Seuralassa näyteltiin juhannuksena omintakeisin voimin

Anu oli suunnitellut näytelmän tekoa jo usean vuoden ajan, kun Seuralan iltamissa ei joka vuosi ollut paljon kaivattua näytelmää, ja toisaalta vaikuttaahan omaa paikkakuntaa koskeva näytelmä aina tuoreemmalta ja omakohtaisemmalta kuin joku vanha klassikko. Niinpä viime vuonna syntyi hupailu Pankkiryöstö, ja koska se sai silloin suuren suosion, tänä vuonna oli jo sosiaalinen tilaus uudelle näytelmälle, joten kevään aikana syntyi terveyskeskusympäristöön sijoittuva farssi Terve kuin pukki.

Pankkiryöstökään ei ollut Anun ensimmäinen näytelmä, sillä jo 1950-luvun alussa Anu kirjoitti satunäytelmiä, joista ainakin yksi esitettiin silloin Koskisen työkaluvajassa kaikkine noitineen, prinsessoineen ja lapsenryöstäjineen. Silloin esittämässä oli Anun ja hänen sisartensa lisäksi joukko Otto Pynnösen ja Aleksi Ikosen tyttöjä ja kyläläiset saivat tulla pientä maksua vastaan katsomaan teatteriesitystä. Tuolloin tytöt olivat vielä lapsia, mutta kirjoittaminen oli jo silloin Anulla verissä.

Anulla ei ole pelkästään luontaisia lahjoja kirjoittamiseen, vaan hän on käynyt myös elokuvakäsikirjoittajan kurssin, jolla piti tuottaa yhden kokopitkän elokuvan käsikirjoitus, tosin se on ainakin toistaiseksi työstämättä elokuvaksi.

Muutoin Anun työelämän vuodet ovat täyttyneet lähinnä taloustoimittajan työstä, joten hän sanookin, että näytelmän kirjoittaminen on vastapainoa joskus kuivallekin asiatekstille. Eipä silti, kyllä hauskankin näytelmän kirjoittaminen vaatii vakavaa työtä, ja Anun aviomies ja sittemmin näytelmän lääkäriä esittänyt Matti Linnanahde toteaakin, että he heräsivät monta kertaa kevään aikana keskellä yötä pohtimaan, miten mikäkin ajatus ja juonenkäänne näytelmässä pitäisi toteuttaa.

Oman hankaluuteensa näytelmän toteuttamisessa on tuottanut se, että näyttelijät asuvat eri puolilla Suomea, joten yhteistä harjoitusaikaa on jäänyt varsin vähän. Niinpä Anun piti luoda roolit niin, että kenellekään esiintyjälle ei tullut kohtuuttoman paljon vuorosanoja, vaan kaikkien oli helppo oppia repliikkinsä muutamilla harjoituskerroilla ja lyhyelläkin harjoitusajalla. Etuna tosin oli Anun mukaan se, että hän on tuntenut useimmat näyttelijät jo kolmenkymmenen vuoden ajan, joten jokainen ymmärtää toisensa ajatukset lähes sanoitta; Anuhan on nimittäin paitsi kirjoittanut näytelmän, myös suurelta osin ohjannut sen, ulkopuolista ohjaajaa harjoituksissa ei ole ollut mukana.

Näytelmän esiintyjillä on takanaan erilaisia ja eripituisia kokemuksia näyttelemisestä. Eniten esiintymiskokemusta lienee Anun ja Matin tamperelaisella toimittajaystävällä Paavo Luokkalalla, joka on aiemmin esiintynyt muun muassa parin vuoden ajan TV-Tampereen päivittäisessä asiapitoisessa viihdeohjelmassa yhdessä näyttelijä Tuija Vuolteen kanssa ja laatinut ohjelmien käsikirjoitukset; Luokkalahan oli myös sanoittanut niin Pankkiryöstön, kuin Terve kuin pukki -näytelmänkin laulut. Paavon vaimo Anni on harrastanut usean vuoden ajan itämaista tanssia, joten näytelmän napatanssikohtaus oli räätälöity nimenomaan häntä varten, mutta hyvinhän se meni muiltakin näyttelijöiltä…

Muut näyttelijät oli koottu Anun sukulaisista ja putkilahtelaisista tuttavista. Erkki Hakanen ja Anne-Maria Perttula ovat olleet mukana lukuisissa nuorisoseuran näytelmissä. Tämänvuotiseen näytelmään Anne-Maria tosin oli tempaistu mukaan viime hetkellä alkuperäiselle näyttelijälle tulleen esteen takia, mutta pari päivää tuntui riittävän Anne-Marialle mainiosti roolin omaksumiseen. Aino Riikonen ei ole näytellyt ennen viime vuoden Pankkiryöstöä missään, mikä sinänsä on harmi, sillä Ainolla tuntuu olevan luontaisia kykyjä näyttelemiseen, eikä hänestä huomaa pienintäkään lavajännitystä, vaan hän on näyttämöllä kuin kotonaan.

Terve kuin pukki –näytelmä ja sen jälkeiset juhannustanssit kokosivat juhannuspäivänä Seuralaan noin 150 henkeä, joista pääosa oli muita kuin vakituisia putkilahtelaisia, joten monelta paikkakuntalaiselta jäi tämänvuotinen näytelmä vielä näkemättä, mutta uusi tilaisuus sen näkemiseen tullee heinäkuun lopussa, jolloin näyttelijät ovat alustavasti lupautuneet esittämään sen uudelleen. Silloin korjaantunee myös se näytelmässä esiintynyt harmittava puute, että kaikkien näyttelijöiden ääni ei kantautunut salin perälle, mikä saattoi johtua juuri suuresta yleisömäärästä, joka ikään kuin osittain imaisi äänen. Jotkut näyttelijät eivät myöskään vielä olleet täysin oppineet vuorosanojaan, vai liekö syynä unohteluun ollut ensi-illan aiheuttama jännitys. Toisella kerralla sekin on varmaan jo tiessään.

Varmuuden vuoksi kysäisin Anulta, onko ensi vuodelle luvassa uusi näytelmä. Vastaus oli toivomani, uuden näytelmän syntyminen on hyvinkin mahdollista, sillä myös näyttelijäporukalla tuntuu intoa riittävän. Toki uusiakin näyttelijöitä ja osallistujia kaivataan, joten kaikki vielä piilevät kyvyt ovat tervetulleita osallistumaan näytelmän tekoon ja toteutukseen! Näytelmä kuuluu Seuralan juhannukseen ja sen toteuttaminen on paikallisten ja lomalaisten yhteistyötä parhaimmillaan!

Riitta Hakanen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2005]