että vielä hänellä oli suoritettavanaan tehtävä, jonka hedelmiä jäisi jälkipolvillekin muistettavaksi. Hän ymmärsi, että nyt oli aika tallentaa elämänkokemustaan, kuten juuri nämä sadat "kyläsepän kuulemat", joista ohessa näyte.

Kyläseppä tallensi vuosien varrella muistiin jääneitä kylällä kuulemiaan juttuja, kaikkiaan noin tuhat kappaletta.

Yrjön ollessa pieni ei ihan lähellä asunut samanikäisiä poikia ja niin hän tottui kulkemaan Könnön talonväen ja työmiesten seurassa. Myös rakennustöitä tekemässä kiersi suuria työporukoita. Siinä tuli kuultua kaikenlaista. Ja tietysti koko ajan sepän töihin ryhdyttyään ja muissa töissä ollessaan kasvoivat Yrjön juttuvarastot.

Sepän harrastuksiin kuului sanontojen tallentamisen lisäksi vanhojen työesineiden kokoaminen omaan museoonsa. Vuosien varrella syntyi myös merkittävä kokoelma lähinnä pajan ylijäämätarvikkeista muovattuja taideteoksia, joita on edelleen nähtävillä mm. Virtasalmen rannalla (ks. kuva).

 Myllyranta

Veikko Perttula

8.7.1996, muutettu 9.6.1998

Etusivulle...

Kyläsepän kuulemia

Syöminen ja juominen se on ihmisen pääelinkeino, sanoi vanha Niittyniemen isäntä aikoinaan kun kysyivät mitä työkseen nykyisin tekee.

*
Ei ihminen nälkään kuole, kun on syömistä, sanoi Könnön renki, kun nälkään kuolleista puhuivatten katovuosina.

*
Toi työ minultakin kävis sanoi renki, isäntä kun maate jäi ja rengin töihin määräs.

*
Vanhuuteen täällä kuollaan eikä nälkään, sanoi Putkilahden mies.

*
Nälkä on tuntematon käsite, sanoi Mikkolan vaari, ison hauen kun rysästä sai.

*
Kolmais päivä ja yhdeksäis leipä, sanoi Pukan Benjami, kolmas päivä kun illassa oli Heikkilään kun veropäiviä tekemään oli tullut. Kolmasti kun päiväs syötiin vanhaan aikaan ja leipä aina kerralla meni.

*
Kyllähän minäkin akan ottaisin vaan ei tytöt huoli, ja kukaan ei akkaansa anna minulle, sanoi Putkilahden mies.

*
Syyttömästi lyötiin sanoi renki, talkoissa halosta kun sai eikä viellä itse lyömään kerinnyt lainkaan.

*
Ei toisen kokemuksesta oppia oteta, itse se on koettava ennenkuin uskoo varmasti, sanoi Posti-Jussi.

*
Hulluus ja nuoruus; kummassakin on sanomista.

*
Eihän myö työmiehiä tapeta niitähän me tarvitaan, sanoi Könnön isäntä, toiset kun ehdotti vankien ampumista kapinavuonna. Samainen isäntä vei myös maitoa näille rengeille, toiset vähän siitä nurisi vai niille vielä maitoa kannat, isännän vastaus oli: ihmisiä nekin on, ruokaa ne tarvii. Eikä Putkilahdessa kummankaan puoleisia ammuttu, rintamallahan kyllä kaatui.

*
Ei Heikkilän piiat lypsyllä pallia tarvii niitä on niin monta, toiset joutaa pallinakin olee.

*
Se on tuo ihmiselämä ja vesillä liikkuminen samanlaista, milloin on tyyntä milloin myrskyä, myötäistä milloin vastaista, sanoi ennen Myllyn Marja.

*
Eipä muuta tullut kuin väenkalaa sanoi Nikkilän isäntä, nuotalta kun palas kalantuloa kun kysyttiin, kalat pieniä ja sekalaisia olivat.

*
Kyllä kesä aina talven kylmät maksaa sanoi Myllyn Marja.

*
Nyt minun on vasta hyvä olla, sanoi rilli-Matti, kun jouluaattona liikaa söi. Kun toiset Joulupäivänä päivällistä söi Matti piimää vain joi, tälläisen lausunnon silloin antoi ja kiipes uunille jälleen maate. Tämä tapahtui Könnössä.

*
Syö kuin Riilahden renki, heinäniitylle mennessä kun paianhelmosta viellä talkkunapöperöä söi.

*
Ei toi meidän väki näy työtä pelkäävän sanoi isäntä, väki kun oli maata työn viereen ruvennut.

*
Jumalait perkele, sanoi Heikkilän isäntä, piika ei kunnolla vellikellon narusta pois kerkiä, työ pöydässä jo istutte syömässä ja riukuja Pennisuolla asti kaatamassa piti olla. 2 km matkaa kun oli työmaalle. Tämä oli sitä aikaa kun työmieskin jo rupes kelloja omistaa, tiesivät tulla odottamaan lähemmäksi ruoka-aikaa.

*
Taiteen luovuutta sanoi Mikkonen, heinätölliä punamultavärillä kun maalasi.

*
Tässä ollaan kohta taidemaalareita sanoi Kulmalan Väinö, venettä kun tervas.

*
Se on voimaruokaa tää talkkunavelli sanoi Könnön renki, palvattua lihaa kun leivälle veti, ja talkkunavelliä söi.

*
Kävi Könnössä syömässä kuin Mikkolan vaarin sika. Lumessa oikein polku oli kun tämä sika oppi aina Könnöstä saamaa ruokaa ja sieltä porsaana oli tuotu. Vaikka matka oli noin 400 m, sekun pääsi vapaasti liikkumaan ulkona.

*
Siinähän ne on tolpat, lue, sanoi Nurmis-Kalle. Nikkilän pellolla ojaa oli kaivamassa, ja reisumies kysyi kuinkapitkä matka tästä on Kärkistenlossille.

*
Kellokin on noin, ja aurinkokin on jo tuolla sanoi Nurmis-Kalle, kellosta Kalle ei mitään tiennyt, auringosta ajan kulun tiesi.

*
Ei niin pientä mökkiä olekkaan etteikö sinne näin pieni perhe sovi, sanoi Laakeströmmin Riikka, mies ja 11 lasta ja Riikka oli perheen koko, kun Housutorpassa asuivat.

*
Täytyy tässä tämä kiireellisempi työ ensin tehdä, ennenkuin muihin töihin ryhtyy, sanoi Hakas-Otto syönnin päälle sänkyy pitkälleen kun heitti.

*
Tulipahan taasen maha täyteen, vaan olispahan tuossa yksintein toinenkin mennyt, sanoi kulkumies Könnössä, piimän ja suolakalan kanssa ison leivän kerralla söi.

*
Kulkumies tuli Nikkilään, ja sanoi teidän sauna palaa. Palaan se on laitettukin, sanoi siihen Lesken Jussi. Sitten muu väki huomas että koko sauna oli valkeessa, silloin Lesken Jussi jo siihen tokas kulkumiehelle: olis pitänyt sanoa että sauna kipunoitsee.

*
Aina noi laiskatkin elämänsä on loppuun eläneet, eikä ole pelkoa että sukupuuttoon kuolevat, aina niitä uusia syntyy tilalle, entiset kun poiskuolevat, sanoi Nikkilän Kustaa.

*
Kallen kengät on Lintallaan ja Lintan kengät on Kallellaan, sanottiin kun Koskisen Kalle riias Mikkolan Lintaa.

*
Syö litukalla äläkä kielellä livo sanoi Toivolan Yrjö, lapsena talkkuna velliä ulkona söi, kärme siihen tuli kanssa kupista velliä syömään. Kun kärme ei puhetta uskonnut, löi sitä Yrjö vielä lusikalla päähän, ennen kun toiset ihmiset hätään ehti.

*
Tenroos-Toivo Veijon maalla oli tukkia tekemässä, tuli metsään käymään Iloniemen sahan omistaja, Kalmari nimeltään, moitti kantojen olevan liikapitkiä. Toivo siihen selityksen antoi: ajatelkaapas herra johtaja, näin isoja puita kun kaadetaan, menee siitä sellainen painopois että nämä kannot pakosta kohoo ylös. Eikä siihen Kalmarikaan mitään vastausta ollut antanut, kaipa vastaus huvitti johtajaa.

*
Aineet on samat mistä taas ensitalvenkin lumet valmistetaa vain ne vetenä kesän kiertelee välillä, sanoi Raitalan Kalle.

*
Puske sinä pässi viellä kerran miestä se on sinun viimeinen plaaki, sanoi Joonas Hakanen, pässi pihassa kun Joonasta oikein takamuksiin latas.

*
Yhtaikaa, yhtaikaa, sanoi Joonas Hakanen yksinään kun kiveä käänsi.

*
Paremmalle kerjättykin leipä maistuu kuin varastettu, oli vanha sanonta Putkilahdessa aikoinaan.

*
Kyykky Valte juttu mies jutut ties ja vitsit myös, taloon kun hän poikkesi lapset siitä riemuitsi, tarinaa kun kuulivat.

*
Se on niinkuin jo talollinen Putkilahden torppari.

*
Täynnä kuin Nupun Mantan kahvipannu, korttimiehille kun pannukaupalla kahvia keitti, eikä vanhoja poroja pois tyhjentänyt, eihän lopulta vettä sopinut lainkaan pannuun.

*
Vielähän tässä ajassa tavattiin sanoi vanha Taniel Seliin kun tervehti, aikaa jos oli kulunut pisempään viimesestä tapaamisesta.

*
Tämä onkin niin kovaa sahtia, että sälli kun tätä mukin juo kuolee justiin, sanoin Taniel Seliin, voimakasta sahtia kun tarjottiin. Kyllä tämän näin vahvempi mies kestää.

*
Ei sitä ole tässä työnpuutetta ollut, eikä sitä ole itse tarvinnut etsiä: isäntä ne aamulla on aina määrännyt ja kyllä tuntuu olevan aina, sanoi Rantasen Oskari, pulavuosina kun puhuivat työttömyydestä, Oskari Harjulassa renkinä kun oli.

*
Järettömän työtähän tämä on, kesähän tämän kuitenkin tekisi sanoi Rantasen Oskari, talvella lunta kun lapioi.

*
Siinä on sanko, vesittele tuohon sanoi Aution piika toiselle piijalle, piika huomas että raskaaksi oli jäänyt, ja sitä itkeskeli. Silloin se ajatella olisi pitänyt kun teitte eikä enää mouruta. Piijat kun kateellisia toisilleen olivat kun samaa poikaa kosiskelivat.

*
Tämä on sitten hauska laulu sanoi muurar-Kalle, tässä kun mainitaan kuinka ne Halsuan pappi ja lukkarikin tappeli. Järvis-Väinön kanssa Könnöntuvan lattialla tanssas Kalle, samalla tätä lauloi, sauhukaisia kun pidettiin.

*
Onpas laajaa vettä, sano Mylly-Kalle, Ylisjärvellä kun sumussa ympyrää souti.

*
Onhan niitä senverran ollut että laskeen pääsee sanoi Myllyn Marja kun kysyivät montako lasta sillä on ollut, yksi tytär kun oli, sekin nuorena kuoli.

*
Huonomuistinen ku Mylly-Kalle, ei aina muistanut kumpi olkapää kipee oli laiskuuttaa sairas kun oli.

*
Kyllä tässä jo tulossa ollaan, sanoi Nikkilän rengit, emäntä kun syömään huus eikä rengit viellä edellisestä syömisestä töihin olleet kerinneet.

*
Johan tuli vahinko kuin Nikkilän rengille kun makas ruoka-ajan ohitse.

*
Hyvät unenlahjat ku Heikkilän rengeillä kun ei syömisestä vaan mitää mainita.

*
Kyllähän se tosi on ettei ihminen yksin elä leivästä, täytyy siihen olla läskiä ja voita päälle, sanoi Korpilahden poika sotareisulla. Kaveri paketin kotoaan oli saanut, ja pyysi tätä voileipää tekemään kanssaan, reilusti voita ja läskiä päälle panemaan kun käski.

*
Kekkaran kurit, sanoi vanha Mattilan isäntä, pojat kun tyttöjä rupes jo riijustamaan.

*
Täytyy olla viisaan näköinen kun töistä kotia menee sanoi ennen Vesalan Manne, töistä kun palas, kaupungista saapuvia kun maantiellä tapas ja niiltä kun ryyppyjä sai. Mannen vaimo ryyppyjen otosta vihanen kovasti oli.

*
Suora runkoisia kuin Putkilahden koirat, kun ne juoksee jäletkin suoraan riviin jää.

*
Kas kun niin samaan raiteeseen osuivat ajamaan sanoi Rantasen Oskari, seppä Rainio ja suutar Jussi polkupyörällä pimeessä kun vastakkain ajoivat.

*
Suutarit räätälit suuria varkaita varastavat ihmisten nahkoja kankaita voivoi muurari parkaa tiilenkös viet, näin lauloi ennen vanha suutari töitä tehdessää Putkilahdessa.

*
Sama on tulos laiskan, makas kotona tai työmaalla sanoi ennen Ruth-Matti laiskasta.

*
Ei anneta vaikka kuinkas pyydät, sitten vasta kun pappi on yhteen liittää siunannut, sitten kyllä vaikka jo kirkon porstuassa sanoi tyttö Putkilahdesta.

*
Se on sitä laiskan taidetta, sanottiin ennen Putkilahdessa sellaisesta taiteesta, kun jätti kaikki rakennuksensa rappeutumaan pihassansa ja muut puutarhansa hoitamatta.

*
No joo, asiasta toiseen, sanoi jätkä, syömästä kun töihin läksi.

*
Eihän hevosen kanssa niin heikoille jäille pidä mennä että sinne ittesä puottaa sanoi ennen Kouhin Matti kun kuuli että hevosiaan jäihin olivat pudottaneet. Kävipä myöhemmin eräänä keväänä myös Matille että hevonen omassa rannassa putosi jäihin ja täytyi apua ruveta huutamaan. Naapurista eivät heti auttamaan kiirehtineet kun Matin sanonnan muistivat. Kaipa Mattikin puheensa muisti, rupes huutamaan: tulkaa edes maksua vastaan auttamaan. Ja naapurit meni Matin hevosen jäistä nostamaan eikä siinä maksua otettu. Eikä sen jälkeen enään Matti heikoille jäille menosta mitään puhunut.

*
Tehdään niinkuin seppä sanoo, oli vanha sanonta ennen Putkilahdessa.

*
Löylynlyömä kuin Kopisevan renki, töihin kun piti ruveta puottikin maate työnsä viereen vaan.

*
Kyllä pyystäkin keiton tekee kun laittaa metson siihen lisäks, sanoi Myllyn Marja.

*
Hannes Rantanen kertoili aikoinaan minulle hauskan jutun: Olivat nuoria poikia ja päättivät mennä Pohjolaan omenavarkaisiin syksysenä iltana. Pääsivät puutarhaan, maassa oli pudonnut omenaa runsaasti muuta kuin kokos. Tuli pulma eteen: millä viedään niitä? Tämä Hannes kun oli nuorin sakissa niin häneltä housut jalasta, lahkeensuut kiinni ja omenoita täyteen. Housut kun oli saatu täytee niin silloin talon ovesta tuli joku ulos, käymään tietenkin ilta tarpeelleen. Silloin pojat karkuun kiireesti, housut jäi siihen omenoineen. Siitäkös Hannekselle pääsikin itku kun housut jäi, eihän kotia uskaltais housuta mennä. Kun ulos tullut henkilö meni sisälle jälleen, housujaan Hannes hakemaan, eikä omenat enään tulleet mieleen kunhan housut sai: Omenat kiireesti puun juurelle, ja karkuun.

*
Aina se tämä reissumies kortteerin saa sanoi Peuhan Veikko kun aamulla putkasta pois pääsi.

*
Repes uutuuttaan kuin Kopisevan muorin hame kun niin heikosti neulottu oli.

*
Silloin ihmisen on hyvä olla kun on siitä keskeltä, ettei ole hullu eikä liian viisas, sanoi Nikkilän Kustaa aikoinaan.

*
Kuinkas se nyt noin meni eihän se tuota ennen ole tehnyt sanoi Peuhan Seelin auto kun ojaa meni.

*
Se on sitä työksentely intoo sanoi Peuhan Einari, Kivisen perhe kun Peuhan mökissä asui ja lapsia melkein joka vuosi tuli.

*
Ei tässä mun synnyinmaassa ole ennen minulle tälläistä tehty sanoi Mylly-Kalle, Niittyniemen lattialla kun Sauna-Selman kanssa humalassa nukkui ja Simolan Sulo setolkka remmillä selät vastakkain köytti ne. Selma kun heräs ensin, ylös nousi, nousi Kalle siinä mukana. Selma iso nainen kun oli, Kalle pieni mies. Selma irti kun pääsi oli Sulon ulos karkuun mentävä: Selma kuulu nainen oli voimistaan.