Muutto Terveystaloon tapahtui kylmän aurinkoisena päivänä helmikuun lopulla, ja asetuimme tavaroinemme kolmen huoneen asuntoon. Huoneet olivat täynnä sänkyjä, ja muutoin oli purettu vain tarpeellisin. Parin kuukauden sisällä vuokralaisemme saivat uudet asunnot, ja pääsimme levittäytymään, sanan täydellisessä merkityksessä, koko yläkertaan. Oli todella ylellistä, ja purkaessamme varastoituja tavaroitamme, koimme monia iloisia yllätyksiä. Hukkuneita ja unohtuneita tavaroita alkoi löytyä.

Saunan jälkeen oli upeaa astua ulos pimeään pakkaseen, nähdä tähdet taivaalla niin kirkkaina ja monilukuisina ja hengittää raikasta ilmaa; tuntea olevansa kotona.

Kevään korvalla tuli Putkilahden kyläseura toivottamaan meidät tervetulleiksi tänne, ja kyselemään viihtymistämme.

Kahvitellessa tuli puhe pihassamme olevasta peltotilkusta ja suunnitelmasta saada siihen pieni kasvi- ja perunamaa. Jo seuraavalla viikolla pihaamme ajoi outo auto, josta hyppäsi tarmokkaan oloinen rouva. Hän kertoi olevansa Riikosen Marja, ja että meilläkö tarvittaisiin kyntöapua.

Jokunen päivä myöhemmin Riikosen Veikko ajoi traktorillaan pihaamme ja kynsi pellon. Pari viikkoa siitä kävi vielä karhimassa sen. Ei siihen sinä kesänä kasvimaata ehtinyt tulla, mutta upea auringonkukkapelto saatiin syksyksi.

Oli mukava huomata, niin omasta kuin lastenkin puolesta, että ihmiset täällä ovat niin mukavia ja ystävällisiä.

Kuluneen vuoden aikana olen osallistunut jonkin verran Putkilahden kyläseuran toimintaan ja sitä kautta tutustunutkin uusiin ihmisiin.

Haluan kiittää kaikkia Putkilahtelaisia mutkattomuudesta uusia asukkaita kohtaan. Täällä on hyvä asua ja olla. On tullut tervetullut olo meille kaikille.

Ulla Arisalo

Palautelomake