Hyvät putkilahtelaiset, Putkilahden kesävieraat, arvoisa Korpilahti-päivien juhlaväki!
Kiitän tilaisuuden järjestäjiä pyynnöstä tämän juhlapuheen pitämiseen. Se on minulle suuri kunnia ja haaste, ja samalla tunnen edustavani kaikkein tavallisimpia suomalaisia: meitä suurten ikäluokkien poikia ja tyttäriä, jotka elämä on singonnut maailmalle, mutta joille oma kotikylä merkitsee edelleen hyvin paljon.
Korpilahti-päivien juhlapuheen piti Risto Perttula.

Muutama sana taustastani
Synnyin runsaat 50 vuotta sitten täällä Putkilahdessa. Kansakoulua kävin tässä koulupuistossa 50-luvun lopulla, kaksi vuotta alakoulun puolella (sinisellä koululla) ja kaksi vuotta yläkoululla. Sen jälkeen siirryin oppikouluun Korpilahden kirkonkylään ja sieltä 60-luvun lopulla Jyväskylään opiskelemaan tietotekniikkaa, joka silloin tuntui lupaavalta tulevaisuuden alalta.

Töihin Helsinkiin siirryin 70-luvun puolivälissä erään suuren suomalaisen pörssiyhtiön atk-osastolle. Siellä vierähti runsas neljännesvuosisata erilaisissa tehtävissä ohjelmoijasta yksikön päälliköksi. Nykyisinkin jatkan tietotekniikkatehtävissä, jo hieman jäähdytellen pikkuveljeni atk-firmassa. Nykyisessä työssäni olen päässyt näkemään melko läheltä maakunnan ja kuntien asioita erityisesti Itä-Uudenmaan maakunnassa. Kotipaikkani on kohta 30 vuotta ollut Helsinki. Tältä taustalta, oman elämänkokemukseni antamin eväin pyrin ensin arvioimaan, miltä Korpilahti ja sen kylät näyttävät matkan päästä. Toiseksi pohdin kotikylän ja kotiseudun merkitystä muualla asuvalle etä- tai kesäkyläläiselle, sekä heidän rooliaan kotikylän kehittämisessä. Ja lopuksi esitän joitakin kysymyksiä ja näkemyksiä Korpilahden ja sen kylien kehittämisestä

Yritän siis aluksi tarkastella, miltä Korpilahti ja sen kylät näyttävät matkan päästä, omin silmin sekä työtovereitten että ystävien silmin.
Helsingin näkövinkkelistä ei kokemukseni mukaan Korpilahtea juurikaan tunneta. Korpilahden on vaikea ylittää valtakunnallista uutis- tai mediakynnystä. Korpilahti on kuitenkin helppo vierastakin varten ankkuroida kartalle: se on pienehkö maalaiskunta Keski-Suomessa Päijänteen rannalla Jyväskylän eteläpuolella.

Korpilahtea ei yleisesti osata yhdistää mihinkään erityiseen, ei hyvään eikä pahaan. Esimerkiksi Joutsaan osataan liittää - ehkä alkusoinnun takia - Joutopäivät, ja Jämsästä tiedetään laskettelukeskus ja paperitehdas, Muuramesta laskettelukeskus.

Miksi ei tunneta? Korpilahdelta ei ole kansanedustajia tai tunnettuja poliitikoita, talouselämän vaikuttajia, julkkiksia, ei tunnettuja urheilijoita (pl. ravikuningatar). Vaikka julkisuuden henkilöllä olisi esimerkiksi mökki täällä, hän tyytyy yleensä sanomaan kesäpaikan sijaitsevan Päijänteen rannalla. Jos mökki olisi vaikkapa Sysmässä, niin tämä taatusti muistetaan aina mainita.

Mielestäni on kuitenkin erittäin hyvä, että Korpilahdelle ei ole tunnettuuden lisäämiseksi väen väkisin ryhdytty rakentamaan puuhamaita, laskettelurinteitä tai golf-kenttiä. Kyllä Korpilahtea sentään jotkut tuntevat jotenkin. Esimerkkeinä Jyväskylän Suurajojen pikataipaleet, Kärkisten silta, kirkonkylän satama, Katiskapyynnin MM-kisat, hyvät ravihevoset ja kauniit maisemat tietenkin.

Aika moni on ajellut maisematietä Joutsasta Kärkisten kautta vanhalle nelostielle. Olen testauttanut heillä mitä on jäänyt mieleen. Mieleen jääneitä ovat kauniit maisemat, vaihteleva maasto, mäet, erityisen korkea maantiemäki - siis Vaaru -, lossi (silta). Yksittäisillä tapaamillani ihmisillä on yllättävänkin usein jonkinlaisia henkilökohtaisia yhteyksiä Korpilahdelle: "Mummo on kotoisin sieltä, tuttavaperheellä on mökki Kärkisissä, olen opiskellut Alkio-opistolla, käytiin nuorempana tansseissa Nelospirtillä... "

Mikä sitten on kotiseudun merkitys ihmiselle?
Tämä on tietenkin yksilöllistä, mutta ehkä monetkin jakavat seuraavassa kuvaamiani tuntemuksia.

Juureni ovat täällä. Olen täältä kotoisin. Juuriin kuuluvat täällä olevat lähisukulaiset, vanhat tutut ja tuttavat. Juuriin kuuluu myös yhteinen muisti muiden kyläläisten kanssa. Yhteistä muistia ovat vanhat ja lähimenneisyyden tapahtumat, jo edesmenneet kyläläiset, kulttuurimaisema, rakennukset ja niiden muutokset, vanhat työtavat jne.

Putkilahdessa syntyneillä ja täällä lapsuutensa viettäneillä on yhteinen murre. Toisilla murre on pinnalla, toisilla taustalla piilevänä. Aitoa murretta kuulee enää maaseudulla. Kaupunkien sulatusuuneissa murre kuihtuu yleiskieleksi. Näin on valitettavasti käynyt itsellenikin.

Murre on kuin sormenjälki - multaisen sormen jälki. Kun täällä ollessa vähän rapsuttaa multaa pois, niin murrekin nousee esiin. Metsä muuttuu mehtäksi, me myöksi, talvi talaveksi.

Kotiseutu toimii energialähteenä ja auttaa jaksamisessa.
Täällä on hektisen kaupunkimenon vastapainona kauniit maisemat, Päijänteen rannat, rantasauna, kesä, kärpäset hyttyset ja nokkoset, lintujen laulu kuusikossa, sopivassa määrin ruumiillista maataloustyötä, hiljaisuutta, marjamaita, maakuntasateita, karjaa laitumella, puhtaita vesiä uida, soudella ja kalastaa.

Mikä merkitys kotiseudulla on minulle? Yhdellä sanalla sanottuna olen ylpeä kotiseudustani. Tässä joitain ylpeydenaiheita.

Erityisesti minuun on kolahtanut Putkilahden vuonna 1995 saavuttama Suomen valtakunnallisen kylän arvonimi. Putkilahti valittiin silloin 120 kylän joukosta, ja valitsijoiden mukaan harvinaisen suurella yksimielisyydellä.

Valtioneuvosto on vahvistanut Suomesta noin 150 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Putkilahti on yksi niistä. Arvokkaasta kulttuurimaisemasta pidetään täällä huolta, yhtenä osoituksena tästä on parhaillaan käynnissä oleva maisemanhoitohanke, jonka vetäjäksi on saatu ulkopuolinen asiantuntija.

Kylällä on vahva kulttuuritausta, osaajia on ollut takavuosina ja on edelleen tänäkin päivänä. Ensimmäiset välähdyksenomaiset muistikuvani kotipihan ulkopuolelta sivuavatkin tätä, 50-luvun alun Putkilahden taiteilijaleirejä. Hienot ihmiset kesävaatteissaan ja olkihatuissaan istuivat maalaustelineidensä äärellä keskellä heinäpeltoa, kun samanaikaisesti kotitalon väki renkeineen ja piikoineen seivästi samaa heinää parin sadan metrin päässä.

Kylän toiminta on nykyisin vireää, esimerkkeinä erilaiset tapahtumat Jazz-juhlista lato-oopperan kautta latinankielellä tulkittuun Elvikseen. Kylälehti on ilmestynyt säännöllisti jo toistakymmentä vuotta, kylällä on nettisivut ja kyläkirja putkahtaa painokoneista elokuussa. Jäljellä olevat maatilat vaikuttavat elinvoimaisilta. Kylään on syntynyt uudenlaista yrittäjyyttä, näistä voi lukea tarkemmin kylän palveluluettelosta.

Yhteenvetona: Jos kotiseutu voi hyvin, niin voi itsekin paremmin.

Miten rakentaa kotiseutua muualta käsin?
Voiko etäputkilahtelainen tai kesäputkilahtelainen vaikuttaa kotiseudun rakentamiseen? Voi vaikuttaa paljonkin. Miten? Tilaamalla ja lukemalla paikallislehtiä (esimerkkeinä Korpilahti-lehti, Putkilahden kylälehti). Pitämällä yhteyttä kylään. Osallistumalla kylän kehittämiseen, ajankohtaisena esimerkkinä vaikkapa parhaillaan menossa oleva maisemanhoitokysely.

Erityisen paljon voi vaikuttaa täällä käydessään tai ollessaan. Paikallisten palveluiden (kauppa, pankki, yksityiset palveluntarjoajat) käyttäminen vaikuttaa suoraan kylän taloudelliseen elinvoimaisuuteen. Kotiseutua voi rakentaa myös osallistumalla paikallisiin tapahtumiin joko yleisönä tai järjestäjiä avustavana talkoomiehenä, kylän toimintaan soluttautumalla, antautumalla ajatustenvaihtoon kyläläisten kanssa. Omaa kotiseutua voi rakentaa myös nostamalla oma kynttilä pois vakan alta, toisin sanoen tuomalla esiin sopivissa yhteyksissä omia tietoja, taitoja, osaamista ja yhteyksiä.

Mihin suuntaan ja millä ehdoilla Korpilahtea ja sen kyliä tulisi kehittää? Esitän paljon kysymyksiä, enkä edes yritä vastata niihin kaikkiin.
Onko Korpilahti hyvää ja kiinnostavaa seutua esimerkiksi mahdollisten uusien yrittäjien näkökulmasta?

Mielenkiintoisen vastauksen kysymykseen antaa Keskuskauppakamarin tänä keväänä julkaisema selvitys alueiden kilpailukyvystä. Selvityksessä tutkittiin, millä kriteereillä yritykset valitsevat alueen, jolle sijoittuvat. Sijaintipaikkapäätöstä tehtäessä tärkein yksittäinen tekijä on sopivan työvoiman saatavuus. Toiseksi tärkeimpänä on toimivat liikenneyhteydet. Kolmanneksi tärkein tekijä on turvallinen ja viihtyisä asuinympäristö. Neljäntenä, edellisiä hieman pienempänä on se, että alue on kasvukeskus. Ja viidentenä sopivien asuntojen saatavuus.

Mielestäni Korpilahti pystyy vastaamaan näihin hyvin. Asuinympäristö on kiistattoman viihtyisä. Liikenneyhteydet tänne seutukunnan keskuksesta ovat kunnossa. Ja varmasti kaikki olemme samaa mieltä, että jatkossa Korpilahti on kasvukeskus, ei näivettyvä alue.

Mutta miten on osaajien laita? Löytyykö täältä osaajia? Mikä on korpilahtelaisten ominta osaamisaluetta? Miten sitä vahvistetaan? Onko korpilahtelainen ydinosaaminen Päijänne-osaamista, matkailuosaamista, kulttuuriosaamista, maatalous/metsäosaamista, kivityöosaamista, uuden teknologian osaamista, hoivatyön osaamista, EU-osaamista vai mitä? Keski-Suomessa on runsaasti erilaista koulutustarjontaa, joten kuvittelen, että ainakin nuorta juurikoulutettua väkeä on saatavilla, jos on kiinnostavia työpaikkoja. Onko uusille osaajille asuntoja? Palaan siihen hetken päästä.

Korpilahti on hakeutumassa Jyväskylän seutukuntaan, mikä minusta on hyvä asia. Korpilahti kannattaa ankkuroida Jyväskylään ja Päijänteeseen. Jyväskylällä on erittäin myönteinen imago, se on nuorekas kulttuuri- ja koulukaupunki, yliopistokaupunki, sinne on perustettu tutkimuskeskuksia, jne. Aika monen helsinkiläisenkin kommenttina on että "Jyväskylään voisi jopa muuttaa".

Mikä on Korpilahden kunnan haluama asema Jyväskylän seutukunnassa? Mitkä ovat kunnan vahvuudet, miten niitä edelleen vahvistetaan ja miten niitä tuodaan esille kaikkien tietoon? Miten mahdollisia heikkouksia eliminoidaan? Korpilahti pärjää seutukunnassa esimerkiksi sijaintinsa takia, on lähempänä Jämsän, Tampereen sekä Päijät-Hämeen talousalueita kuin yksikään toinen seutukunnan kunnista. Korpilahti ei pärjää, jos tarvitaan suurta väestöpohjaa, tänne ei kannata rakentaa seutukunnan suurinta markettia tai komeinta urheiluhallia.

Kuntien välinen yhteistyö tiivistyy kunnallisten palveluiden tuottamisessa. Miten Korpilahti pitää huolta siitä, että näissä tilanteissa työpaikat eivät aina karkaa täältä. Millaisia kunnallisia palveluita Korpilahti pystyisi ja haluaisi tuottaa seutukunnassa samalla kertaa useammallekin kunnalle? Voisiko palvelut liittyä tavalla tai toisella uuden teknologian hyödyntämiseen, jolloin etäisyyksillä ei ole käytännön merkitystä.

Keskeisiä kysymyksiä ovat kuinka nopeasti, millä voimakkuudella ja mihin asti Jyväskylän vetovoima säteilee. (Säteileekö Jämsä tänne?) Ei haittaa, vaikka Jyväskylän vetovoima säteilisi Korpilahden ylikin. Vetovoima on kuin sadettaja, jos se yltää 20 merin päähän, se kastelee myös 15 ja 10 metrin päässä olevat kasvit, mutta jättää 30 metrin päässä olevan kasvin näivettymään.

Käytännön esimerkki vetovoimasta löytyy Itä-Uudenmaan maakunnasta, jota työni puolesta olen saanut osaltani seurata ja pohtia. Pääkaupunkiseudun vetovoima säteilee tasan Porvooseen asti. Porvoo sekä sen ja pääkaupunkiseudun välissä olevat kunnat voivat hyvin, ovat selviä muuttovoittokuntia. Sen sijaan Porvoon takaiset kunnat voivat huonosti. Helsingistä Porvooseen on runsaat 50 kilometriä, väli on moottoritietä. Korpilahdellakin, erityisesti Vespuolen kylissä kannattaa varautua siihen, että Jyväskylän vetovoima ei olekaan voimakkuudeltaan tai ajoitukseltaan sitä mitä kuviteltiin.

Leipätyöni olen tehnyt tietotekniikan saralla. En halua missään tapauksessa tyrkyttää sitä ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin. Otan kuitenkin esille kaksi asiaa, kohdistan sanani ensisijaisesti kuntapäättäjille.

Matkapuhelimet ja radiot kuuluvat täällä hyvin. Televisiosta näkyy täälläkin kanavia niin paljon kuin kahdella silmällä ehtii katsoa. Sen sijaan laajakaistaisten internet-yhteyksien saatavuudessa maaseutu ja sivukylät ovat selvästi jäljessä asutuskeskuksista. Voisikohan Korpilahden kunta tehdä tässä enemmän? Esimerkkinäni on tässäkin Itä-Uusimaa. Siellä on aivan parin viimeisen kuukauden aikana käynnistynyt laajakaistayhteyksien rakentaminen haja-asutusalueille. Kunnat ovat toimineet moottoreina tekemällä rakentamisesta kunnittain sopimuksen teleoperaattorin kanssa. Suora lainaus eräältä sikäläiseltä kunnanjohtajalta: "Nopea tietoverkkoyhteys alkaa esimerkiksi tonttikaupan teossa olla yhtä tärkeä kuin vesi- ja viemärijohdot".

Toinen esimerkkini liittyykin tonttikauppaan (tonttipörssiin). Korpilahti on kehittyvä alue, väkimäärä on taas kääntynyt nousuun ja uskon nousun jatkuvan. Mistä uudet potentiaaliset tulijat löytävät vapaita asuntoja tai tontteja? Esimerkiksi Korpilahden kunnan nettisivuilla tonttitarjonta on erittäin hajanaista, tyypillisesti annetaan puhelinnumeroita ja henkilöiden nimiä, joilta voi kysellä tonttien perään. Tämä ei ole kilpailukykyistä, internetin mahdollisuuksia hyödyntävää palvelua! Kun tiedot ovat hajallaan, on vaikea myös esimerkiksi kunnanvirastolla kertoa kysyjälle vapaista tonteista ja asunnoista. Korpilahden nettisivustolle kannattaisi perustaa yhtenäinen tonttipörssi ja sopia sen ylläpidosta. Tonttipörssiin kannattasi ehdottomasti ottaa mukaan myös vapaat asunnot (uudet tai kunnostetut) ja ehkä myös vapaat liikehuoneistot. On paljon ihmisiä, joille pelkkä tontti ("raivaa ja rakenna") ei syystä tai toisesta sovellu.

Joku saattaa arvata, että kehun kohta Itä-Uudenmaan sähköistä tonttipörssiä. Siellä on tosiaankin uudistettu ja erittäin hyvä ja pidetty tonttipörssi, mutta jätän sen nyt kehumatta.

Kylien kehittämisestä
Mieltäni hivelee se, miten Korpilahden kyliä nykyään kehitetään esimerkiksi Vespuolella ja kunnan pohjoisissa kylissä. Kehittäminen on itsenäistä ja itsepäistä, kirkonkylästä ei lupaa tai rahoitusta juurikaan kysytä. Rahahanat aukeavat jostain kauempaa.

Kannatan kylien itsenäistä kehittämistä mutta kannustan kyliä verkottumaan. Mainio esimerkki tästä on juuri alkaneet Vespuolen kylien Kylä kelpaa- asumismessut.

Kannattaisikohan verkottumisessa ottaa oppia kauppakeskusmallista. Tyypillisessä suomalaisessa kauppakeskuksessa on kylki kyljessä kaikkien suurten kauppaketjujen hypermarketit. Kutakin hypermarkettia johdetaan tiukasti oman ketjumallin mukaan, ja kilpailu on taatusti ankaraa, kauppakeskukseen tulevat asiakkaat halutaan nimenomaan omaan markettiin. Mutta toisaalta niille kaikille on elintärkeää, että koko kauppakeskus säilyy vetovoimaisena, kehittyvänä ja asiakasmäärät kasvavat.

Tässä kauppakeskusmallissa Vespuoli olisi kauppakeskus ja Vespuolen yksittäiset itsenäisesti kehitettävät kylät sen hypermarketteja. Vespuolen kauppakeskusmalli tarkoittaisi verkottumista yli kylien. Verkottumalla kylät täydentäisivät toisiaan. Kylä kelpaa–messujen nettisivuille on jo nyt koottu kaikkien Vespuolen kylien tonttipörssit. Yhteistä voisi olla myös esimerkiksi Vespuolen tapahtumakalenteri tai tiedot Vespuolen yrittäjistä ja Vespuolen tarjoamista palveluista. Näitä kaikkia voitaisiin ylläpitää nettisivuilla ja tulostaa aika ajoin paperimuotoon kylillä, kirkonkylällä ja laajemmallakin alueella jaettavaksi.

Verkottuminen ei saa rajoittua seutukunnan tai kunnan rajoihin, varsinkin kun Vespuoli ja Putkilahti ovat Jyväskylän seutukunnan laita-aluetta. Täällä varmaan kannattaisi lyöttäytyä yhteen myös esimerkiksi Luhangan, Joutsan ja Leivonmäen kanssa ja katsoa mitä hyödyllistä yhteistyötä - esimerkiksi matkailun alalla - näiden kylien kanssa voisi saada aikaan. Jos tämä onnistuisi, niin silloin Vespuoli pääsisi syömään mansikoita useammastakin kermakakusta.

Kärkisten sillan valmistuminen on lisännyt Päijänteen poikkiliikenteen määrää. Mitenkähän tätä liikennevirtaa voitaisiin Putkilahdessa hyödyntää?

Tällainen kesäputkilahtelainen näkee asioita paljon matkailun näkökulmasta, ehkä näkökulma on suppea. Matkailupalveluita voisi kehittää entistä systemaattisemmin kokoamalla yksittäisistä palveluista matkailun valmispaketteja "matkailutuotteita". Tätä tehdään muuallakin Suomessa. Putkilahtelaista esimerkkiä valmispakettiin: maatilamajoitus rantasaunoineen ja ruokailuineen, käynti villisikatilalla, eräopastus Vaarulle, nuotanvetoa Ylisjärvellä, ja taksi kuljettamaan paikasta toiseen.

Valmispaketin kohteena kannattaisi ajatella erityisesti maakunnan pk-yrityksiä, jotka etsivät suunnittelupalavereidensa yhteyteen työntekijöilleen vapaamuotoisempia yhdessäolon muotoja. Myönteistä yrityksille suunnatuissa matkailupalveluissa on myös, että kysyntä ajoittuu varsinaisen matkailusesongin ulkopuolelle (yrityksethän ovat "kiinni" lomien aikaan).

Haluan nostaa esille kyläkuntien kehittämistyön merkityksen. Kyläkuntien kehittämistyö on pääosin oman työn ohella tehtävää talkootyötä, työtä, josta kaiken lisäksi hyvin harvoin saa kiitosta. Ja työ sekä vastuu tuppaavat kasautumaan muutamille harvoille.

Mikä avuksi? Uskon, että kyläkuntien uudet asukkaat uusine tuoreine ajatuksineen ovat se tarvittava lisä ja suola. Keskeistä on, että uudet asukkaat saataisiin integroitua kylän toimintaan, on toiminta sitten kyläseuran, nuorisoseuran, maamiesseuran, kalastuskuntien, kunnan, seurakunnan tai minkä muun tahansa organisoimaa.

Hyvät nuoret
Olen tässä kertonut mitä minulle on tarkoittanut "olla täältä kotoisin". Nyt muutama sana teille, jotka ehkä ette vielä ole nähneet mitä on olla täältä kotoisin, ja miten sillä pärjätään muuallakin. Helposti saattaa ajatella, että on ollut huonoa tuuria kun on syntynyt tänne Korpilahdelle ja sen sivukylille. Oman kokemukseni pohjalta voin kuitenkin sanoa, että sivukyläkin antaa hyvät eväät elämässä eteenpäin. Pienillä ala-asteilla saadun opin turvin on helppo jatkaa kirkonkylään yläasteelle ja yläasteen opein ammatilliseen koulutukseen tai lukion kautta eteenpäin. Pienillä sivukylillä nuori itsenäistyy kuin itsestään, koska täällä kaikkea ei saa valmiiksi eteen kannettuna.

Sitten työelämässä ei tarvitse hävetä esimerkiksi helsinkiläisten rinnalla. Heillä saattaa olla sulavampi käytös ja fiinimmät pöytätavat, mutta työtehtävien suorittamisessa he eivät ole yhtään muita parempia. Sama pätee täältä kotiseuduilta työpaikkansa saavan kohdalla. Vastaavia työtehtäviä ei muualla hallita yhtään paremmin.

Kannustan kaikkia nuoria suhtautumaan sopivalla vakavuudella opiskeluun ja ammattikoulutuksen hankintaan, oli tuleva ammatti sitten mikä tahansa. Suomi kuntineen ja kylineen kansainvälistyy. Opiskelkaa kieliä ainakin sen verran että pystytte luontevasti keskustelemaan ulkomaalaisten kanssa. Vakuutan, että siitä tulee olemaan teille suunnattomasti iloa.

Siis, sivukyliltä ei tarvitse lähteä opin tielle tai työelämään hartiat kumarassa, voi olla ja mennä selkä suorana ja rinta kaarella.

Arvoisat kuulijat
Vanhan sanonnan mukaan "ei ole häpeä syntyä köyhäksi, vaikka ei se toisaalta ole kovin suuri kunniakaan". Näin Korpilahden juhlapäivänä haluaisin tätä sanontaa vapaasti mukaillen oman kokemukseni pohjalta sanoa, että "ei ole ollut häpeä syntyä Korpilahden Putkilahdessa, pikemminkin se on ollut suuri kunnia".

Kiitokset!
Risto Perttula
kesäputkilahtelainen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2003.]