www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura
Pitkän työuran tehnyt oman kylämme yrittäjä:Viljo Simola

Viljo Simolaa voi täysin edellytyksin kuvata sanonnalla: perusputkilahtelainen. Täällä syntyneenä, kasvaneena, koulunsa käyneenä ja koko ikänsä asuneena hän on pysynyt juurilleen uskollisena. Viljo on vaikuttanut kotikylämme kasvuun ja kehitykseen voimakkaalla ja monipuolisella työpanoksellaan.

Vuonna 1925 syntynyt Viljo Simola tunnetaan nuoruutensa ajalta varsin menestyksekkäänä urheilijana. Hänen työhistoriastaan kohoavat etualalle sahaus- ja kaivinkonetyöt.

Putkilahden nuoria urheilijoita Seurantalon nurkalla vuonna 1949. Edessä vasemmalla Erkko Simola, Osmo Autioniemi, Veikko Savela, Viljo Simola ja Martti Toivonen. Takana Antero Reina, Lauri Jermoranta ja Eero Rantanen

Alkusysäyksen sahurin uralleen Viljo sai toimiessaan sahurin sijaisena Pohjolan sahalla. Tämän Osmo Salmisen perustaman sahan toiminta ei kestänyt kovin monia vuosia ja se hiipui kokonaan Salmisen kuoleman jälkeen.

Viljo aloitti itsenäisen sahurin uransa vuonna 1946. Sahansa hän hankki rakentelemalla sen yhdessä Sikkolan isännän, Tapani Nevalaisen kanssa. "Työ tekijäänsä opettaa", sanotaan. Niin Viljokin opetteli sahurin ammatin omatoimisesti.

Viljon ensimmäinen saha toimi A-malli Fordin moottorilla. Kehityksen seuraavassa vaiheessa sahaa käytettiin traktorin avulla. Voimansiirto tapahtui alkuaikoina hihnapyörien välityksellä ja myöhemmin otettiin käyttöön nivelakseli.

Sahan terät olivat samanlaisia kuin nykyisetkin terät, ainoastaan taontatavat ovat muuttuneet. Viljo oli saanut takomiseen oppia Nevalaiselta Sikkolassa ollessaan, joten hän pystyi itsekin takomaan sahansa teriä.

Iloniemen sahan seppä Nättinen oli alan ammattilainen, jolla Viljo kunnostutti joskus teriään. Sittemmin kymmenien vuosien ajan teristä huolehti lempääläinen Pentti Keskinen.

Sahaustyölle hyödyllinen edistysaskel on ollut uusi purunpuhallusmenetelmä.

43-vuotisen sahurin uransa aikana Viljo on sahannut Putkilahdessa lähes jokaiselle tilalle puutavaraa. Monille tiloille sahausta on tehty useita kertoja. Viljo laskee yhden käden sormilla ne talot, joissa hän ei ole ollut täällä sahaamassa. Kotikylän lisäksi Viljo on sahannut rakennustarpeita muuallakin, mm. Leivonmäellä, Toivakassa, Korpilahdella, Oittilassa ja Lempäässä, jossa sahattiin paljon puuta kymmenen eri vuoden aikana. Samoin Korpilahdella Viljo sahasi suuret määrät puuta juuri puusepänverstastaan aloittelevalle Matti Kauraselle.

Sahurit poseeraavat työn lomassa. Kuvassa vasemmalla "perämiehet" Lauri Jermoranta, Voitto Saarinen ja sahanomistaja Viljo Simola.

Lähialueilla sahaa kuljetettiin mukana työkohteisiin, muualle toimitettava puutavara sahattiin Koivumäessä. Viljon sahaamaa lautaa ja lankkua on viety täältä mm. Lahteen, Jyväskylään, Helsinkiin ja Poriin saakka.

Viljon sahaama puutavaramäärä on valtava. Hän sahasi monena vuonna jopa 10000 pölkkyä. Sahaukseen kelpasivat kaikki kotimaiset puut. Suosituin sahapuu oli mänty.

Arkistokuva kenttäsirkkelistä. Tämä on vielä nykyisinkin käytössä oleva toisen yrittäjän laitteisto.

Sahauksen ohella Viljo teki metsätöitä sekä jalka- että hevosmiehenä, myöhemmin myös traktorilla. Aimo Elfvengren muistaa, kuinka hän oli Viljon kanssa tukinkaadossa Selinin talon takana olevassa jyrkässä rinteessä. Tukit sahattiin silloin justeerilla. Viljo oli kova halonhakkaaja. Hän saattoi hakata päivässä kymmenen mottia halkoja, joskus ylikin.

Useina vuosina Viljo höyläsi myös päreitä. Hän muistelee, kuinka he kerran tekivät Lauri Kallion kanssa Pohjolaan 23 mottia päreitä yhdessä päivässä. Kerttu-emännällä oli ollut täysi työ altaottajana.

Viljo on ollut sitkeä uurastaja, joka ei juuri lepoaikoja työskentelylleen ole suonut.

Hän hankki kaivinkoneen ja aloitti kaivu-urakoinnin -60 luvun alkupuolella. Ojankaivuukin Viljon oli opeteltava omatoimisesti. Sihtikepit olivat merkkeinä, joiden mukaan kaivu tehtiin suoraan. Työ oli tehtävä senttien tarkkuudella, varsinkin raja-ojien kohdalla kysyttiin huippu-ammattitaitoa.

Viljo Simola ja kaivinkone. .

Kaivinkoneessa oli neljä kauhaa: kanttikauha, ojankaivua varten oli jyrkempi- ja loivempireunaiset kauhat sekä salaojakauha.

Myöskin kaivinkoneillaan Viljo on tehnyt mittavan työhistorian. Lukemattomat ovat ne erilaisten rakennusten ja myös kesämökkien pohjat, jotka Viljo on kaivanut ja tasoitellut. Työn kuvaan kuuluivat myös peltojen teot, maan siirrot, soran ajot, kantojen raivaukset ja monet muut raskaan kaluston työt. Teitä Viljo on tehnyt moniin maisemiin, metsiin, mökeille ja muille asutuksille.

Rakennusten pohjatyöt kuten myös teiden teko vaativat usein kivien ja kallioiden poistamista. Viljo osasi tehdä myös laturin töitä ja pystyi suorittamaan räjäytystyöt monilla työmailla. Tähän hän oli saanut opin armeijassa ollessaan kahden kuukauden kestoisella pioneerikurssilla.

Viljo on tehnyt kaivinkonetyötä varmaankin jokaisella Putkilahden alueella olevalla tilalla. Sen lisäksi hän on työskennellyt kaivutöissä mm. Korpilahdella, Luhangassa ja Päiväkunnassa. Vuosien varrella Viljolla on ollut useita kaivinkoneita.

Koneet erilaisine laitteineen ovat kalliita. Viljo on hankkinut koneensa hartiapankin kautta: kovalla, jatkuvalla työllä. Hänen rinnallaan kaikessa mukana on ollut erikoisen uuttera puoliso, Elvi, "meidän emäntä", kuten Viljo kunnioittavasti sanoo.

Viljo Simola ensimmäisen traktorinsa kanssa peltotöissä.

Työuransa, niin sahaus- kuin kaivinkonetöidensä lisäksi Viljolla on ollut hoidettavanaan oma maatila karjoineen. Kaikki pellot ovat salaojitetut ja erinomaisessa kasvukunnossa. Koko Koivumäki kaikkine rakennuksineen mukaan lukien kesämökit ja rantasaunat, pihamaat ja puutarhat ovat mallikelpoisessa kunnossa. Tämä kaikki kertoo ihmisen työstä, lukuisista ponnisteluista ja siitä, että työtä on tehty ilolla ja innostuksella.

Aune Turunen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2003]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke