Koulupuistossa taiteiltiin

”Seuraavaksi meillä on vuorossa hiilipiirustusta. Aihe on vapaa mutta, muistakaa tehdä työt huolella! Hiilellä piirrettäessä saa aikaan vain mustan ja harmaan sävyjä, joten etsikää kohteestanne niitä kohtia, jotka ovat kaikkein tummimpia ja piirtäkää ne piirustukseenkin lähes mustiksi. Samalla tavalla etsikää niitä vaaleimpia kohtia ja jättäkää ne kaikkein vaaleimmiksi” kuvataiteilija Johanna Mäkitalo opastaa leiriläisiä, jotka istuvat ja kuuntelevat keskittyneesti. ”Muistakaa myös tarkkailla valoja ja varjoja!” lisää Mäkitalo, kun lapset tottuneesti ottavat telineet ja piirustustarvikkeet ja lähtevät etsimään Koulupuiston pihapiiristä sopivaa kohdetta, jonka voisivat hiilellä ikuistaa.

Kyse on kuvataideleiristä, joka järjestettiin 20. - 22.6 Putkilahden Koulupuistossa. Leirille osallistui 19 taiteilijanalkua, iältään 7- 13 vuotta. Mäkitalon lisäksi toisena opettajana toimi Anja Vaara, Korpilahden yläasteen ja lukion kuvataiteen opettaja, ja vapaa-ajasta vastasi Anna Vallan johdolla neljä apuohjaajaa.

Lapset tekivät leirillä 18-metrisen maalauksen ulkona. Taideteos toteutettiin valmispeiteväreillä ja isoilla pensseleillä. Jokaiselle leiriläiselle oli arvottu oma 80-senttinen pätkä paperista.

Aihe oli vapaa, mutta taustalla soitettu jazz-musiikki toimi inspiraation lähteenä.

Hyvien ilmojen johdosta työt toteutettiin pääasiassa ulkona, mikä mahdollisti myös sellaisten asioiden teon, joka sisätiloissa olisi ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta. Esimerkiksi kipsieläinten tekeminen on aika sotkuista puuhaa mutta ulkona joka roiskeesta ei tarvitse välittää. Kipsieläinten ja hiilipiirrosten lisäksi leirillä taiteiltiin myös tusseilla, vesiväreillä ja valmispeiteväreillä sekä tehtiin vähän erikoisempaa maataidetta.

Maataiteessa teos tehtiin ulkona maahan, ja materiaaleina käytettiin kaikkea luonnosta löytyvää, kuten kukkia, hiekkaa tai vaikkapa käpyjä.

Anja Vaaran mukaan tekemistä oli suunniteltu enemmän, mitä ehdittiin tehdä, joten jotain oli pakko jättää pois. ”Kolme päivää on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, joten pitempi leiri olisi parempi. Taideteokset kun eivät synny hetkessä” Vaara toteaa. Anja Vaaralla onkin leireistä kokemusta sillä hän on aiemmin Oiva Meriläisen kanssa järjestänyt taideleirejä. Ja jos vain pyydetään, on Vaara innokkaasti mukana myös ensi vuonna taideleireillä. ”Ympäristönä Putkilahden Koulupuisto on erittäin hyvä, sillä luonnon helmassa piirtäminen on hyvin inspiroivaa” Vaara kiittelee.

Jere Saarisen mielestä leirillä parasta ehkä kuitenkin on ollut vapaa-aika, erityisesti uiminen.

Jokaiselle lapselle jaettiin leirin alussa oma piirustuslehtiö, johon he saivat piirtää sekä ohjatut työt että halutessaan myös vapaa-ajalla omia töitä. Leirin päätteeksi he saivat lehtiöt omakseen, jotta voisivat myös kotonaan jatkaa leiriltä alkanutta innostusta piirtämiseen. Taiteen oppimisessa myös kritiikillä on oma osansa, joten Mäkitalo ja Vaara pyrkivät joka työn jälkeen antamaan palautetta leiriläisille. Ja koska kaikki eivät opi samalla tavalla, on arviointiakin annettu monin eri tavoin, esimerkiksi ryhmässä keskustellen sekä opettajan ja oppilaan henkilökohtaisessa tuokiossa. Leirin päätteeksi jokaisen oppilaan kaksi parasta työtä ripustettiin näytteille, jotta sekä vanhemmat että leiriläiset itse saivat leirin tulosta ihastella.

teksti ja kuvat
Saara Koskinen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2005]