Putkilahden koulun historiaan liittyy paljon sellaista, joka ansaitsisi tulla pelastetuksi unohdukselta.

Omana kouluaikanani, joka sijoittuu 40-50-lukujen välille, koulun kuusijuhlat olivat koko kylän yhteisiä juhlia. Siihen aikaan Putkilahdessa oli vielä paljon asukkaita ja koulussa paljon oppilaita. Sota-aikana, jolloin Karjalasta sotaa pakoon tulleet lapset kävivät täällä koulua, luokat pullistelivat oppilaiden paljoudesta.

Joulujuhlan valmistelut aloitettiin aina ajoissa paljon ennen joulua. Joulukuvaelmaan valittiin Maria, Josef, paimenet ja enkeli. Nämä osat olivat lapsille arvokkaita ohjelmasuorituksia. Monia näytelmiäkin esitettiin ja niihin tarvittiin myös innokkaita näyttelijöitä mitä moninaisimpiin rooleihin. Ohjelmia harjoiteltiin tosissaan, sillä pidettiin kunnia-asiana, että ne menisivät hyvin.

Opettajat, varsinkin Rauha Aulas, näkivät paljon vaivaa opettaessaan runon lausuntaa. Runoja lausuttiin yksin soolona tai kuorossa. Yleisön eteen meno oli monelle lapselle niin kova paikka, että itkukin pääsi joskus. Esiintymiskuume saattoi yllättää pienen lausujan ja silloin opettajan hyvät opetukset haihtuivat mielistä. - Eräs hauskimmista lausuntaesityksistä oli alakoulua käyvän Reima Aaltosen esitys, kun hän tosissaan, silmät säihkyen lausui runoaan:

" ....ei saa heilua hännänpää,
ei saa viiksiä vääntää..."

Alakoulun opettaja Johanna Melanti ohjasi aina laululeikit. Leikkien opettaminen suurelle lapsijoukolle oli vaativa tehtävä, sillä siihen kuului useiden leikkien lisäksi myös niihin kuuluvien laulujen opettaminen. Opettaja Melantin lauluääni oli hyvin kirkas ja puhdas. Hän oli verraton laulun opettaja. Laululeikkeihin yläkoulun juhlasaliluokka oli suorastaan liian ahdas, sillä lapsia oli niin paljon. Vauhdikkaimmissa leikeissä sai pitää varansa, ettei tullut yhteentörmäyksiä. Opettaja Melantilla oli tapana leikkiä itse piirissä mukana, näin leikki saattoi sujua varmoissa ohjaimissa. Koska lapsia oli niin paljon ja kaikkien piti osallistua leikkeihin, tarvittiin kolme sisäkkäistä piiriä. Sisimmässä piirissä leikkivät pienimmät alakoululaiset ja uloimmassa piirissä yläkoululaiset, keskipiiri oli näiden välissä. Persoonallisuuksiakin löytyi aina näissä leikeissä. Virtasen Sylvi oli tonttuleikeissä vertaansa vailla. Hänellä oli taito liikkua ja nostella jalkojaan aivan tonttumaisella tyylillä. Monet hymyt hän sai heräteltyä katsojien suupieliin veikeillä esityksillään.

Jokaisessa joulujuhlassa oli laulukuoroilla keskeinen ohjelmaosuutensa. Kukin opettaja oli valmistanut oman ohjelmistonsa luokkiensa kanssa. Laulut laulettiin joko yksi-tai kaksiäänisesti. Toisinaan kaikki luokat lauloivat yhdessä suuressa kuorossa.

Musiikin monipuolisuus korostui varsinkin opettaja Lauri Venesjärven aikana, hänhän oli erikoisen taitava soittaja ja kaikin puolin osaava musiikkimies. Hänen taiteellisuutensa ei rajoittunut ainoastaan musiikkiin, vaan hän oli myös erikoisen lahjakas kuvataiteiden alueella. Kerran hän maalasi upean, suurikokoisen jouluaiheisen taulun koulun joulujuhlaan.

Hänen ohjauksessaan esitimme kerran vanhan suomalaisen joulukuvaelman: "Tiernapojat". Sitä en enää muista, kuka esitti Herodesta ja kuka Murjaanien kuningasta, mutta sen muistan, kuinka välitunneilla juoksimme alakoulun eteiseen piiloon valmistelemaan roolitarpeitamme; kruunuja, miekkoja ja suurta tähteä. Opettaja oli mukanamme tässä salaisessa tehtävässä. Hän oli yhtä innoissaan kuin mekin. Se oli mukavaa!

Joulujuhlaa nimitettiin kuusijuhlaksi varmaankin sen tähden, että kuusi tuotiin koulun luokkaan juhlan ajaksi. Se oli kaunis koristeissaan ja levitti ihanan joulun tuoksun ympärilleen. Kaikki olivat pukeutuneet juhlaan parhaimpiinsa ja tunnelma oli mieltä ylentävää. Ohjelmat suoritettiin niin hyvin kuin vain osattiin ja vanhemmat yleisössä olivat ihastuksissaan. Juhlapuheen piti tavallisesti johtajaopettaja. Puhetta osattiin kuunnella hiljaa.

Joulupukin tulo oli se jännittävin hetki lapsille. Joulupukille laulettiin ja sitten pukki tiedusteli, ovatko kaikki lapset olleet kilttejä. Kaikki olivat olleet kilttejä, mutta jostakin syystä kaikille ei ollutkaan pukin kontissa pakettia...? Mielipaha ilman jääneillä oli ilmeinen, mutta lohtua toi se seikka, että koulun keittäjä antoi jokaiselle lapselle vehnäpullan. Joinakin vuosina oppilaille annettiin kaunisvärinen joululehti.

Joulujuhlassa jaettiin myös joulutodistukset. Arvosteluihin oli jätetty nostamisen varaa kevätlukukaudelle. Se oli varsin varteenotettava vihje. Joulujuhla päättyi aina yhteisesti laulettuun virteen: "Enkeli taivaan..." Hartaan tunnelman vallitessa lähdettiin kotimatkalle kuka jaloin, kuka potkukelkalla, kuka hevoskyydillä. Kaikkien kotimatkaa peitti talvi-illan syvä pimeys. - Ehkäpä kulkijat huomasivat pienen tähden tuikkivan ylhäällä korkeuksissa.

Vaikka vuosikymmeniä on jo kulunut lapsuutemme koulun joulujuhlista, muistot niistä ovat säilyneet elävinä mielissämme. Ne muistot ovat arvokkaita. Ne elävät meissä.

"On lapsi syntynyt meille
ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin,
Jumalan suosion.
Hän on sen Ylhäisen koitto,
mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons
maan ympär kajahtavi."

Aune Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2002]