Kuumuus jatkuu, kesä on loppu

Almanakan mukaan pitäisi nyt olla syksy ja ainakin mielikuvissa se merkitsee sadetta, tuulta ja viileää keliä. Mutta ei, mittarissa on tänäänkin lämpötila varjossa 25 celsiusta plussan puolella. Muuten ei mielikuvan mukaisesta syksystä väliä, mutta kun meinaa kaikki kuivaa ja kaivoissa pohja on monella ollut jo pitkään näkyvillä. Tasan ei käy onnen lahjat, kun keskieurooppalaiset uivat tulvavedessä.

Syksyn sadonkorjuu on kutakuinkin loppusuoralla. Viljat ovat laarissa, perunapellot kiivaan tyhjennyksen kohteena ja juurikasvimaat samoin. Marjakesä Putkilahden korkeudella oli keskitasoa ja omenoihin miltei kaikki ovat kyllästyneet. Kokonaissaldo lienee kuitenkin oikein hyvän kesän puolella.

Putkilahden kyläseura joutui koulun oston kanssa kulkemaan pitemmän kaavan mukaan. Kunnan kanssa asiat eivät sujuneet riittävän mallikkaasti ja niinpä jouduimme käyttämään asian kahdesti valtuuston käsittelyssä. Asia kiikasti hyvin pitkälti lohkomiskulujen maksamisvastuusta sekä maanomistajan oikeusturvan takaamisesta. Pulmallisinta koko prosessissa oli se, ettei kunnolla saatu neuvottelukontaktia asiaa hoitaneiden virkailijoiden kanssa aikaiseksi ja tieto ei kunnassa konttorihuoneesta toiseen kulje edes sähköpostitse. Mutta nyt asia on paremmalla mallilla ja kauppakirjat päästäneen lähipäivinä allekirjoittamaan. Koulun omistus siirtyy kyläseuralle lokakuun alusta lukien.

Haasteellinen syksy siintää edessä. Harrastetoiminnot pyörähtävät jälleen käyntiin ja koulun käyttöä yhä enemmän kyläläisten tarpeisiin kehitellään. Asian johdosta olemme luultavasti lokakuun lehdessä jo huomattavasti viisaampia ja tiedotteita alkaa ilmestyä myös lehden palstoille.

Putkilahdessa 7.9.2002
Anne-Maria Perttula

Etusivulle...

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
9 /2002 syyskuu





Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Hannes Rantanen kertoili aikoinaan minulle hauskan jutun: Olivat nuoria poikia ja päättivät mennä Pohjolaan omenavarkaisiin syksysenä iltana. Pääsivät puutarhaan, maassa oli pudonnut omenaa runsaasti muuta kuin kokos. Tuli pulma eteen: millä viedään niitä? Tämä Hannes kun oli nuorin sakissa niin häneltä housut jalasta, lahkeensuut kiinni ja omenoita täyteen. Housut kun oli saatu täytee niin silloin talon ovesta tuli joku ulos, käymään tietenkin ilta tarpeelleen. Silloin pojat karkuun kiireesti, housut jäi siihen omenoineen. Siitäkös Hannekselle pääsikin itku kun housut jäi, eihän kotia uskaltais housuta mennä. Kun ulos tullut henkilö meni sisälle jälleen, housujaan Hannes hakemaan, eikä omenat enään tulleet mieleen kunhan housut sai: Omenat kiireesti puun juurelle, ja karkuun.