Olen Liisa Horppila-Jämsä ja olen aloittanut työt Putkilahden maisemanhoitohankkeen vetäjänä 1.4.2003. Koulutukseltani olen biologi. Olen ollut Keski-Suomen ympäristökeskuksen palveluksessa aiemminkin, jolloin työn-kuvaani ovat kuuluneet erilaiset maisemanhoitoon liittyvät tehtävät perinnemaisemien hoidosta maatalouden erityistukilausuntoihin. Välillä olen ollut pois työelämästä perhettä kasvattamassa ja hoitamassa.

Hankevetäjä maisemanhoidon kyläillassa.
Kuva: Osmo Weijo

Kotiseudun maisema jättää jälkensä jokaisen ihmisen mieleen. Oma kotiseutuni on Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa ja siellä Iitiä-nimisessä kylässä. Olen kotoisin maalaistalosta ja maatilan työt ja vuodenkierto ovat minulle lapsuudenkodistani tuttuja. Maanviljely ja metsänhoito jatkuvat kotitilallani edelleen, mutta karjaa ei ole ollut enää reiluun kymmeneen vuoteen. Harmillista tässä on se, että lapsuuteni mansikkapaikat kasvavat vähitellen umpeen, enkä voi niitä omille lapsilleni esitellä. Niinhän se usein on, että jonkin asian arvo tai merkitys tajutaan vasta jälkeenpäin. Jollei maisema-arvoja vaalita, ne vähitellen menetetään. Sen jälkeen maisemaa voi olla vaikeaa tai mahdotonta keinotekoisesti palauttaa.

Putkilahti nosti 1990-luvulla voimakkaasti kyläimagoaan: se rankattiin valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja valittiin vuoden kyläksi vuonna 1995. Siinä imussa kylälle tehtiin myös monia selvityksiä ja suunnitelmia maiseman- ja kyläympäristön hoidosta. Nyt olemme jälleen uuden maisemanhoidon suunnitteluhankkeen äärellä. Asukkaiden toive siitä, että vähitellen siirryttäisiin suunnitelmista ja selvityksistä käytäntöön, on aivan ymmärrettävä. Se miten paljon kylä ja sen asukkaat tästä hankkeesta hyötyy on kuitenkin paljolti kiinni asukkaista itsestään. Avainasemassa tässä on se, että asukkaat, jotka käytännössä ovat suunnitelman toteuttajia ja maisemanhoitajia, osallistuisivat mahdollisuuksiensa mukaan suunnitelman laatimiseen ja sitoutuisivat sitä kautta jatkossa tehtävään työhön. Lisäksi tärkeää on kuhunkin tarkoitukseen sopivan rahoituskanavan miettiminen jo osana suunniteltavia maisemanhoitotoimia. Sitä pohjustaa kyselyn kohta 4, jossa pyydetään miettimään oman tilan/lähiympäristön maisemanhoidon tarpeita.

Tulevan kesän aikana toivon mukaan monet kyläläisistä sekä Putkilahden kylämaisema tulevat tutuiksi. Maisemaa ei kuitenkaan opi tuntemaan pelkästään katsomalla, vaan sitä pitää myös ymmärtää. Maiseman arviointi perustuu sen historian ja nykyisen kokonaisilmeen tarkasteluun. Itse tulen ulkopuolelta ja katson kylämaisemaanne eri silmin kuin paikalliset asukkaat, joista useimmille maisemat ovat tuttuja jo lapsuudesta asti. Mielestäni molempia näkökulmia, sekä sisältä että ulkoapäin tulevia, tarvitaan kun mietitään maisemanhoitotoimia.

Teillä Putkilahtelaisilla on hieno maisema, josta sopii olla ylpeä. Tämän hankkeen perimmäisenä tarkoituksena on se, että hieno maisemanne säilyisi jatkossakin ja löytäisimme yhdessä keinoja sen vaalimiseen.

Liisa Horppila-Jämsä

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2003]