Lapsuusvuosinaan hän paljon asui äitinsä kotitalossa Könnössä ja äitinsä veljen talossa Mikkolassa. Koulunkäyntiaikaan koti oli Ylisjärven takana Myllylän talossa.

Sieltä oli pitkä koulumatka, kun tietä ei ollut. Ylisjärvi oli paras kulkureitti. Talvella jäätä pitkin ei matka hyvällä kelillä kovin pitkä ollutkaan. Usein vain talvi näytti ankaruutensa kovana pakkasena ja tuiskuttamalla tiet ja ladut tukkoon. Kesällä vene oli kelpo kulkuväline, tuulella vain pienelle koululaiselle raskas kulkuväline.

Vastatuulella soutumatkaa sai lyhennettyä rantautumalla Hinkkalan lahteen ja "kipittämällä" siitä niittupolkuja pitkin koululle.

Näin koulumatkasta tulikin vaihteleva, polku kulki sitten loppupäästä Salmelan haan kautta, joka oli tiuhassa kasvavaa petäjikkö kangasta.

Keväisin siellä oli monia "räksän" (rastaan) pesiä, niistä piti poistaa munat. Oksaisiin petäjiin oli helppo kiivetä, munat vain lippikseen ja hattu hampaissa alas. Eero Rantanen kertoi usein olleensa kaverina. Mitä käyttöä munilla oli se on jo toinen juttu.

Kun Yrjön silloinen koti oli Myllylä, vakiintui Yrjölle sitten nimeksi "Myllyn Yrjö". Myllylässä asui silloin vielä Myllylän entinen omistaja "Mylly-Kalle" vaimonsa Marjan kanssa. Kalle oli oikein "maailman mies", nuorena miehenä käynyt "Amerikoissa" asti. Kallella juttuja riitti ja niistä Yrjökin lienee saanut kipinän lausahduksien ja perinnejuttujen keruuseen joita on sitten julkaistu kylälehden palstoilla.

Kalle osasi paljon muutakin, mutta kalastus oli parhaita asioita jonka Yrjö oppi ja ei koskaan sitä harrastusta voinut hyljätä. Alta kaksikymppisenä Yrjökin joutui sotaan, kuten muutkin ikätoverit.

Selvisi sieltä melkein "ehjin nahoin", jos ei luoti tai sirpaleet tavoittaneet, muita "traumoja" ja henkisiä sellaisia useimmalle kuitenkin tuli. Sodan jälkeen useimmilla oli uran valinta edessä.

Ei ollut Yrjölläkään ammatista tietoa kun mitään kouluja tai kursseja ei ollut saanut käydä. Työstä ei silloin ollut puutetta. Yllättäen Yrjölle avautui mahdollisuudet Luhangassa äitinsä sisaren talossa. Heillä oli kohtalaisen iso talo eikä sopivasta jatkajasta tietoa, näin Yrjö "joutui" Luhankaan isännän oppiin.

Yrjö oli osava, vilkas ja hyvän näköinenkin nuorimies. Kohta hän saikin sijan Luhangan tyttöjen sydämmistä. Aika pian piti sitten valita, ja arpa lankesi Luhangan suurimman talon tyttärelle. Tässä vaiheessa voisi sitten sanoa että Yrjö oli syntynyt onnellisten tähtien alla. Kuten on sanonta että nyt on pullat hyvin uunissa, piti paikkansa. Yrjö oli nyt paljon haltijana. Nuoruuden innolla hän aloitti isossa talossa. Idearikkaana miehenä hän kuitenkin päätti panna rahan vielä paremmin poikimaan. Oppi ja kokemattomuus liike-elämän kiemuroihin aiheutti sen että kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan. Muutaman vuoden jälkeen tapahtui sitten joukko ikäviä asioita, ja Yrjö katsoi parhaaksi muuttaa toisiin maisemiin.

Muutaman vuoden etelän opintomatkan jälkeen Yrjö palasi Putkilahteen.

Alkoi etsiä uutta jalansijaa, oli mukana uusi elämänkuppani Helena (os Pajunen). Sukulaistalosta Könnöstä saatiin pieni maapala mökin rakennuspaikaksi, kuten muutakin tukea ja rohkaisua. Yrjö ei antanut aikaisemman epäonnistumisen lannistaa itseään. Viehtymys koneisiin ja sen sortin tekniikkaan veti Yrjöä koneitten pariin. Kylän vanha osuuskunnan myllyrakennus oli vailla käyttäjäänsä. Yrjö sai ostettua sen ja mukana riittävän maa- alueen toimintaa varten. Myllystä oli kaikki koneet myyty pois, hankkimalla kotitarvemyllyn saattoi alkaa paikalla perinteisen jauhojen tekemisen. Pajatöiden tekeminen oli kuitenkin tarkoitus kehittää pääammatiksi. Helena vaimo oli tarmolla mukana, hänellä taitoa riitti osallistua kaikkiin paikkakunnan rientoihin.

Ensinnä piti saada asuinrakennus asuttavaan kuntoon. Se valmistuikin nopeasti Virtasalmen partaalle, osittain kaksikerroksinen kelpo rakennus. Sen verran oli Yrjöllä arkuutta että tuli pienen laisia huoneita. Tosin ei Yrjölle sitten perhettäkään levinnyt kuin yksi tytär, mutta kuitenkin. Pajatyöt luontuivat vanhassa myllyrakennuksessa useita vuosia. Yrjön pajatehtailu osui juuri sopivaan saumaan, oli maatalouden koneistus buumi juuri alkamassa ja isännillä vaikka minkälaista "sepittämistä". Kehitteli Yrjö monia omia ideoitaankin maatalouskoneiksi. Kohta sitten traktorit rynni metsiinkin töihin ja samalla poiki pajaan lisää kiireitä.

Siinä kiireissä Yrjökin vaurastui niin paljon, että päätti laajentaa verstasta. Vanha hirsirakennus purettiin pois ja tilalle tehtiin tiilinen pajarakennus. Vaikka ei Yrjön pajasta kunnon teollisuuslaitosta kehittynytkään, työllisti se kuitenkin Yrjön itsensä lisäksi muutamia miehiä vuosien varrella. Nuoria poikia oli useitakin hitsarin opissa vuoron perään. Ajan oloon valtakunnallinen konepajateollisuus kehittyi siihen malliin, että "nyrkkipajoissa" ei kannattanut kamppeita valmistaa. Edullisempi oli ostaa valmiiksi suunniteltu tuote. Niinpä Yrjökin vähitellen siirsi kapasiteettiaan puutavara- ja maansiirtohommiin. Kyläteitten auraukset ja lanaukset tulivat myös kuvioihin mukaan.

Aamuvirkkuna miehenä teitten auraukset Yrjölle sopi hyvin. Toisten vedellessä aamunokosiaan, Yrjö pyyhkäisi lumet kyläteiltä, että postit ja maitoautot pääsivät perille tuiskuaamuinakin. Hinaus palvelut Yrjöllä oli myös ohjelmassa, hän oli kehittänyt oman ideansa mukaan sellaisen maakunnan kuulun taljasysteemin, että kun vain vaijerit saatiin kestämään niin aina kampe mukaan lähti. Monta metsäkonetta ja automiestä Yrjö kerkesi käydä "pelastamassa".

Usein puhutaan historian kirjoista ja kuka missäkin on sivunsa jättänyt tai lehtensä ansainnut. Kyllä Putkilahden kirjaan Yrjö on oman aukeamansa jättänyt. Mainittakoon nyt vaikka nuorisoseuran talon kunnostus. Helena Könnön tarmolla ajaman nuorisoseuran ylös ajon laman vallasta. Kun toisilla ei ollut uskoa, Helena sitä valoi toisiin ja Peuhan tuvasta se alkoi ja löytyi monien iltamien muodossa. Seurojen talo oli ollut vähän kuin heitteillä ja kaupan varastona ja toisarvoisessa käytössä. Sen kuntoon saaminen monien silmissä näytti toivottomalta, Yrjön tekninen apu sai talolla ihmeitä aikaan lukemattomien talkootuntien muodossa.

Yrjöltä riitti energiaa myös Korpilahden rintamaveteraanien toimintaan. Monen veteraanin piirongin päällä komeilee Yrjön valmistama taideteos, jonka hän on lahjoittanut veteraanien arpajaisiin voitoksi. Pikkujoulu illanvietoissa oli tarjolla Yrjön valmistamaa Putkilahtelaista makoisaa sahtia, jossa vielä oli kaikki "rosentit" tallella. Ajastaan me kaikki ikäännymme ja sairaudet hiipii joukkoon mukaan, niin oli Yrjönkin kohtalo oleva. Vaikka Yrjö koki kovia sairauden kanssa, ei se hänen luomis intoaan sumentanut. Kun ei aamutunteina nukuttanut, niin parempi oli tehdä "kurkia ja kottaraisia" kuin murehtia sairautta ja huonoa maailman menoa.

Kun ei enää ollut tarvetta tai kykyä paiskia oikeita töitä, saattoi taidetta harrastaa päivälläkin, nyt ne näkyy sitten Yrjölle rakkaassa pihapiirissä Virtasalmen Myllyrannassa kuten Kaisaniemenkin tanhuvilla. Kun kaikessa rauhassa tutustuu Yrjön töihin ja asetteluun, kaikesta paistaa Yrjön rakkaus taiteeseen ja esineitten museo arvoon.

Kun pysähtyy ajattelemaan Yrjön elämän kaarta, paljon siinä on rehkimistä töitten, koneitten ja monen moisten "romppeitten" kanssa.

Kaartui se kuitenkin kauniisti iltaruskoa kohti, oli hänellä aikaa syventyä luontoon ja auringon paisteeseen, ikävä vain että heikentynyt kuulo haittasi kuulla linnun laulua. Kalastus säilyi mieluisena "huvina" miltei loppuun saakka." Myllyn Yrjö" säilyy muistossamme.

Palautelomake